Lue keskustelun säännöt.
Mä olen vakavasti masentunut ja mut on unohdettu tän kriisin takia :(
24.03.2020 |
Viimeisestä hoitokontaktista melkein kaksi kuukautta. Tämän kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna mun asioitani hoitava lääkäri soitti ja kertoi että psykologi on muhun yhteydessä pikimmiten. Ei ole vieläkään kuulunut mitään.
Koitin soittaa vikko sitten kun olo oli kurja. Mulle sanottiin että älä soita, täällä on linjat tukossa, odota rauhassa.
Mun lääkkeet loppuu viikon päästä, pyysin reseptin uusimista. Ei uusita ilman psykologin arviota.
Kerroin että kohta on lääkkeet loppu ja jos ne loppuu niin en oikeasti pysty olemaan. Mulle sanottiin että masennuslääkkeet eivät tällä hetkellä ole prioriteetti.
Mä en ymmärrä miksi tuota mun reseptiä ei voida uusia. Jään kohta ilman hoitoa ja ilman lääkkeitä..
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on. Itselläni diagnosoitiin vaikea masennus vuoden 2018 lopulla. Lupasivat ottaa psykiatrian polilta yhteyttä arviointijaksoa varten... Tuota yhteydenottoa edelleen odottelen. Lääkityksen lopetin itsekseni ja olen käytännössä täysin syrjäytynyt (elän perintörahoilla).
Vieroitus oireet ovat helvetilliset useista masennuslääkkeistä. Ei ole mitään kevyttä puuhaa...
Tällaisina aikoina nyt pitää vaan ymmärtää, että sairastuneet ja heidän hoito on ykkösprioriteetti. Terveydenhuollossa ruuhkaa ja hoitajista/lääkäreistä pulaa, psykiatritkin varmasti työllistettyjä korona-ahdistuksesta kärsiville.
Kyllä, masennus on vakava sairaus, mutta kyllä myös muut ansaitsevat sitä hoitoa. Joku kirjoitti ”jättivät minut kuin nallin kalliolle”, niin että kuule, ei Suomen terveyshuollon kuulukaan huolehtia susta täyspäiväisesti. Se, että saat apua, ei tarkoita sitä että lakkaat itse huolehtimasta itsestäsi. Suomessa on kuitenkin yleensä kohtuu hyvä tilanne kansalaisten mielenterveyden hoidossa, mutta nyt näinä vaikeina aikoina on ihan ymmärrettävää että valtio keskittyy hetkeksi muualle. On toki pers**stä ap, että et saa reseptiäsi uusittua ilman psykiatria.
Ja ennenkuin kukaan sanoo, etten ymmärrä koska en ole mielenterveyspotilas, niin olette väärässä. Olen itsekin aikoinaan ollut masentunut, mutta vaikka olisin yhä, niin kyllä ymmärtäisin että avuntarve on nyt tällä hetkellä toisaalla suurempi.
Masennuksesta parantuu kyllä! Toivottavasti saat pian hoitoa ja lääkkeet uusittua. Elämässä kannattaa pysyä kiinni, vaikka nyt ei siltä tuntuisi. Kun olet parantunut, olet todella kiitollinen että jaksoit sinnitellä! Puhun omasta kokemuksesta, onneksi en saanut vietyä henkeä itseltäni kun olin masentunut, sillä elämässä tulee vielä paljon hyvää. Juttele ystävillesi netissä. On ihan ok vain maata sängyssä koko päivä, jos ei mitään muuta jaksa. Tämä on vain väliaikaista, kohta hoidot jatkuvat! Olet arvokas, toivoa on aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla majailee ihan tolkuton määrä näitä aikaansaamattomia luusereita jotka nyt kilvan täällä tulevat puolustelemaan omaa heikkoutaan ja miten se ei ole ikinä heidän omalla vastuulla, aina sama juttu "minäminäminä ja minun ongelmani"
Ja sitten täällä majailee muutama kaksipäinen korppikotka, joiden jakautunut sieluntila vaatii kokeilemaan, voisiko tuota jo nokkaista vai vieläkö se potkaisee.
