Olen luova, mutten taiteellinen - jumissa oman päänsä sisällä

Hyvin osaat kirjoittaa.

Liity johonkin luovan toiminnan ryhmään, kun viruskriisistä päästään. Hae opiskelemaan. Kun löydät samanhenkisiä ihmisiä, opit kanavoimaan kykysi ja tekemään uutta.

Voit vaikka ohjata esityksen tai videon.

Kirjoita vaikka yksittäisiä lauseita ylös, jossain vaiheessa voit ruveta ns. täyttämään niiden välejä.

Edellinen jatkaa: omatkin ideani ovat kypsyneet vuosikymmeniä ja tulevat ulos vasta nyt, vähä vähältä.

Lapsena olin valmis taiteilija, mutta välissä on ollut muuta. Kun nyt saan omat lapseni kokonaan aikuisiksi, voin keskittyä kunnolla luoviin juttuihini.

Kannattaa kuunnella tai lukea Jordan Petersonin määritelmä luovasta. Sen jälkeen tajuaa ettei edes ole. Ei juuri kukaan ole oikeasti luova. Faktat puhuu siinäkin.

Mulla on sama ongelma :(( Kiva, että löytyy kohtalotovereita.

Vannon ettei tämä ole vitsi, mutta oletko kokeillut pelata Simsiä? 😃 Siellä voi luoda vaikka mitä hahmoja, paikkoja ja tarinoita.

En muista kuka niin sanoi, mutta joku sen sanoi. Siis että suuri ihminen seuraa itsessään sitä mikä on suurta, pieni sitä mikä on pientä. Tutustu itseesi ja tiedosta vahvuutesi ja seuraa sitä. Itsekään en ole mikään hyvä piirtäjä enkä niin hyvä kirjoittaja että sillä elantoni tienaisin, mutta minulla on hyvä itsetuntemus. Olenkin ottanut tehtäväkseni kehittää sitä. Tässä sitä joutuu oman luovan mielen kanssa usein tekemisiin.

Mulla vastaavanlainen ongelma; olin nuorempana taitava piirtäjä ja innokas tarinoiden kirjoittaja. Aikuisena luovuuteni on rypistynyt kokoon kuin kuiva rusina. Ennen saatoin vaan saada kuvan päähäni, ja aloin toteuttaa sitä paperille. Enää en kykene saamaan mitään aikaiseksi, ja harmittaa.. aivan kuin tunnettu osa persoonaani on kadonnut ikuisiksi ajoiksi. Asiaa ei auta, että ihailen muiden kauniita töitä. Koen vain lisää sitä tunnetta, että en ole yhtä lahjakas ja taitava..

Itseasiassa aloitin juuri vesiväreillä harjoittelun, toiveenani jonkinlainen kehittyminen ja että se saisi luovuuden kanavat auki. Mutta ei, lannistun kun maalaamani omena onkin tomaatti. Olen hamstrannut tarvikkeita, ja tuolla ne turhaan seisoo nurkassa :(..

Minussa on samaa vikaa ja olen ratkaissut tuon pulman: mielikuvituselokuva.

Siis, itsekin fantasioin ihan liikaa. Aikoinaan en osannut prosessoida fantasioitani aivoissani eteenpäin vaan jäin niihin jumiin, toistamaan-toistamaan-toistamaan aina samoja juttuja. Se oli tosi häiritsevää, suorastaan ahdistavaa. Lopulta aloin mielessäni muodostaa fantasioistani elokuvia. Mitään en konkreettisesti tehnyt, mitään en oikeasti kirjoittanut, mitään en tuonut ulos missään muodossa. Mutta vietin paljon aikaa ihan vain pohtien miten fantasiani kääntäisin elokuvaksi.

Mieleni sisällä "kirjoitin" elokuvakäsikirjoituksen - minun piti jatkaa lyhyet fantasiapätkät pitkiksi tarinoiksi. Sitten valitsin elokuvaan esim musiikit, kuvauspaikat ja tietysti näyttelijät. Mietin miten ohjaisin/kuvaisin elokuvan kohtaukset, missä kamera olisi, miten kamera zoomaisi, miten näyttelijöiden tulisi näytellä. Koko operaation ajan vielä työstin ja muutin käsikirjoitusta, harkitsin useita eri vaihtoehtoja, harkitsin miten joistain kohtauksista saisi voimakkaampia, harkitsin mitä kohtauksia vielä voisi lisätä. Lopulta suunnittelin elokuvaan jopa alun ja lopun, siis "alkutekstit" ja "lopputekstit", "alkumusiikit" ja "loppumusiikit".

Lopulta - useita viikkoja myöhemmin - elokuva oli valmis. Se ei enää ollut jotain pakoilevaa fantasiaa aivoissani vaan se oli johdonmukainen tarina, valmis paketti. Sitä mukaa kun elokuvatarina eteni niin MINÄ etenin - siis minä pääsin häiritsevissä ajatuksissani ETEENPÄIN niin ettei minun tarvinnut jäädä jumiin vain toistamaan-toistamaan-toistamaan. Eli sain paljon minua vaivaavia asioita prosessoitua tuolla lailla, pääsin aivojeni sisällä eteenpäin, pääsin elämässäni eteenpäin. Eli varmaan joku sanoisi että tuo oli oikein toimiva terapiatekniikka.

Myöhemmin loin lisää elokuvia. Osa niistä oli jatko-osia, osa taas oli jotain ihan toisenlaisia elokuvia.

Edelleen saatan toisinaan tuota harrastaa. Tuo todella auttaa minua ahdistavien ajatusten ym kanssa, tuo on minulle tärkeä tekniikka. Mitään en koskaan aio oikeasti ulos tuoda, paperille kirjoittaa tms - ei yhtään kiinnosta, eikä se terapiavaikutusta yhtään lisäisi, se olisi aivan turhaa ajanhukkaa, turhaa vaivaa.