Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä koko elämänsä masentuneena ollut tietää olevansa masentunut?
25.03.2020 |
Ikää 40 vuotta. En ole ikinä varsinaisesti unelmoinut koska olen jotenkin pienestä pitäen tottunut siihen, että omat (vaatimattomatkin) haaveet on torpattu tai niille on naureskeltu (ehkä hyväntahtoisesti mutta tajuamatta, että mitätöintiä sekin on ollut).
Mistä voisi löytää sen halun elää? Olen kerran yrittänyt itsemurhaa ja tajuttuani epäonnistuneeni, ei reaktioni ollut mikään helpotus vaan syvä epätoivo siitä, että edelleen hengitin. Nyt 20 vuotta myöhemmin ajattelen, että olisi todellakin ollut parempi kuolla pois.
Minua on aina välillä pyydetty miettimään aikoja, jolloin koin itseni iloiseksi tai onnelliseksi. En ole koskaan tuntenut noin. Takaraivossa kolkuttaa aina se, että jokaista hetken mielihyvän hetkeä seuraa loputtomalta tuntuva ja merkityksettömien asioiden tekemisen jatkumo. En oikeastaan edes koe itseäni masentuneeksi, minä vain olen tällainen.
Kommentit (9)
Ei voi tietää. Olisiko sinulle apua ketamiinista? Sehän on näille kaikkein vaikeimmille masennuksille tarkoitettu hoitomuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen pikkuhiljaa hoitoon hakeutumisen jälkeen 45+ iässä alkanut tajuamaan, että olen ollut masentunut käytännössä koko elämäni. Jo lapsena halusin kuolla välillä, nuorena ei ollut koskaan mitään tulevaisuudenhaaveita ja en ole ikinä tuntenut olevani ”mitään”, elämä on vain lipunut ohitse. Olisiko se auttanut mitään, jos olisin tajunnut tämän 20 vuotta sitten - ehkäpä. Mutta jossittelu on turhaa, enää en ainakaan usko minkään muuttuvan, koska olen ollut tällainen liian kauan.
Minulle se selviää aina, kun jokin paino niskasta putoaa pois. Jokin palikka elämässä loksahtaa kohdalleen tai ainakin lakkaa hiertämästä niin pahasti hetkeksi, ja tajuan miten kumarassa olen kävellyt hyvin pitkään.
Huojentuneisuus on paras tunne mitä on. Sitä kannattaa metsästää.
Et ole yksin tuollaisten tuntemusten kanssa. Laajaan itsetietoisuuteen kykenevän nykyihmisen kohtalo on taistella merkityksettömyyttä vastaan.
Suurin oivallus itselläni on ollut Nietzchen oivallus siitä, että mikäli elämässä on tapahtunut yksikin selittämättömän upea hetki, niin kaikki menneisyys/historia on siihen johtanut, ja siten koko olemassaolo on saanut oikeutuksen ja tarkoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan saanut mitään hoitoa? Lääkkeitä?
Olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tietää. Olisiko sinulle apua ketamiinista? Sehän on näille kaikkein vaikeimmille masennuksille tarkoitettu hoitomuoto.
Ketipinoria kokeilin ensimmäisen kerran n. 20 vuotta sitten. Ei mitään hyvää sanottavaa. Puuroutti ajatukset ja teki hitaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin tuollaisten tuntemusten kanssa. Laajaan itsetietoisuuteen kykenevän nykyihmisen kohtalo on taistella merkityksettömyyttä vastaan.
Suurin oivallus itselläni on ollut Nietzchen oivallus siitä, että mikäli elämässä on tapahtunut yksikin selittämättömän upea hetki, niin kaikki menneisyys/historia on siihen johtanut, ja siten koko olemassaolo on saanut oikeutuksen ja tarkoituksen.
Sitä selittämättömän upeaa hetkeä odotellessa. Ehkä sellaisen vielä koen ennen kuolemaani. Tai sitten en.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tietää. Olisiko sinulle apua ketamiinista? Sehän on näille kaikkein vaikeimmille masennuksille tarkoitettu hoitomuoto.
Ketipinoria kokeilin ensimmäisen kerran n. 20 vuotta sitten. Ei mitään hyvää sanottavaa. Puuroutti ajatukset ja teki hitaaksi.
Ei ole sama asia. Ketamiinia saadaan sairaalassa. Jos sähkö ei auta, sitten ketamiinia.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan saanut mitään hoitoa? Lääkkeitä?