Syvästä masennuksesta parantuneet! Pitääkö paikkansa, että masentunut toipuu tällä kaavalla:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on oma tiensä ja tarinansa. Mulla auttoi lääkitys. Sitä ennen räpistelin ainakin kymmenen vuotta ylös ja alas eritasoisista depressioista. En oikeastaan pelkää vakavan masennuksen uusiutumista enää, koska lääkityksestä on niin hyvä kokemus. Hakeudun sit vaan ajoissa psykiatrille taas.

Eli uskot siihen, että saat haluamasi napit hamaan tappiin asti?

Todennäköisesti. Kyllähän niitä moni syö vuosikymmenet.

Up

Minun aikuisen poikani masennus näyttää paranevan tällä kaavalla:

Masennus oli tosi syvää. Pohjalla käytyään alkoi toivo elää. Nousu oli mielialassa, mitään ei jaksanut tehdä kuitenkaan. Tämä nousu kesti muutaman kuukauden.

Sitten hän romahti. Alkoi puhumaan itsensä tap pamisesta. Tuijotti vain kattoa. Tätä kesti pari kuukautta.

Kun siitä tokeni, niin ylämäki on ollut hurjaa. Aktiivisuus on tullut kehiin, jo nauraakin, pitkästä aikaa suunnittelee tulevaa. Toivottavasti tämä on se tie, josta ylös päästään.

Sain lapsen ja keskityin siihen. Elämään tuli iloa jota eilen just muistelin.

Oireet jäivät vähän piiloon.

Myöhemmin käsittelin niitä, tosin väärällä terapeutilla.

Lääkkeettömästi olen osittain parantunut.

Jos tulee jotain, saan yhteyden siihen mistä se tunne tulee ja mistä se johtuu.

Minulla on johtunut kaikki lapsuuden tapahtumista joita en ennen muistanut lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sain lapsen ja keskityin siihen. Elämään tuli iloa jota eilen just muistelin.

Oireet jäivät vähän piiloon.

Myöhemmin käsittelin niitä, tosin väärällä terapeutilla.

Lääkkeettömästi olen osittain parantunut.

Jos tulee jotain, saan yhteyden siihen mistä se tunne tulee ja mistä se johtuu.

Minulla on johtunut kaikki lapsuuden tapahtumista joita en ennen muistanut lainkaan.

Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että masennus johtuu siitä, että ajatukset pyörii liikaa oman navan ympärillä?

Muita kokemuksia?

Up

Minulla meni just niin. Ensin oli vuosia karmeaa. Sitten alkoi tuntua siltä että ehkä joskus voisi olla aika jolloin menisi paremmin. Sen jälkeen syöksyin syvemmälle kuin ikinä kunnes alkoi helpottamaan niim hitaasti että kesti vuoden että edes hoksasin voivani vähän paremmin. Kolme vuotta syöksystä olin vihdoin terve. En olisi ikinä uskonut että pääsen tähän tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni just niin. Ensin oli vuosia karmeaa. Sitten alkoi tuntua siltä että ehkä joskus voisi olla aika jolloin menisi paremmin. Sen jälkeen syöksyin syvemmälle kuin ikinä kunnes alkoi helpottamaan niim hitaasti että kesti vuoden että edes hoksasin voivani vähän paremmin. Kolme vuotta syöksystä olin vihdoin terve. En olisi ikinä uskonut että pääsen tähän tilanteeseen.

Ihana kuulla! Sehän se ongelma on, kun itse ei jaksa uskoa parempaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minun aikuisen poikani masennus näyttää paranevan tällä kaavalla:

Masennus oli tosi syvää. Pohjalla käytyään alkoi toivo elää. Nousu oli mielialassa, mitään ei jaksanut tehdä kuitenkaan. Tämä nousu kesti muutaman kuukauden.

Sitten hän romahti. Alkoi puhumaan itsensä tap pamisesta. Tuijotti vain kattoa. Tätä kesti pari kuukautta.

Kun siitä tokeni, niin ylämäki on ollut hurjaa. Aktiivisuus on tullut kehiin, jo nauraakin, pitkästä aikaa suunnittelee tulevaa. Toivottavasti tämä on se tie, josta ylös päästään.

Up