Oletko huolissasi miten perheet jaksaa karanteeniajan?

Tottakai huolettaa jos lapset ovat vaarassa.

Sitä ihmettelen että tämä meidän normielämä on monelle aivan painajaista ja ero tulossa jne.

Me viihdytään perheenä ja ollaan muutenkin aina kotona. Kerta pari viikossa käydään kaupassa muutenkin.

Ainut mikä muuttuu on kotikoulu ja se että satunnaiset reissut jää nyt tekemättä.

Ja toki lasten kaverit ei tule meille eivätkä he mene niille.

Harrastukset meni jäihin jo syksyllä kun lapsi väsyi ja paria muuta ei ole harrastaminen juuri kiinnostanut ja pianoa voi soittaa kotonakin.

Minun äitini oli kotirouva. Silti hän ei ikinä ollut lastensa kanssa. Vaan päivän täyttivät kotiaskareet - joihin niihikin oli palkattua apua - ja kaikenlaiset rouvien puuhastelut.

Hän ei ollut ikinä läsnä, ei tukenut koulunkäynnissä, eikä huolehtinut muutenkaan oikein mistään. Hyvin pienestä painelimme yksin, keskenämme tai kaverien kanssa.

Ja hän oli ajan mittapuun mukaan "hyvä äiti".

Huonokin nykyvanhempi on sata kertaa osallistuvampi ja parempi.

Kyllä mä mietin, että ihan normaaleissakin perheissä saattaa uhmaikäinen saada nyt elämänsä ensimmäisen tukkapöllyn.

Kun tässähän yhdistyy se, että ollaan kokoajan lasten kanssa ja vanhemmat eivät saa samalla tavalla omaa aikaa kuin ennen. Tietysti joku lenkki tulee vielä kyseeseen, mutta ei voi tavata ystäviä tai lähteä vaikka oman harrastuksen pariin.

Sitten kun se Nico lyö sadannen kerran sitä pikkusiskoaan lelulla päähän ja nauraa, ja kotona oloa on jatkunut jo yli kuukausi, niin epäilempä vaan että parhaimmallakin vanhemmalla voi napsahtaa päässä. Uskon että nykykasvatus mahdollistuu nimenomaan sen takia, että kasvatusvastuu jakaantuu ihan arkipäivänäkin sinne päiväkotiin ja sukulaisille osittain. Sekä vanhemmat pystyvät huolehtimaan itsestään paremmin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli kotirouva. Silti hän ei ikinä ollut lastensa kanssa. Vaan päivän täyttivät kotiaskareet - joihin niihikin oli palkattua apua - ja kaikenlaiset rouvien puuhastelut.

Hän ei ollut ikinä läsnä, ei tukenut koulunkäynnissä, eikä huolehtinut muutenkaan oikein mistään. Hyvin pienestä painelimme yksin, keskenämme tai kaverien kanssa.

Ja hän oli ajan mittapuun mukaan "hyvä äiti".

Huonokin nykyvanhempi on sata kertaa osallistuvampi ja parempi.

Kuulostaa ex-anopiltani. Pääasia oli nätisti laitettu koti, lapset oli ulkona taaperosta lähtien. Ei paljoa kiinnostanut mitä kakarat päivän aikana touhusivat. Myös alkoholia sai ottaa aika vapaasti, vaikka koko päivä tissutellen. Raskausaikana oli ihan ok juoda vähän viiniä tai olutta. Nykyään lasu napsahtaisi saman tien, jos nykyvanhempi toimisi samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat ovat koskaan olleet.

Mutta kyllä nykyään on paljon niitä vanhempia, jotka roikkuvat koko ajan puhelimella ja tietokoneella. Kuskaavat lapsensa hoploppeihin ja harrastuksiin sekä vievät jo vauvana päiväkotiin kun eivät jaksa hoitaa itse. Nämä kun laitetaan sinne kotiin niiden lapsien kanssa niin mitä siitä seuraa? Koko perhe varmaan istuu pädeillään puoli vuotta tästä eteenpäin. Ovatko nämä lapset sitten koulukuntoisia kun pitäisi palata takaisin kouluun? Toki on myös alkoholismia ja muuta ongelmaa. Missä kunnossa nämä lapset sitten ovat. Eli moni on tosi taitavia vanhempia, mutta on paljon heikompia myös edelleen.

