Mä olen vakavasti masentunut ja mut on unohdettu tän kriisin takia :(

Vierailija kirjoitti:

Tällaisina aikoina nyt pitää vaan ymmärtää, että sairastuneet ja heidän hoito on ykkösprioriteetti. Terveydenhuollossa ruuhkaa ja hoitajista/lääkäreistä pulaa, psykiatritkin varmasti työllistettyjä korona-ahdistuksesta kärsiville.

Kyllä, masennus on vakava sairaus, mutta kyllä myös muut ansaitsevat sitä hoitoa. Joku kirjoitti ”jättivät minut kuin nallin kalliolle”, niin että kuule, ei Suomen terveyshuollon kuulukaan huolehtia susta täyspäiväisesti. Se, että saat apua, ei tarkoita sitä että lakkaat itse huolehtimasta itsestäsi. Suomessa on kuitenkin yleensä kohtuu hyvä tilanne kansalaisten mielenterveyden hoidossa, mutta nyt näinä vaikeina aikoina on ihan ymmärrettävää että valtio keskittyy hetkeksi muualle. On toki pers**stä ap, että et saa reseptiäsi uusittua ilman psykiatria.

Ja ennenkuin kukaan sanoo, etten ymmärrä koska en ole mielenterveyspotilas, niin olette väärässä. Olen itsekin aikoinaan ollut masentunut, mutta vaikka olisin yhä, niin kyllä ymmärtäisin että avuntarve on nyt tällä hetkellä toisaalla suurempi.

Että korona-ahdistuneiden hoito on tärkeämpää kuin jo masentuneen ap:n? Ne ahdistuneet voivat soitella tukipuhelimiin, ap:n tarvitsee nähdä psykologinsa edes kerran, että lausunnon ja sitä myötä reseptin voi kirjoittaa.

Uusi omakannassa, saat tekstiviestin viimeistään kolmen päivän päästä että reseptit on uusittu.

Masennuslääkkeiden, ja lukemani mukaan myös rauhoittavien ja neuroleptien vieroitusoireet voi olla vaikeita, ja niitä ei pidä äkillisesti lopettaa keneltäkään potilaalta. Toivottavasti tällaisten kriisien takia niin ei tule käymään, että potilaille ei joko uusita näitä syystä tai toisesta, tai että joku tällainen lääkevalmiste loppuisi apteekista ja ei olisi saatavilla. Ne pitää hitaasti alasajaa, potilaan vointia seuraten.

T; masennuslääkevieroitushelvetin läpikäynyt. Ne ei ollut psyykkisiä oireita mitä lopetuksessa tuli vaan vieroitusoireita.

Outoa, että terapeutti peruu ajat, koska on riskiryhmää. Miksei niitä keskusteluja muka voi käydä puhelimitse tai skypellä tms.

Tosi vihamielistä porukkaa täällä masentuneita kohtaan. Onko teillä haukkujilla noin paha olla että pitää käydä heikompien kimppuun?

Se ei muuten tuo teille yhtään sen parempaa oloa btw.

Toivottavasti ap osaa ohittaa näiden empatiakyvyttömien ihmisten kommentit.

Vaikka kuinka masentuneita tullaan parjaamaan tässä elämässä niin meitä tulee aina silti olemaan.

Koittakaa elää sen faktan kanssa tai hakekaa apua jos ette.

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä masennuslääkkeet eivät ole välttämättömiä: 

Itse syön erästä lääkettä, koska ilman sitä saan raivokohtauksia, joiden aikana olen vainoharhainen ja väkivaltainen. 

Toinen lääke estää minua vaipumasta itsemurha-ajatuksiin, ja pitää jotenkin toimintakykyisenä. 

Kummasta luovun? 

Jälkimmäisestä

Rukoilen puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti psykologisi ottaa pia yhteyttä, koita jaksaa! Älä AP välitä ihmisistä täällä jotka mollaa, eivät tajua että vaikea masennus ON vakava tauti, oli koronaa tai ei, ihmisten kuuluu saada akuutteihin ongelmiin apua. Sinun tapauksessasi sekin olisi vain puhelin soitto näin ensihätään. Jos sulla on mahdollisuus käydä yksityisellä psykologilla, käy ihmeessä, että saisit ainakin reseptisi uusittua. Tsemppiä sulle!

