Oletko huolissasi miten perheet jaksaa karanteeniajan?
Tänään oli uutisissa juttu, että perheet ovat tosi tiukilla lastensa kanssa jos joutuvat viettää pitkiä aikoja kotioloissa. Joissain perheissä voi olla lapset ihan vaarassa. Huolettaako teitä mitä tästä voi seurata?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
En? Kestäähän kesälomakin monta kuukautta ja kai silloin ollaan kotona myös? Ei ole kouluruokaa tms.
Kesälomaan on mielestäni todella iso ero, vaikka jättäisi etäkoulun huomioimatta. Kesällä lapset leikkii 8h päivässä kavereiden kanssa pihalla. Nyt joutuu jatkuvasti käyttämään lapsia, etteivät vahingossa mene liian lähelle parasta kaveria ja ettei yhtäkkiä siinä leiki naapurin lapsen lisäksi muutama muukin lapsi. Käytännössä kaikki pallopelit on pitänyt kieltää, painiminen on kielletty, taisteluleikit kielletty jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jokainen pärjätköön tavallaan. Ihan riittämiin huolehtimista omissa, muut ei jaksa kiinnostaa
Olen huolissani myös tällaisista kylmistä ihmisistä. Miten me suomalaiset ikinä pärjätään jos ei pidetä toisistamme huolta ja osoiteta välittämistä?
Hyvin kun jokainen hoitaa oman tonttinsa
Kyllä huolettaa. Oma tyttäreni on pois koulusta, pois harrastuksesta (treenit 5 krt/vko), ei näe kavereita. Ei tämä ole normaalia nuoren elämää.
Kuinkahan nuorille tulee henkisesti käymään jos koulut ja harrastukset ovat 31.5. asti pois. En uskalla edes ajatella :(
Suurin osa taitaa olla huolissaan. Hyvä. Ihmisyyttä ei olla vielä kadotettu ja toivotaan, että tämän koronahelvetin jälkeen me oikeesti alettais pitää toisistamme parempaa huolta ja unohdettaisi se kaikki keinotekoinen kiire ja hössöttys.
Ei huoleta. Olisin riemuissani, jos pääsisin karanteeniin lasteni kanssa kotiin. Nyt he joutuvat opiskelemään keskenään kotona etäopetuksessa. Toinen on ala-asteella ja toinen yläasteella. Minä käyn töissä.
Nyt on sellainen tilanne että ulkoaohjautuvat ihmiset voi muuttua sisältäohjautuviksi. Jokaisella on voimavaroja. Siis aikuisilla nähdä elämää pidemmällä aikavälillä.
Myös esim TV ohjelmiin voisi tulla muutoksia. Sex tape ym ahdistavat roskaohjelmat voisi siirtää sivuun ja tilalle jotain koko perheen elokuvia yms.
Vanhemmat on vastuussa lapsistaan. Vaikka äipän pää on hajoamassa, muista että se ei ole lapsen syytä.
Ei lapsi mieti äidin yhteiskunnallista asemaa tms, hänelle riittää että olet siinä ja olet rauhassa vaan.
Kaikki järjestyy.
Enemmän olen huolissani omasta perheestäni koska me molemmat sairaalassa töissä. Lasten sairastuminen mielessä uhkana. Toki jos vaikka vain me vanhemmat sairastumme on se myös lapsille pelottavaa. Henkilökunnalle sairastumisen riski kuitenkin merkittävästi muita korkeampi.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän olen huolissani omasta perheestäni koska me molemmat sairaalassa töissä. Lasten sairastuminen mielessä uhkana. Toki jos vaikka vain me vanhemmat sairastumme on se myös lapsille pelottavaa. Henkilökunnalle sairastumisen riski kuitenkin merkittävästi muita korkeampi.
Kyllä. Ymmärrän sinua. Tämä onkin kauheaa kun tässä on niin monia huolia. Toinen huoli ei ole toisen huolesta pois jne. Me ollaan nyt jokainen jonkinlaisten huolien ympäröiminä, joten ollaan armollisia.
En ole. Nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat ovat koskaan olleet.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat ovat koskaan olleet.
Mutta kyllä nykyään on paljon niitä vanhempia, jotka roikkuvat koko ajan puhelimella ja tietokoneella. Kuskaavat lapsensa hoploppeihin ja harrastuksiin sekä vievät jo vauvana päiväkotiin kun eivät jaksa hoitaa itse. Nämä kun laitetaan sinne kotiin niiden lapsien kanssa niin mitä siitä seuraa? Koko perhe varmaan istuu pädeillään puoli vuotta tästä eteenpäin. Ovatko nämä lapset sitten koulukuntoisia kun pitäisi palata takaisin kouluun? Toki on myös alkoholismia ja muuta ongelmaa. Missä kunnossa nämä lapset sitten ovat. Eli moni on tosi taitavia vanhempia, mutta on paljon heikompia myös edelleen.
Nyt olen lähinnä huolissani omasta perheestäni, omista lapsistani. Vaikka ulkoilemme todella runsaasti, esim. viikonloppuna n. 8 h ulkona molempina päivinä, on 6-vuotias iltaisin tosi villi.