Huvittavaa miten nykyvanhemmuus on niin huonoa. Nykyvanhemmat ymmärtävät kehityspsykologiasta, ruokavaliosta, elintavoista ja kehityksestä paljon enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi. Vanhemmat eivät jätä lapsia oman onnensa nojaan, mitä osaltaan kertoo se, ettei niitä lapsia tuupata keskenään sinne HopLopiin. Lapsia kuskataan harrastuksiin, koska nähdään sen olevan hyväksi lapsen kehitykselle ja terveydelle. Oikeasti sellainen harrastusrumba on vanhemmalle kaikkea muuta kuin kivaa. Kyllä nykyään ihan oikeasti huolehditaan lapsista paljon paremmin kuin aiemmin. Huonoja vanhempia on ollut aina joka tapauksessa, mutta on naurettavaa aina jotenkin väittää, että kaikki nykyvanhemmat tai edes suurin osa olisi huonoja vanhempia.

Missään vaiheessa kukaan ei väittänytkään että näitä keinottomia vanhempia olisi Hirveitä määriä. Niitä kuitenkin on ja kyllä ihan riittävässä määrin. Meillä on lasten käytöshäiriöt lisääntyneet ja nimenomaan vakavat sellaiset. Yhä pienemmät lapset käyttäytyvät aggressiivisemmin ja uhmaavat auktoriteettia. Eli se kuilu hyvien ja keinottomien vanhempien välillä on kasvanut. Kyllä tästä saa ja pitää voida puhua. Näitä aggressiivisista lapsista kasvaa aggressiivisia aikuisia, ellei vanhemmat ota vastuuta ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat ovat koskaan olleet.

Mutta kyllä nykyään on paljon niitä vanhempia, jotka roikkuvat koko ajan puhelimella ja tietokoneella. Kuskaavat lapsensa hoploppeihin ja harrastuksiin sekä vievät jo vauvana päiväkotiin kun eivät jaksa hoitaa itse. Nämä kun laitetaan sinne kotiin niiden lapsien kanssa niin mitä siitä seuraa? Koko perhe varmaan istuu pädeillään puoli vuotta tästä eteenpäin. Ovatko nämä lapset sitten koulukuntoisia kun pitäisi palata takaisin kouluun? Toki on myös alkoholismia ja muuta ongelmaa. Missä kunnossa nämä lapset sitten ovat. Eli moni on tosi taitavia vanhempia, mutta on paljon heikompia myös edelleen.

Huvittavaa miten nykyvanhemmuus on niin huonoa. Nykyvanhemmat ymmärtävät kehityspsykologiasta, ruokavaliosta, elintavoista ja kehityksestä paljon enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi. Vanhemmat eivät jätä lapsia oman onnensa nojaan, mitä osaltaan kertoo se, ettei niitä lapsia tuupata keskenään sinne HopLopiin. Lapsia kuskataan harrastuksiin, koska nähdään sen olevan hyväksi lapsen kehitykselle ja terveydelle. Oikeasti sellainen harrastusrumba on vanhemmalle kaikkea muuta kuin kivaa. Kyllä nykyään ihan oikeasti huolehditaan lapsista paljon paremmin kuin aiemmin. Huonoja vanhempia on ollut aina joka tapauksessa, mutta on naurettavaa aina jotenkin väittää, että kaikki nykyvanhemmat tai edes suurin osa olisi huonoja vanhempia.

Missään vaiheessa kukaan ei väittänytkään että näitä keinottomia vanhempia olisi Hirveitä määriä. Niitä kuitenkin on ja kyllä ihan riittävässä määrin. Meillä on lasten käytöshäiriöt lisääntyneet ja nimenomaan vakavat sellaiset. Yhä pienemmät lapset käyttäytyvät aggressiivisemmin ja uhmaavat auktoriteettia. Eli se kuilu hyvien ja keinottomien vanhempien välillä on kasvanut. Kyllä tästä saa ja pitää voida puhua. Näitä aggressiivisista lapsista kasvaa aggressiivisia aikuisia, ellei vanhemmat ota vastuuta ajoissa.