(Ihan vaan ihmisille muistutukseksi että VAIKEA masennus on vaarallinen, hoitamattomana usein kuolemaan johtava sairaus. Lievä ja keskivaikea masennus ovat sitten eriasia, jota täällä jokainen av mamma varmaan itse diagnosoi sairastavansa, ja siksi vähättelee oikeasti vaikeasti sairasta. Vähän empatiaa nyt peliin)

Lässyn lässyn ja vielä vähän lää. Tämä nykyajan masennusbuumi on ihan aidosti vain uhriutujien ja lääketeollisuuden lottovoitto.

Olisin toista mieltä - tosin minun kokemukset ovat opiskelijoista. Törmään yhä useammin kuin ennen mielenterveytensä kanssa painiviin opiskelijoihin. Mitä minulle ovat kertoneet, kärsivät yleensä masennuksesta. Näitä sitten yritän auttaa eteenpäin opinnoissa. Muutakaan en voi kun en ole alan ammattilainen.

yliop ope

Mielestäni oli aika järkyttävä tuo Kelan oma päätös, että jäädyttää kaikki kuntoutusterapiat. Kuitenkin sekä fysio-, toiminta että psykoterapia on kahdenkeskinen tapaaminen, eikä isomman joukon kokoontuminen. Taitaapa joku kelan pomo nähdä koronassa vain hienon säästötavan nyt. Päätöshän ei siis noudattanut mitään lakia ja hallituskin antoi myöhemmin lausunnon, ettei poikkeuslakia voi käyttää tekosyynä perua mitä tahansa kansalaisen oikeutta. Jos jostain on saanut hyväksytyn päätöksen, kuin se tulee edelleen ihmisille taata. Muuten luonnollisesti tilanteen sivuseuraukset alkavat paisumaan järkyttävän isoiksi. Tällaisten toimien aika on vasta kun on täydellisen ulkonaliikkumiskiellon aika. Terapioiden ottaminen pois koko kevääksi on hurja asia, ja sillä tulee olemaan seurauksia. Pahoja seurauksia.

Mutta onko nyt niin, että vielä tämän asian lisäksi on korona-ahdistuksen vuoksi kaikki mielenterveyspalvelut tukossa? Aivan järjetön tilanne, eikö näille ihmisille voisi järjestää erillisen kriisiavun vaikka.

Vierailija kirjoitti:

Mistä vitusta teitä monivammaisia sikiää?!!! Jos korona olis älykäs virus niin pyyhkisi teidät helvettiin täältä monkumasta ja mankumasta kalliita hoitoja ja lääkkeitä mitä tuskin itse maksatte vaan ME oikeat kansalaiset!!

Vaikutat olevan aika labiili ja putkinäköinen, mutta vastaanpa silti :) Valitettavasti kannaltasi emme elä natsisaksassa jossa "heikompi aines" ajettaisiin kaasukammareihin, sisältäen fyysisesti ja psyykkisesti sairaat, sekä vanhukset. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu sille että yritämme hoitaa mahdollisimman monet meistä työkykyisiksi, mikä onnistuukin useimmissa tapauksissa!

Sinun mielestäsi ehkä vain täysin kropaltaan ja mieleltään terveet ovat "oikeita" kansalaisia, mutta todellisuudessa niin monella suomalaisella on mielenterveyden häiriöitä että voisi sanoa että oikeastaan me pyöritämme tätä yhteiskuntaa ;) Ilman meitä olisi moni poliisi, lääkäri, opettaja ja kaupan kassa vain toiveajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Mistä vitusta teitä monivammaisia sikiää?!!! Jos korona olis älykäs virus niin pyyhkisi teidät helvettiin täältä monkumasta ja mankumasta kalliita hoitoja ja lääkkeitä mitä tuskin itse maksatte vaan ME oikeat kansalaiset!!

Ne lääkkeet on itse asiassa todella halpoja, ja hoitojenkin antaminen tulee moninkertaisesti halvemmaksi kuin hoitamatta jättäminen. Jos vielä hoidettaisiin ajoissa ja hyvin, niin vielä enemmän säästyisi yhteiskunnan varoja. Mutta Suomi on ilmeisesti niin köyhä maa, että täällä ei ole varaa käyttää rahoja viisaasti ja pitkäjänteisesti.

Vierailija kirjoitti:

realismiapeliin kirjoitti:

Kukaan ei valitse masennustaan, eikä masennuksesta voi parantua "tsemppaamalla".

Mutta. Masennuksen hoito on (lopulta) masentuneen yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.

Tämä ei ole vittuilua tai masennuksen vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.

Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.

Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Masennus ei katoa itsekseen, mutta masentuneen vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli.