Toinen pää luulee olevansa hyvälläkin asialla, jeesimässä kavereita jaloilleen. Unohtaa vain kuuluvansa korppikotkalle.
soita joka päivä psykiatrian klinikalle ja pyydä sitä soittoaikaa. Kyllä joku sen sulle joskus antaa. Pyydä myös sille psykiatrille ja kerro tilanne, ettei ole sinusta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä masennuslääkkeet eivät ole välttämättömiä:
Itse syön erästä lääkettä, koska ilman sitä saan raivokohtauksia, joiden aikana olen vainoharhainen ja väkivaltainen.
Toinen lääke estää minua vaipumasta itsemurha-ajatuksiin, ja pitää jotenkin toimintakykyisenä.
Kummasta luovun?
sinun pitää tehdä parannus raivokkaasta väkivaltaisesta käytöksestäsi eikä laittaa vastuuta aina muille tai lääkäreille. Sinä hallitset kehosi, Jos raivostuttaa puhu sen syistä ja ratko ongelma ja istu alas. Kontrolloi itsesi, olet aikuinen. Kukaan ei ole tunteittensa vanki ja orja, sinä kontrolloit tunteesi ja käytöksesi. Ei se oikeuta sinua tehdä syntiä vaikka olisit sairas.
Masennuksen juuri on itsesääli.
Ehkä sinunkin kannattaisi vain suosiolla ottaa ne lääkkeesi.
Itsekin olin hetki sitten masentunut ja hyvin ahdistunut, mutta sitten fyysinen sairastuminen laittoi asiat perspektiiviin. Ymmärsin että olen monista räysin turhista asioista ahdistellut. Nyt antaisin mitä vasn kun saisin fyysisen terveyden takaisin. Odotan tässä vaan millon korona iskee, tässä kunnossa en siitä tule selviytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä helkkaria tukehtuvat mummot liittyvät nyt ap:n tilanteeseen? Ei ne niitä psykologin aikoja ole viemässä.
Haiskahtaa provolta. Psykologit eivät määrää lääkkeitä.
Ja olen ihan samaa mieltä kuin pari muuta ketjussa, monilla masentuneilla on puutetta vain perspektiivistä. Voisi olla ihan hyvä, jos ruoka ja lääkkeet oikeasti loppuisivat tilapäisesti Suomesta, silloin olisi kaikkien pakko keskittyä eloonjääntiin, ja turha omien tuntemustensa vahtaaminen jäisi vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä masennuslääkkeet eivät ole välttämättömiä:
Itse syön erästä lääkettä, koska ilman sitä saan raivokohtauksia, joiden aikana olen vainoharhainen ja väkivaltainen.
Toinen lääke estää minua vaipumasta itsemurha-ajatuksiin, ja pitää jotenkin toimintakykyisenä.
Kummasta luovun?
sinun pitää tehdä parannus raivokkaasta väkivaltaisesta käytöksestäsi eikä laittaa vastuuta aina muille tai lääkäreille. Sinä hallitset kehosi, Jos raivostuttaa puhu sen syistä ja ratko ongelma ja istu alas. Kontrolloi itsesi, olet aikuinen. Kukaan ei ole tunteittensa vanki ja orja, sinä kontrolloit tunteesi ja käytöksesi. Ei se oikeuta sinua tehdä syntiä vaikka olisit sairas.
Masennuksen juuri on itsesääli.
Psykiatri saapui paikalle.