Menneinä vuosikymmeninä oli ihan ok hakata lapset tottelemaan. Nykyään paheksutaan jo sitä, että raahaat raivoavan taaperon kaupasta ulos. Nykyään on paljon sellaisia diagnooseja, joita ei aiemmin ole edes tunnettu. Siksi onkin helppo todeta, että käytöshäiriöt ovat lisääntyneet, kun tunnetaan eri nepsy-oireita paremmin eikä lapsia pahoinpidellä hiljaisiksi.

No on se yks helkkari, jos pitää olla huolissaan siitä, että perheiden täytyisi nyt viettää enemmän aikaa yhdessä! Jos tästä täytyy olla huolissaan, niin miksi niitä lapsia on ylipäätään hankittu?

Eli en ole huolissani. Pitääköön tunkkinsa ne, ketkä ovat lisääntymään menneet.

Vierailija kirjoitti:

Mä kannan aivan valtavaa huolta. Lapset on mun sydämen asia. Ja vaikka en voi mitenkään vaikuttaa muiden perheisiin niin silti huoli painaa. Minusta on kovin eriskummallinen ajatus, että toisten lapsista ei voisi välittää. Lapsi on lapsi, täysin viaton luontokappale. Saa olla aika kylmä ihminen jos ei tässä tilanteessa mieti, että mitenköhän lapset voi suljettujen ovien sisällä. Suurin osa varmaan pärjää vaikka tiukkaa tekeekin, mutta sitten on se joukko jotka eivät ehkä pärjää ja se särkee sydämen. Kun et voi oikein naapuriakaan silmällä pitää kun kaikki visusti omien seinien sisällä. Nyt pitäis vaan Somessa ja puhelimessa yrittää kysellä niitä kuulumisia.

Voi voi, ihanko sydän särkyy? No sähän voit vaikka randomisti soitella tutuille ja tuntemattomille lapsiperheille ja kysellä miten menee. Jos se vaikka sun tuskaasi helpottaisi.

Niiden perheiden tilannetta sun soittelut tuskin lämmittää.

Olen huolissani läheisestäni, joka odottaa ensimmäistä lastaan. Varmasti kauheaa aikaa olla raskaana. Siihen vedän rajan, etten kanna tuntemattomien murheita. Jos olisin jatkuvasti huolissani jokaisen perheen jaksamisesta, kuinka enää itsekään jaksaisin elää?

Kyllä aikuisten vastuullisten vanhempien on vaan hallittava ja hillittävä itsensä. Jos käsi käy pullolle tms niin on vaan pystyttävä hallitsemaan itsensä. Kyse on mielenhallinnasta ja siitä kuinka ottaa läheisensä huomioon. 

Lapsien ei soisi kärsivän joten vanhempien on vaan syytä katsoa peiliin ja olla purkamatta omia asioitaan heihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, jokainen pärjätköön tavallaan. Ihan riittämiin huolehtimista omissa, muut ei jaksa kiinnostaa

Olen huolissani myös tällaisista kylmistä ihmisistä. Miten me suomalaiset ikinä pärjätään jos ei pidetä toisistamme huolta ja osoiteta välittämistä?

Mitä se huolissaan oleminen ketään auttaa?  Ei auta sitä, josta on huolissaan, eikä sitä, joka on huolissaan. Lasun voi tietysti tehdä, jos havaitsee jotain epäilyttävää, mutta niin on voinut tehdä ennenkin.

- eri

Olet aivan oikeassa, että pelkkä se tunne ei autakaan. Se voi kuitenkin johtaa siihen, että on halu auttaa ja kyky nähdä ne ihmiset ketkä ovat pulassa ja sitten toimia. Näin yleensä toimin elämässä. Nyt se sama huoli on, mutta harmitus siitä, että ei ole oikein keinoja toimia. Mutta välinpitämättömyys ei auta myöskään. Huolen kanssa ei tarvitse märehtiä jatkuvasti, mutta kyllä kuuluu aikuisuuteen, että kantaa huolta. On todella itsekäs ajatus, että ”koska mulla ei oo huolia niin ihan sama miten muilla menee”. Ja jos haluat edelleen säilyttää itsekkyytesi niin ajattele edes sitä, että jonkun kasvava pahoinvointi voi lopulta olla esim sinun surmasi. Ei me tiedetä kenellä ja missä jollain ihmisellä flippaa.

