Kyllästyttää olla äkkipikaisen vaimon järjen ääni ja nyrkkeilysäkki
Vaimolla on rasittava tapa ylireagoida kaikkiin vastoinkäymisiin ja negatiivisiin juttuihin. Joudun liian usein rauhoittelemaan tätä ettei sanoisi jotain mitä katuisi myöhemmin jollekin kaverilleen koska tulkitsi jonkun tämän sanoman väärällä tavalla.
Toinen kiva juttu on että jos jokin menee pieleen joka jotenkin _hyvin kaukaa haetusti_ voi olla jollain tapaa osittain syyni niin hän raivoaa siitä minulle pää punaisena koko päivän. Jälkeenpäin kyllä ymmärtää pyytää anteeksi ja myöntää ettei se oikeastaan ollut minun vikani, mutta tämä on hyvin raskasta minulle. Olen luonteeltani hyvin tasapainoinen ja inhoan tällaista ylireagointia.
Oma suhtautumiseni hänen raivoamiseen on suuttumus ja mökötys. En tiedä miten muuten tuohon pitäisi suhtautua, ideoita? Inhoan sitä tunnetta että minulle raivotaan jostain mikä ei ole syyni, ja lisäksi tiedän että ajan x kuluttua pyytää anteeksi. Onko kellään samanlaista puolisoa?
Kommentit (25)
Aloittaja hävisi joten tämä oli provo.
Oli muuten samanlainen, mutta sana: "Anteeksi" ei kuulunut sanavarastoon.
Ei ole enää.
Onhan noita tunnesekoja maailmassa. Itselleni tuollainen mölinä näyttäytyy lähinnä kehitysvammaisuutena.
-> Kaikki kunnioitus esiteinin tasolle jäänyttä kohtaan katoaa täysin.
Lääkkeiden tai ehkäisyn sivuvaikutus?
Epävakaa persoonallisuus häiriö?
Täällä tosiaan ainut hyväksytty resepti joka ongelmaan on ero.