Kukaan ei valitse syöpää, eikä syövästä voi parantua "tsemppaamalla".

Mutta. Syövän hoito on (lopulta) syöpäsairaan yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.

Tämä ei ole vittuilua tai syövän vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.

Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.

Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Syöpä ei katoa itsekseen, mutta syöpäsairaan vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli

Tämä oli ilmeisesti tarkoitettu jotenkin ironiseksi kommentiksi, mutta pätee kyllä ihan täysin, aivan kuten masennuksenkin osalta. Kriisiaikana ei vaan voida hoitaa kaikkia. 

Siis onko terapiat ja psykologit täynnä koronan saaneita? Ja masennuslääkkeillä hoidetaan korona pois?

Ymmärrän että jotkut resurssit on tiukassa mutta eihän koronan pitäis sun lääkkeisiin vaikuttaa. Resepti klikataan uusituksi, menee noin kolme minuuttia, ja käyt hakemassa apteekista, no siellä voi olla jonoa. Eihän nyt joka ikinen lääkäri muutenkaan työskentele koronapotilaiden kanssa.

Olen nyt huolissani Suomen terveydenhuollosta kun 800 sairastunutta sekoittaa ihan kaiken mielenterveyspuolella asti. Kun lähes kaikki sairastaa kuitenkin kotonaan. Ei tämä näin voi mennä!

Tsemppiä kaikille...

Vierailija kirjoitti:

realismiapeliin kirjoitti:

Kukaan ei valitse masennustaan, eikä masennuksesta voi parantua "tsemppaamalla".

Mutta. Masennuksen hoito on (lopulta) masentuneen yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.

Tämä ei ole vittuilua tai masennuksen vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.

Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.

Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Masennus ei katoa itsekseen, mutta masentuneen vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli.

Kukaan ei valitse syöpää, eikä syövästä voi parantua "tsemppaamalla".

Mutta. Syövän hoito on (lopulta) syöpäsairaan yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.

Tämä ei ole vittuilua tai syövän vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.

Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.

Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Syöpä ei katoa itsekseen, mutta syöpäsairaan vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli

Olen eri, mutta syöpää ei todellakaan voi verrata masennukseen. Syövässä elimistö toimii itseään vastaan, eikä sille ihminen voi mitään. Masennus sen sijaan on mielen sairaus, mikä tarkoittaa sitä, että siitä on loppupeleissä mahdollista parantua vain omalla ”työllä”, lääkkeet ovat siihen vain väliaikainen apukeino. Syövästä et voi mitenkään selviytyä ilman lääkkeitä, koska keho tuottaa itse syöpäsoluja.

Masennus - anteeksi vain - on loppupeleissä parannettavissa itse. Sitä kun eivät lääkkeet poista, ne poistavat vain tunteet, ja psykiatrikaan ei voi tarjota muuta kuin kuuntelutukea ja neuvoja. Joten kyllä, tällaisina aikoina koronapotilaat ehdottomasti ovat etusijalla. Jos joku haluaa tappaa itsensä ja uhriutua oikein kunnolla, kun ei ole just nyt etusijalla niin se on sitten harmi.

En lähtökohtaisesti toivo kellekään ihmiselle pahaa, mutta nyt täytyy sanoa, että toivon, että jokainen näitä masentuneita maahan polkevista sairastuu siihen itse. Muuttuu sitten ääni kellossa ja loppuu se rutina, kun huomaakin, että hups se masennus ei olekaan mikään tahtotila, joka lakkaa, kun vaan vähän skarppaa.

Voimia ap:lle. En käsitä, kuinka sut on jätetty noin heitteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

realismiapeliin kirjoitti:

Kukaan ei valitse masennustaan, eikä masennuksesta voi parantua "tsemppaamalla".

Mutta. Masennuksen hoito on (lopulta) masentuneen yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.

Tämä ei ole vittuilua tai masennuksen vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.

Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.

Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Masennus ei katoa itsekseen, mutta masentuneen vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli.

Kukaan ei valitse syöpää, eikä syövästä voi parantua "tsemppaamalla".

Mutta. Syövän hoito on (lopulta) syöpäsairaan yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.

Tämä ei ole vittuilua tai syövän vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.

Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.

Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Syöpä ei katoa itsekseen, mutta syöpäsairaan vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli

Olen eri, mutta syöpää ei todellakaan voi verrata masennukseen. Syövässä elimistö toimii itseään vastaan, eikä sille ihminen voi mitään. Masennus sen sijaan on mielen sairaus, mikä tarkoittaa sitä, että siitä on loppupeleissä mahdollista parantua vain omalla ”työllä”, lääkkeet ovat siihen vain väliaikainen apukeino. Syövästä et voi mitenkään selviytyä ilman lääkkeitä, koska keho tuottaa itse syöpäsoluja.