Maailmassa tapahtuu miljoonia asioita, joista pitäisi olla huolissaan. Silti niistä oikein mikään ei ole sellainen, jolle yksilö (varsinkaan täällä Suomessa) voisi tehdä yhtään mitään. On järkevää olla huolissaan vain niistä asioista, joihin voi oikeasti vaikuttaa jollain tavalla. Mä olen huolissani vastapäätä asuvasta yli 70-vuotiaasta huonosti liikkuvasta leskirouvasta ja hänen kohdallaan voin toimiakin eli samalla kun tilaan kotiinkuljetuksella itselleni omat ostokseni tilaan myös hänelle. Vien ostokset hänen pihalleen, soitan ovikelloa ja poistun paikalta. Sen sijaan en voi auttaa niitä lapsiperheitä, joissa vanhempien pää hajoaa, koska joutuvat olemaan lastensa kanssa. Sori siitä. 

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kannan aivan valtavaa huolta. Lapset on mun sydämen asia. Ja vaikka en voi mitenkään vaikuttaa muiden perheisiin niin silti huoli painaa. Minusta on kovin eriskummallinen ajatus, että toisten lapsista ei voisi välittää. Lapsi on lapsi, täysin viaton luontokappale. Saa olla aika kylmä ihminen jos ei tässä tilanteessa mieti, että mitenköhän lapset voi suljettujen ovien sisällä. Suurin osa varmaan pärjää vaikka tiukkaa tekeekin, mutta sitten on se joukko jotka eivät ehkä pärjää ja se särkee sydämen. Kun et voi oikein naapuriakaan silmällä pitää kun kaikki visusti omien seinien sisällä. Nyt pitäis vaan Somessa ja puhelimessa yrittää kysellä niitä kuulumisia.

Voi voi, ihanko sydän särkyy? No sähän voit vaikka randomisti soitella tutuille ja tuntemattomille lapsiperheille ja kysellä miten menee. Jos se vaikka sun tuskaasi helpottaisi.

Niiden perheiden tilannetta sun soittelut tuskin lämmittää.

Kaikkea hyvää sinulle. Jokainen meistä kaipaa rakkautta ja välittämistä. Joillakin se oma tarvitsevuus on vain niin voimakasta, että on mahdotonta osata pitää huolta edes niistä ihan lähimmistä. Empaattisuus kasvaa vain sillä että saat ensin itse välittämistä ja hyväksyntää.

En. Olen huolissani tavalla tai toisella yksinäisistä ihmisistä. Tosin ei mitään uutta siinä, että heidät "unohdetaan" taas, niinkuin aina muulloinkin.

Voi hyvä jumala sentään. 

Ei tarvitse olla huolissaan. 

Pitäkää ne puhelinsoittonne ja naapurivahtinne, voi luoja. 

Ihan varmaan lastensuojelulla on jo tiedossa ne tapaukset, jotka oikeasti apua tarvitsevat. Ja toivottavasti he oikeasti auttavat tässä tilanteessa niitä perheitä. 

Jätetään perheiden vainoaminen nyt tähän. 

### kirjoitti:

No on se yks helkkari, jos pitää olla huolissaan siitä, että perheiden täytyisi nyt viettää enemmän aikaa yhdessä! Jos tästä täytyy olla huolissaan, niin miksi niitä lapsia on ylipäätään hankittu?

Eli en ole huolissani. Pitääköön tunkkinsa ne, ketkä ovat lisääntymään menneet.

Enemmän aikaa yhdessä? Riittääkö 24 h vuorokaudessa, vai pitäisikö vieläkin enemmän viettää yhdessä? 

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä jumala sentään. 

Ei tarvitse olla huolissaan. 

Pitäkää ne puhelinsoittonne ja naapurivahtinne, voi luoja. 

Ihan varmaan lastensuojelulla on jo tiedossa ne tapaukset, jotka oikeasti apua tarvitsevat. Ja toivottavasti he oikeasti auttavat tässä tilanteessa niitä perheitä. 

Jätetään perheiden vainoaminen nyt tähän. 

Se koira älähtää keneen kapula kalahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat ovat koskaan olleet.

