Muita, vapaaehtoisessa, lähes karanteenin omaisissa olosuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Oon ollu jo 12 vuotta eli korona ei ole vaikuttanut elämääni millään tavalla. Aika surullista kun ajattelee.

Jos viihdyt itse, muulla ei väliä.

Otin asian heti vakavasti. En halua sairastua enkä sairastuttaa ketään muutakaan. Olen kotona, poikani kotikoulussa. Lenkillä käyn yksin päivittäin. Kaupassa olen käynyt 1-2 krt, käyn lähikaupassa kotini lähellä, en mene marketteihin. Poikani näkee muutamaa kaveria, ovat yleensä ulkona. Toivon että ihmiset noudattavat ohjeita niin saataisiin tämä tauti kuriin. On kyse vakavasta taudista, koska toimenpiteet ovat näin kovia, ei perusflunssan tai influenssan kohdalla ole toimittu näin. Koko maailma on polvillaan Koronan takia, ilmeisen nopea tarttumaan ihmisestä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollu jo 12 vuotta eli korona ei ole vaikuttanut elämääni millään tavalla. Aika surullista kun ajattelee.

Jos viihdyt itse, muulla ei väliä.

Näinhän se kyllä on ja suurimman osan ajasta viihdynkin. Kiitos, enää ei tunnu pahalta tämä erakkoelämä.

Täällä sama. Asumme Lontoossa ja huomaa päivä päivältä kuinka vakavammaksi asia käy. Joku sairaala on jo sanonut, että ei voi ottaa lisää potilaita, nyt viimeinkin UK on kiristänyt lepsua linjaansa ja ollaan saatu mm. pubiit ja ravintolat suljettua.

Muutin iäkkään omaiseni luokse, jäätyäni työttömäksi, määrä-aikaisuuden loputtua. Entinen auttaja kuoli. Hän ei pärjää yksin, kotihoitoon ei tarpeeksi huonokuntoinen. ( Jalat toimii). Täällä minä 57v ja omainen 86v möllötämme yksinäisyydessä. Kauppapalvelu toimii. Pian tulee pakkomääräys lähihoitajana töihin, kuka hoitaa omaistani, jos minut määrätään hoitamaan koronapotilaita? Hän ei yksin pärjää kotona.

O/

Tosin ruoat tilasin verkkokaupasta, ulkona käyn vain klo 22 jälkeen lenkillä. En kävele edes samalla puolella katua muiden kanssa.

Jäin vapaaehtoiseen "koronteeniin" Thaimaahan. Etätyöhön pakotettuna, ehkä kesällä jotain kautta pois. Täälläkin tiukennuksia arkeen tulossa. Mutta kauppa / apteekki / ja turisteilta väljentynyt ranta hetkittäin riittää. 

Juu.

Johtuu kyllä coronasta mutta silti vähän eri syistä. Sattuman sanelemana meni välit poikki yhteen tyyppiin P-E 13.

Muuten olisin tätä tyyppiä ja jotain sen kavereita nähnyt.

Välirikko tavallaan johtui coronasta.

Lisäksi mulla sitkeä yskä ja mulla alko flunsa 25.2 mutta yskä jäi päälle. En viitsiny sit enää kylillä yskiä vaikka flu oli ohi muuten ennen tätä vouhotusta.

Lisäksi kaikki muut kaikonneet niin yksin sisällä ollaan. Kaupassa ja ulkoilemassa. Mutta en missään massariennoissa, Eli nää Udenmaan tai metsähallituksen ulkoilualueet.

Me ollaan oltu jo käytännössä monta viikkoa mutta tarkemmin viime viikosta kun koulut loppui maanantaina.

Lapset on saaneet ulkona tavata kaverin kerrallaan, täällä ei ole tartuntoja niin on vielä uskaltanut tämän verran joustaa. Toki näitä on ollut nyt vain 2 kertaa. Mies on käynyt kaupassa kerran viikossa, ulkoillaan ja lenkkeillään lasten kanssa. Asutaan keskellä metsää, 5 km säteellä vain kourallinen ihmisiä. Koskaan ei olla nähty ketään kävelemässä missään.

Minä hoidan lapset nyt, mies maatilaa.