Masennus - anteeksi vain - on loppupeleissä parannettavissa itse. Sitä kun eivät lääkkeet poista, ne poistavat vain tunteet, ja psykiatrikaan ei voi tarjota muuta kuin kuuntelutukea ja neuvoja. Joten kyllä, tällaisina aikoina koronapotilaat ehdottomasti ovat etusijalla. Jos joku haluaa tappaa itsensä ja uhriutua oikein kunnolla, kun ei ole just nyt etusijalla niin se on sitten harmi.

Sinä sitten et ymmärrä masennuksesta etkä terapiasta mitään. Masentunut harvoin paranee itsestään. Masentunut ei näe metsää puilta, eikä osaa itse ohjata ajatteluaan oikeeseen suuntaan, koska negatiiviset ajatuskehät saavat vallan, eikä niitä ole kykyä katkaista, eikä itseä rauhoittaa. Terapia ei myöskään ole mitään kuuntelutukea, vaan etenkin nykyisin vallalla olevat terapiasuuntaukset auttavat ihmistä muuttamaan sairautta ylläpitäviä ajattelu- ja käyttäytymismalleja. Terapiassa saadaan työkaluja, joita voidaan käyttää omassa arjessa ja näin ylläpidetään toipumista jatkossakin. Ei siellä jauheta p*askaa 45 minuuttia kerrallaan, vaan menetelmät perustuvat psykologiaan tieteenä.

Vierailija kirjoitti:

Sota-aikaan ei ole masentuneita koska on paljon tärkeämpiä asioita mistä huolehtia. Myös se tiedetään että itsemurhien määrä sota-aikaan aina putoaa huomattavasti. 

Myös narkkarien tulee olla varuillaan, yhteiskunta ei välttämättä enää suhtaudu yhtä suopeasti huumehörhöihin kuten on ollut tapana. Henkilökohtaisesti tuskin tulen antamaan armoa jos kotipiiriini yrittävät tulla varkaisiin ja levittämään tautia.

Poikkeusoloissa on poikkeusolojen toimintatavat, se kannattaa muistaa.

Sota-aikana kuitenkin traumatisoitujen määrä lisääntyy valtavasti, mistä syystä monet meistäkin nyky-masentuneista ja ongelmaisista kärsimme. Isovanhempamme ovat hakanneet lapsiansa, ryypänneet unohtaakseen ja pahimmassa tapauksessa tappaneet itsensä kun todellisuutta ei kestä. Tästä syystä aika monet sen ikäluokan lapsista (meidän vanhempamme) ovat kasvaneet häiriintyneiksi.

Koita itse kasvaa persoonallisuushäiriöisen lapsena niin näet kuinka tasapainoinen sinusta tulee!

Hei ap, koitas jaksaa tsempata itteäs nyt. Masennus on ihan syvältä. Missä sä olet hoidossa? Meillä riittää polille infoon soitto ja reseptin uusiminen hoidetaan sitä kautta. Viiveitä voi joskus olla mutta mikäli olet kirjoilla niin kyllä sen uusimisen pitäisi onnistua joltain muultakin lääkäriltä.

Meidän kaupungissa lääkärit jumittavat kotimaissaan. Mutta kyllä joku on paikalla. Lääkäriajat venyvät ja pidetään etänä nyt pahimmassa tilanteessa. Ja sairaanhoitajalle saa valita meneekö paikalle vai etäkontakti. Mutta tämä ehkä onnistuu jos on isompi poli eikä vain terkkarin psykologi. Monella on just lausunnon tarve vaikka kuntoutustuelle ja nekin nyt venyvät.

Mä ainakin tarvitsen lääkkeeni. Lopetin aikanaan omatoimisesti ne ja nyt aloin käyttämään uudelleen. Se ahdistus kaikesta oli jäätävää.

Soita uudelleen sinne sun hoitavalle taholle niin monta kertaa kuin tarvii. Ei tämä tilanne koronan osalta ole vielä niin paha että masentuneet eivät ansaitse hoitoa. Tai niin paha että kaikki psykiatrit ja psykologit ovat eturintamassa hoitamassa tehopotilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

realismiapeliin kirjoitti:

Kukaan ei valitse masennustaan, eikä masennuksesta voi parantua "tsemppaamalla".