Mutta kyllä nykyään on paljon niitä vanhempia, jotka roikkuvat koko ajan puhelimella ja tietokoneella. Kuskaavat lapsensa hoploppeihin ja harrastuksiin sekä vievät jo vauvana päiväkotiin kun eivät jaksa hoitaa itse. Nämä kun laitetaan sinne kotiin niiden lapsien kanssa niin mitä siitä seuraa? Koko perhe varmaan istuu pädeillään puoli vuotta tästä eteenpäin. Ovatko nämä lapset sitten koulukuntoisia kun pitäisi palata takaisin kouluun? Toki on myös alkoholismia ja muuta ongelmaa. Missä kunnossa nämä lapset sitten ovat. Eli moni on tosi taitavia vanhempia, mutta on paljon heikompia myös edelleen.

Huvittavaa miten nykyvanhemmuus on niin huonoa. Nykyvanhemmat ymmärtävät kehityspsykologiasta, ruokavaliosta, elintavoista ja kehityksestä paljon enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi. Vanhemmat eivät jätä lapsia oman onnensa nojaan, mitä osaltaan kertoo se, ettei niitä lapsia tuupata keskenään sinne HopLopiin. Lapsia kuskataan harrastuksiin, koska nähdään sen olevan hyväksi lapsen kehitykselle ja terveydelle. Oikeasti sellainen harrastusrumba on vanhemmalle kaikkea muuta kuin kivaa. Kyllä nykyään ihan oikeasti huolehditaan lapsista paljon paremmin kuin aiemmin. Huonoja vanhempia on ollut aina joka tapauksessa, mutta on naurettavaa aina jotenkin väittää, että kaikki nykyvanhemmat tai edes suurin osa olisi huonoja vanhempia.

Missään vaiheessa kukaan ei väittänytkään että näitä keinottomia vanhempia olisi Hirveitä määriä. Niitä kuitenkin on ja kyllä ihan riittävässä määrin. Meillä on lasten käytöshäiriöt lisääntyneet ja nimenomaan vakavat sellaiset. Yhä pienemmät lapset käyttäytyvät aggressiivisemmin ja uhmaavat auktoriteettia. Eli se kuilu hyvien ja keinottomien vanhempien välillä on kasvanut. Kyllä tästä saa ja pitää voida puhua. Näitä aggressiivisista lapsista kasvaa aggressiivisia aikuisia, ellei vanhemmat ota vastuuta ajoissa.

Saisiko lähteen näille väitteille?

Onneksi me olemme niin hyvä tiimi (tytär, 14, ja minä), etten usko meidän suhteemme muuta kuin parantuvan, mutta tilanne perheissä, joissa on useampi lapsi ja vain yksi vanhempi, huolestuttaa kyllä, jos tiimi ei ole ns. tiukka.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi me olemme niin hyvä tiimi (tytär, 14, ja minä), etten usko meidän suhteemme muuta kuin parantuvan, mutta tilanne perheissä, joissa on useampi lapsi ja vain yksi vanhempi, huolestuttaa kyllä, jos tiimi ei ole ns. tiukka.

Nämä tiukat kaksikot vasta huolestuttavia ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannan huolta. Toisaalta olen sitä mieltä, että ehdottomasti koulut kiinni, mutta sitten jotain muuta tilalle. Mielestäni opettajat pitäis nyt värvätä etäopetuksen sijaan soittelemaan ihan vaan kuulumisia päivittäin. Opetukselliset asiat ehtii myöhemminkin, mutta se sosiaalinen, henkinen tuki ok kaikista tärkein. Mitä mieltä olette tästä?

Opettajat eivät ole sosiaalityöntekijöitä, vaikka sitä viittaa yritetään jatkuvasti opettajien päälle pukea. Opettajien tehtävä on opettaa.

Lapset/teinit ovat yhteydessä toisiinsa päivittäin puhelimella ja moni myös tapaa kavereita (varsinkin, jos vanhemmat eivät ole kotona etätöissä). Auttavat puhelimet päivystävät tehostetusti. Kuraattorit ja terveydenhoitajat ovat tavattavissa.

Nyt voisi pikemminkin ehdottaa, että ne mummut ja kummit ja muut perheen oheisaikuiset voisivat joka päivä soittaa lapselle ja vanhemmille ja kysyä, kestääkö pää vai pitääkö soittaa sossut.