Lue keskustelun säännöt.
Alan jo tottua tähän rajoitettuun elämään. Mites te muut?
26.03.2020 |
Niinä päivinä kun ei satu olemaan töitä, olen lapsen kanssa vaan kotona ja pihalla. Aluksi tämä oli kamalaa, mutta kaikkeen tottuu. Nyt ihan luontevasti välttelen ihmisjoukkoja ja reilu turvaväli tulee automaattisesti. Vähän kieltämättä kuumottelee kun vasta perustin yrityksen eikä säästöjä ole ehtinyt kertyä, mutta eiköhän tästä selviä. Varmaan tulee olemaan vaikeaa kun rajoitukset poistuvat. Ehkä ei enää osaakaan elää ilman sääntöjä ja ohjeita.
Kommentit (26)
Työttömillä ja eläkeläisillä tulisi olla automaattisesti ulkonaliikkumiskielto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömillä ja eläkeläisillä tulisi olla automaattisesti ulkonaliikkumiskielto
Jos tavattaisiin liikuskelemassa kaupungilla, niin silloin menettäisi tuet tai eläkkeen
Ahhh introverttinä kyl tää kotona oleminen on just se oma ympäristö missä saa nollata ajatukset ihan täysin. Itellä myös ekstrovertti ystävät tulevat lankoja pitkin mutta onneks ei tarvii aina olla saatavilla 😊
Ollut jo vuosia kroonisen sairauden takia.
Olemme viihtyneet oikein hyvin ja kieltämättä tottuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän tässä onkin tarkoituksena: tehdä ihmisistä entistä lammasmaisempia ja tottelevaisia
Ihan hyvin menee, mutta kyllähän me kaikki länsimaista demokratiaa kannattavat haluamme palata normaaliin mahdollisimman pian, vai ? Ei pidä tottua rajotiuksiin liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosiaankin tottunut, koska tämä on ihan normaaliarkea ollut vuosikaudet. Nyt saan viettää työpäivätkin samoin miten ennen vietin vain vapaapäivät: yksin kotona. Parasta :)
Alkuahdistuneisuuden jälkeen on mennyt suhteellisen leppoisasti. Kyllä tämä tästä. Aika helppoa tehdä osansa paremman tulevaisuuden puolesta, kun ainoa mitä pitää tehdä, on olla kotona ja tapaamatta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä ei ole muuttunut mitenkään viimeisen parin vuoden aikana. Kyllä tähän on aika hyvin jo tottunut.
Aina oikeastaan elänyt näin, joten mikäs tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua näiden rajoitusten muut vaikutukset enemmän huolettaa kuin vain henkilökohtaiset. Mutta ihan kiva huomata, etten ole ollut niin introvertti kuin joskus ajattelin...
Alkaa vähän v*tuttaa kun monet ihmiset on niin pöyristyneitä ja ahdistuneita näistä muutoksista. Mulla on se kuoleman vaara ollut läsnä sekä rajoittunut elämä jo monta vuotta ja tähän ei ole herunut sympatiaa vaan "asenne ratkaisee, pitää olla positiivinen ja pitää vaan hyväksyä ja sopeutua" jne. Nyt kun terveet on OSIN samassa veneessä miinus jatkuvat kivut, niin niillä on kurat housuissa. Hah! - 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en. Hassua sinänsä, että olen omasta valinnastani elänyt aika erakkomaisesti yli 10 vuotta. Mutta nyt kun se olisi PAKKO, tulee kova vastustus. En hyväksy ulkopuolelta tulevia määräyksiä. Haluan pitää vapauteni. Olen paljon entistä enemmän nyt ulkoillut, käynyt paikoissa joissa on muita ihmisiä jne.
Oon kyllä huomannut aika rauhoittavaksi sen, ettei käy niin paljon paikoissa. Ennen kävin hyvin paljon ulkona syömässä, kirpputoreilla, kaupoissa jne. ihan vain ajanvietteenä. Ehkä juoksin enemmän omia tunteitani pakoon sillä jatkuvalla menemisellä kuin aidosti nautin siitä. Ystäviä minulla ei toisaalta ole, ehkä tämä tuntuisi siinä tapauksessa erilaiselta. Kunpa joku joskus soittaisi minullekin (ja ennen kuin joku tulee tähän heittämään sen itsestään selvän "miksi et itse soita?"-kysymyksen, niin ei minulla ole sen tason tuttavuussuhteita, että olisi sopivaa soittaa).
voithan perustaa vaikka apu toimi nimen.(haarat leveillään) tarjoot vaikka teidän talo yhtiön äijille varman laukeamisen. saat samalla uusia tuttavuuksia eikä tarvitse ulos mennä
Hyvin saa ajan kulumaan, kun kiertelee kauppoja ;)
Zinc
Mutta enimmäkseen vain ikkunashoppailua ..
Jo ennen koronaa kävin lähinnä töissä ja kaupassa. Nyt on töissä yt:t ja lomautuksia pukkaa. Itse pääsin juuri ennen yt-neuvotteluja leikkaukseen ja seuraan tätä kuviota neljän viikon sairauslomalta. Näin kun on ollut muutaman päivän sairaalassa, niin kyllä tämä kotona olo tuntuu ihan valtavalta vapaudelta!
Niin kauan kuin netti toimii, niin mikäs hätä tässä?
Ei mun elämä ole kauheasti muuttunut, mitä nyt töissä oli alkuun härdelliä. Me molemmat vanhemmat käydään normaalisti töissä, nuorempi on päiväkodissa. Vanhempi lapsi on kotona koulutehtävien parissa ja kun saatiin se homma pyörimään niin on vain kiva että hänkin on kotona kun itsekin olen (vuorotyö ja arkivapaita). Harvoin oon itse ehtinyt mihinkään rientoihin muutenkaan.
Ollaan itse asiassa rauhoituttu tosi paljon koko perhe kun kukaan ei käy harrastuksissa ja nyt tehdään vapaa-ajat perheenä tosi paljon. Vapaapäivien suunnitelmat on peruasioita, käyty yhdessä pyörälenkeillä ja jopa grillailtu. Oon enimmäkseen nauttinut, koska vuorotyö yhdistettynä joskus hektiseen perhearkeen on ollut uuvuttavaa.
Ainoa mikä harmittaa on todennäköisesti peruuntuva kesäreissu, mutta sille ei sitten voi mitään. Jääpähän säästöön nekin rahat.
Introverttinä en ole huomannut mitään dramaattista muutosta, tykkään olla kotona muutenkin enkä ikinä kyläile missään. Ainoa, mikä jurppii on urpot ekstroverttiystävät ja tuttavat, jotka tulevat väkisin lankoja pitkin koska ilmeisesti nääntyvät sosiaalisten aktiviteettien puuttumiseen.