Mutta. Masennuksen hoito on (lopulta) masentuneen yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.

Tämä ei ole vittuilua tai masennuksen vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.

Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.

Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Masennus ei katoa itsekseen, mutta masentuneen vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli.

Kukaan ei valitse syöpää, eikä syövästä voi parantua "tsemppaamalla".

Mutta. Syövän hoito on (lopulta) syöpäsairaan yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.

Tämä ei ole vittuilua tai syövän vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.

Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.

Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Syöpä ei katoa itsekseen, mutta syöpäsairaan vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli

Olen eri, mutta syöpää ei todellakaan voi verrata masennukseen. Syövässä elimistö toimii itseään vastaan, eikä sille ihminen voi mitään. Masennus sen sijaan on mielen sairaus, mikä tarkoittaa sitä, että siitä on loppupeleissä mahdollista parantua vain omalla ”työllä”, lääkkeet ovat siihen vain väliaikainen apukeino. Syövästä et voi mitenkään selviytyä ilman lääkkeitä, koska keho tuottaa itse syöpäsoluja.

Masennus - anteeksi vain - on loppupeleissä parannettavissa itse. Sitä kun eivät lääkkeet poista, ne poistavat vain tunteet, ja psykiatrikaan ei voi tarjota muuta kuin kuuntelutukea ja neuvoja. Joten kyllä, tällaisina aikoina koronapotilaat ehdottomasti ovat etusijalla. Jos joku haluaa tappaa itsensä ja uhriutua oikein kunnolla, kun ei ole just nyt etusijalla niin se on sitten harmi.

Sinä sitten et ymmärrä masennuksesta etkä terapiasta mitään. Masentunut harvoin paranee itsestään. Masentunut ei näe metsää puilta, eikä osaa itse ohjata ajatteluaan oikeeseen suuntaan, koska negatiiviset ajatuskehät saavat vallan, eikä niitä ole kykyä katkaista, eikä itseä rauhoittaa. Terapia ei myöskään ole mitään kuuntelutukea, vaan etenkin nykyisin vallalla olevat terapiasuuntaukset auttavat ihmistä muuttamaan sairautta ylläpitäviä ajattelu- ja käyttäytymismalleja. Terapiassa saadaan työkaluja, joita voidaan käyttää omassa arjessa ja näin ylläpidetään toipumista jatkossakin. Ei siellä jauheta p*askaa 45 minuuttia kerrallaan, vaan menetelmät perustuvat psykologiaan tieteenä.

Niin, tietenkin terapeutti neuvoo, kuten yllä viestissäni kirjoitinkin. Vaikka se terapeutti ohjeistaakin ajattelutavoissa, niin kyllä se yksilö siitä huolimatta joutuu sen ”työn” siinä tekemään ihan itse. Terapeutin sanat eivät muuta ihmisen ajattelutapaa, vaan ihminen ihan itse terapeutin avustuksella muuttaa ajattelutapaansa. Eli - masennuksesta loppupeleissä parannutaan itse. Lääkkeet ovat tähän (yleensä väliaikainen) apukeino.

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI mielenterveyspalvelut tulisi tilapäisesti lopettaa ja keskittää voimavarat pandemian hallintaan. Siinä moni huomaisi, että onkin masentunut ihan turhasta. "Masennus" on kuitenkin valitettavan monelle vain keino saada huomiota. Jos se kertakaikkiaan loppuisi, nämä huomaisivat, ettei ketään oikeasti kiinnosta, ja alkaisivat elää. 

Tässä taas varsinainen järjen jättiläinen. Luuletko, että ne terapeutit ja psykologit ovat hoitamassa koronapotilaita? Heillä ei ole siihen hommaan minkäänlaista koulutusta. Psykologi tai terapeutti ei ole sama asia kuin lääkäri tai sairaanhoitaja. Psykiatreilla on lääkärin koulutus, mutta he ovat erikoistuneet ihan eri asioihin kuin infektiosairauksien hoitoon. Mielialalääkkeitä ei myöskään käytetä koronan hoidossa, joten nekään ei ole keltään koronapotilaalta pois.

Mua ihan oikeasti ihmetyttää onko tämä tosiaan ihmisten yleinen älykkyyden taso. Jengi ihan tosissaan kirjoittelee täällä, että "joku muu tarvitsee" niitä masennuspotilaan lääkkeitä enemmän nyt, koska korona, ja kuvittelevat, että terapeutit ja psykologit yhtäkkiä siirtyvät sairaaloiden päivystyksiin hoitamaan koronapotilaita. Siis huhuh.