Ei liikuta minnekään eikä kylätellä. Kontaktit minimissä.

On kyllä myönnettävä ettei tee edes tiukkaa. Ei eroa paljon normiarjesta itsellä, lapsilla enemmän. Jo pelkästään tilan hoito vie aikaa niin paljon ettei ehdi kylätellä tai kierrellä kauppoja.

Up

Eipä ole korona vaikuttanut meillä muuten kuin että saan nukkua aamulla pidempään, kun ei tarvitse enää toimistolle lähteä. Kun on pieniä lapsia, niin ikinä ei ole aikaa muutenkaan käydä missään, joten arki on ihan samanlaista kotona kykkimistä kuin ennenkin.

Jäin syksyllä työttömäksi, joten kotoiluun olen jo tottunut. Kaupassa käyn kahdesti viikossa sekä lenkillä päivittäin. Asun kissani kanssa, hän on hyvin tyytyväinen kun palvelija on läsnä koko ajan. Ystäviin ja sukulaisiin pidän yhteyttä facebookin kautta. En tunne oloani yksinäiseksi ollenkaan, olen aina ollut itsekseni viihtyvää tyyppiä. Kirjat ja käsityöt ovat parasta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Otin asian heti vakavasti. En halua sairastua enkä sairastuttaa ketään muutakaan. Olen kotona, poikani kotikoulussa. Lenkillä käyn yksin päivittäin. Kaupassa olen käynyt 1-2 krt, käyn lähikaupassa kotini lähellä, en mene marketteihin. Poikani näkee muutamaa kaveria, ovat yleensä ulkona. Toivon että ihmiset noudattavat ohjeita niin saataisiin tämä tauti kuriin. On kyse vakavasta taudista, koska toimenpiteet ovat näin kovia, ei perusflunssan tai influenssan kohdalla ole toimittu näin. Koko maailma on polvillaan Koronan takia, ilmeisen nopea tarttumaan ihmisestä toiseen.

Toi on suuri virhe että annat poikasi tavata kavereita, niin nimenomaan ei saisi tehdä.

Noin virus sitten leviää taloudesta toiseen, teet tyhjäksi koko asian lepsuilulla.

😡

Vierailija kirjoitti:

Oon ollu jo 12 vuotta eli korona ei ole vaikuttanut elämääni millään tavalla. Aika surullista kun ajattelee.

Ei minusta ollenkaan. Enemmänkin kertoo siitä, että olet sinut itsesi kanssa ja elät oman näköistäsi elämää.

Minullakaan korona ei ole vaikuttanut juurikaan elämään, olen aika erakko ja viihdyn näin.

Ei tämä edes ole vapaaehtoista. Etätyössä olen muutenkin ja nyt kun kouluun ei lapsetkaan pääse, niin tässäpä sitä sitten ollaan koko porukka neljän seinän sisällä keskenämme. Kaikki sosiaaliset menot ja harrastuksen on peruttu kaikilta.  

Töihin lastenkotiin ja takaisin.

Kerran viikossa kauppaan.

Muuten kotona.

Elämäntapani on perus koronakaranteeni. Viimeksi tapasin ystävääni ennen joulua, työskentelen etänä ja elän metsän keskellä lemmikkieni ja puolisoni kanssa. Kaupassa käyn ehkä kerran-pari kuukaudessa, mies hoitaa muuten. Yksinäistä, mutta saanpahan aivan helkkaristi aikaiseksi kaikkea kun ei ole mitään muutakaan kun töitä ja opiskelua ajan kuluksi.

Kerrankin tästä yksinäisyydestä ja omaehtoisestä erakoitumisesta on jotain iloa: ei pää halkea eikä ahdista, vaikka yksin kotona 24/7, toisinaan ehkä 23/7, jos on käytävä täydentämässä varastoja. Kahvilat, kapakat ja kansankokoukset eivät ole koskaan olleet minun juttuni.

Kotona ollaan, en käy missään. Ulkoilut omalla pihalla. Kuulun riskiryhmään. Ruoka ja lääkkeet tulee kotiinkuljetuksella. Menee ihan ok ja olen varautunut henkisesti kuukausien omaehtoiseen kotikaranteeniin