Tutkimus: Teininä kuunneltu musiikki vetoaa tunteisiin jopa koko iän

Siis tämä artikkeli:

Aivotutkimus | Tutkimus: Teininä kuunneltu musiikki vetoaa tunteisiin jopa koko iän

https://www.hs.fi/tiede/art-2000011590885.html

Ap

Örisevällä raskaalla musiikilla on kyllä semmoinen oma soppi sydämessäni ainiaan

Depeche Mode

New Order

Pet Shop Boys

Erasure

Koen inhon ja vastenmielisyyden tunteita, kun kuulen teini-ikäni musiikkia. Voin vahvistaa aloituksen väitteen. En todellakaan vapaaehtoisesti kuuntelisi samaa kuin tenavana. En tajua nostalgiaa.

Vihaan teininä kuunneltua musiikkia. Aivopesun alku ja juuri.

Teknomusiikki sykähdyttää edelleen, mutta myös 1980-luvun musiikki.

Kyllä asia on juuri näin. Mielimusiikkini on säilynyt samana teinivuosilta asti, erityisesti silloinen suosikkibändini Guns N' Roses on edelleenkin suosikkini. Sama pätee leffoihin. Parhaan elokuvan näin silloin teinivuosina, eikä asia ole muuttunut sen jälkeen. 

Synapoppi ja kuuntelen myös Heavy Metallia. Suomi-musa ei maistu pl jokunen vanha biisi kasarilta.

Kymmeniä suosikkeja ja tässä vain murto-osa:

Abc

The Cars

Heaven 17

Bronski Beat 

Communards

Prince

Teini-ikäni sattui just siihen eurodance pskan aikaan, ja näin jälkikäteen kun niitä biisejä kuuntelee niin miettii, että tätäkö se tosiaan oli ja mitenkähän vanhemmat ovat tätä jaksaneet sivusta kuunnella? Kotimaisista kuuntelulistalla oli myös Yö ja Hausmylly, nekin lähinnä herättää myötähäpeää näin vuosien jälkeen. 

No äläpä johdattele. Minäkin jätän väliin.

Meinasin kertoa, mutta katsoin paremmaksi olla repimättä noita tunteita auki

Hanoi rocks oli paras silloin, ja niin se on edelleen.

Minä kuuntelin musiikkia laidasta laitaan ja niin teen edelleen näin nelikymppisenä.

Nuoruuden osuminen 80-luvun alkupuoliskolle oli lottovoitto. Silloin oli helppoa ottaa haltuun koko rock- ja popmusiikin backkatalogi 50-luvulta alkaen ja kuunnella kaikkea vanhaa ja uutta sekaisin. 

Uusi musiikki vv.-80-85 oli sairrrraaaaan hyvää. Niin hyvää, että jatkuvasti ilmestyviä täydellisiä pop- tai rock-kappaleita alkoi pitää itsestäänselvyyksinä. Niitä vaan tuli jostain jatkuvalla syötöllä.

Vuosi 1984 oli suorastaan mahdoton. Sen vuoden listahitit oli valtavan megalomaanisia ja massiivisia joukkohysteriapläjäyksiä.

Ooooll juu niid is reidiou gaga, reidiou gugu!!!

Vähän harhaanjohtava otsikko. 

Teininä alkanut musiikin kuunneltu säilyy aivoissa läpi ihmisiän ja myös ne kaikki mitä elinaikanaan on kuunnellut, viimeiseen hengen vetoon asti. Musiikin ssa on ihmeellinen voima. 

Esim. jollakin 90v musiikkimaku on valtavan laaja, kun hänen aivot ovat rekistlröineet kaiken sen musiikin mitä on ollut. 

Ja se on yllättävää, vaikka olisi kuinka muistisairas, ettei edes tuntisi ihmisiä, musiikki säilyy muistin lokerossa ja sanat ja sävel tulee kristallin kirkkaana. 

Muistan hyvin, miten reagoin Queenin musiikkiin ensimmäisiä kertoja sitä kuullessani. Samoin tavoitan tilanteen ja muistot Dark Side of the Moon albumin ensi kuuntelusta. Kumpikin hivelee korvia ja mieltä edelleen. Ei ne muutu, vaikka paljon muutakin musiikkia olen näitten vuosikymmenten aikana kuunnellut. 70-luku oli mulle ihan parasta aikaa kaikkinensa. 

Empty bed, Stylen esittäjänä.

Blue Öyster Cult, Rush, Kansas, Deep Purple, Rainbow, jne.

Thrashin big four ja YJ Malmsteen.

Vierailija kirjoitti:

Empty bed, Stylen esittäjänä.

Hyvä muisti ja muisto sinulla! På jakt on kanssa kova. 

Eri