Olen huolissani, miten pärjäävät henkisesti sitten jos perheenjäseniä kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Tää on meille kuin kesäloma, paitsi et pitää niitä koulutehtäviä tehdä välillä. :)
Kesäloma? Nökötätte koko loman neljän seinän sisällä ettekä käy missään? Me kyllä kesälomalla tavataan kavereita, käydään tapahtumissa ja festareilla, uimassa yms. Nykytilanne on pelkkää lusimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jokainen pärjätköön tavallaan. Ihan riittämiin huolehtimista omissa, muut ei jaksa kiinnostaa
Olen huolissani myös tällaisista kylmistä ihmisistä. Miten me suomalaiset ikinä pärjätään jos ei pidetä toisistamme huolta ja osoiteta välittämistä?
Mitä se huolissaan oleminen ketään auttaa? Ei auta sitä, josta on huolissaan, eikä sitä, joka on huolissaan. Lasun voi tietysti tehdä, jos havaitsee jotain epäilyttävää, mutta niin on voinut tehdä ennenkin.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jokainen pärjätköön tavallaan. Ihan riittämiin huolehtimista omissa, muut ei jaksa kiinnostaa
Olen huolissani myös tällaisista kylmistä ihmisistä. Miten me suomalaiset ikinä pärjätään jos ei pidetä toisistamme huolta ja osoiteta välittämistä?
Mitä se huolissaan oleminen ketään auttaa? Ei auta sitä, josta on huolissaan, eikä sitä, joka on huolissaan. Lasun voi tietysti tehdä, jos havaitsee jotain epäilyttävää, mutta niin on voinut tehdä ennenkin.
- eri
Olet aivan oikeassa, että pelkkä se tunne ei autakaan. Se voi kuitenkin johtaa siihen, että on halu auttaa ja kyky nähdä ne ihmiset ketkä ovat pulassa ja sitten toimia. Näin yleensä toimin elämässä. Nyt se sama huoli on, mutta harmitus siitä, että ei ole oikein keinoja toimia. Mutta välinpitämättömyys ei auta myöskään. Huolen kanssa ei tarvitse märehtiä jatkuvasti, mutta kyllä kuuluu aikuisuuteen, että kantaa huolta. On todella itsekäs ajatus, että ”koska mulla ei oo huolia niin ihan sama miten muilla menee”. Ja jos haluat edelleen säilyttää itsekkyytesi niin ajattele edes sitä, että jonkun kasvava pahoinvointi voi lopulta olla esim sinun surmasi. Ei me tiedetä kenellä ja missä jollain ihmisellä flippaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat ovat koskaan olleet.
Mutta kyllä nykyään on paljon niitä vanhempia, jotka roikkuvat koko ajan puhelimella ja tietokoneella. Kuskaavat lapsensa hoploppeihin ja harrastuksiin sekä vievät jo vauvana päiväkotiin kun eivät jaksa hoitaa itse. Nämä kun laitetaan sinne kotiin niiden lapsien kanssa niin mitä siitä seuraa? Koko perhe varmaan istuu pädeillään puoli vuotta tästä eteenpäin. Ovatko nämä lapset sitten koulukuntoisia kun pitäisi palata takaisin kouluun? Toki on myös alkoholismia ja muuta ongelmaa. Missä kunnossa nämä lapset sitten ovat. Eli moni on tosi taitavia vanhempia, mutta on paljon heikompia myös edelleen.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on enemmän lastensa kanssa ja enemmän näille läsnä kuin yksikään aiempi vanhempien sukupolvi.
Että voit lopettaa tuon mutuilusi.
Mitä jos oikein rakennettaisiin siitä sellainen ilmiö, että perheillä on pakko alkaa mennä huonosti tässä tilanteessa? Jos oikein ruokittaisiin toisissamme sitä, että tässä tilanteessa ei mitenkään voi pärjätä? Se varmasti lykkii meitä kaikkia eteenpäin näissä erityisoloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat ovat koskaan olleet.
Mutta kyllä nykyään on paljon niitä vanhempia, jotka roikkuvat koko ajan puhelimella ja tietokoneella. Kuskaavat lapsensa hoploppeihin ja harrastuksiin sekä vievät jo vauvana päiväkotiin kun eivät jaksa hoitaa itse. Nämä kun laitetaan sinne kotiin niiden lapsien kanssa niin mitä siitä seuraa? Koko perhe varmaan istuu pädeillään puoli vuotta tästä eteenpäin. Ovatko nämä lapset sitten koulukuntoisia kun pitäisi palata takaisin kouluun? Toki on myös alkoholismia ja muuta ongelmaa. Missä kunnossa nämä lapset sitten ovat. Eli moni on tosi taitavia vanhempia, mutta on paljon heikompia myös edelleen.
Huvittavaa miten nykyvanhemmuus on niin huonoa. Nykyvanhemmat ymmärtävät kehityspsykologiasta, ruokavaliosta, elintavoista ja kehityksestä paljon enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi. Vanhemmat eivät jätä lapsia oman onnensa nojaan, mitä osaltaan kertoo se, ettei niitä lapsia tuupata keskenään sinne HopLopiin. Lapsia kuskataan harrastuksiin, koska nähdään sen olevan hyväksi lapsen kehitykselle ja terveydelle. Oikeasti sellainen harrastusrumba on vanhemmalle kaikkea muuta kuin kivaa. Kyllä nykyään ihan oikeasti huolehditaan lapsista paljon paremmin kuin aiemmin. Huonoja vanhempia on ollut aina joka tapauksessa, mutta on naurettavaa aina jotenkin väittää, että kaikki nykyvanhemmat tai edes suurin osa olisi huonoja vanhempia.
Olen huolissani myös tällaisista kylmistä ihmisistä. Miten me suomalaiset ikinä pärjätään jos ei pidetä toisistamme huolta ja osoiteta välittämistä?