Teillä, jotka sanotte, ettei masennuslääkkeet ole välttämättömiä, niin teillä ei taida olla niistä kokemusta. Mulla on käynyt kerran niin, että lääkkeet loppui eikä ollut silloin varaa ostaa lisää. Vieroitusoireista tuli niin pahat, että luulin kuolevani niihin ja mietin, että teen jotain itselleni. Kun sain lääkkeet, olo palasi ns. normaaliksi (miten normaali se nyt siis masennuksen aikaan on) eikä enää ollut itsetuhoisia ajatuksia. Masennuslääkkeiden lopettaminen seinään voi olla vaarallista ja kohtalokasta, ne pitäisi lopettaa pikkuhiljaa ja vasta silloin, kun potilaan vointi sen sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadi lääkärinaikaa tai puhelinaikaa. Pidä puolesi. Sä selviät tästä kyllä. Unohda nämä sekopäät täällä palstalla ja yritä tehdä jotain mikä parantaa hyvinvointiasi. Itselläkin terapia nyt katkolla tämän tilanteen takia koska terapeutti kuuluu riskiryhmään. Onneksi magneettistimulaatioaikojani ei peruttu.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Meni hoitojutut uusiksi, kun tuli muutto. Nyt ei muuta hoitokontaktia täällä uudella paikkakunnalla kuin lupaus, että psyk sh soittaa. Ei oo soittanu. Ja miten sitä ventovieraalle ihmiselle... soitin kriisipuhelimeen, kun ahdistus alkoi ottaa kierroksia, olisin halunut vain ääneen ajatella. Vastaaja sanoi, että olet tainnut jo tänään soittaa, näitä puheluita tulee niin paljon. Enpä ollut soittanut. Kiitin ja lopetin puhelun, etten ole linjan tukkona. En ole oppinut olemaan näkymätön, mutta kohta olen kyllä. Olen ollut eristyksissä jo useita vuosia tämän ahdistuksen kanssa.
Olen pahoillani. Tosi ikävää sanoa vastaajalta noin. Tuntuu, että nyt ei saisi soittaa tai pyytää apua mistään, koska "on muuten linjan tukkona" tai "viet tilaa tärkeimmiltä soittajilta" Varsinkin masennukseen kuuluu usein se, ettei tunne olevansa arvokas ja tärkeä ja avun hakeminen on muutenkin hankalaa. Mua ei ainakaan huvita soittaa nyt minnekään, koska pelkään saavani juuri tuollaista vastaanottoa. Onneksi nyt pärjään jotenkin, mutta silti.
Mikä sun lääkitys on? Mulla on kaapissa kaikki tähteet lopetetuista lääkkeistä tällasia tilanteita varten. Ei oo mitenkään harvinaista että reseptien uusimisessa on viivettä. Osa voi olla vanhoja, mut ei se tee niille muuta kun laskee vaikuttavan aineen määrää. Laitan sulle postissa jos sattuu olemaan oikeeta tavaraa ja uskallat kertoa osottees tuntemattomalle sähköpostilla tms.
Vierailija kirjoitti:
Jos mielenterveysongelma on niin paha että siihen tarvitsee lääkkeet, nuo sivut on jo vuosia ennen lääketarvetta opeteltu ulkoa ja todettu toimimattomiksi yksistään.
Kukaan ei valitse masennustaan, eikä masennuksesta voi parantua "tsemppaamalla".
Mutta. Masennuksen hoito on (lopulta) masentuneen yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.
Tämä ei ole vittuilua tai masennuksen vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.
Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.
Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Masennus ei katoa itsekseen, mutta masentuneen vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli.
realismiapeliin kirjoitti:
Kukaan ei valitse masennustaan, eikä masennuksesta voi parantua "tsemppaamalla".
Mutta. Masennuksen hoito on (lopulta) masentuneen yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.
Tämä ei ole vittuilua tai masennuksen vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.
Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.
Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Masennus ei katoa itsekseen, mutta masentuneen vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli.
Kukaan ei valitse syöpää, eikä syövästä voi parantua "tsemppaamalla".
Mutta. Syövän hoito on (lopulta) syöpäsairaan yksilön omalla vastuulla. Hyvinä aikoina yhteiskunta auttaa tässä hoitoprojektissa parhaansa mukaan. Huonoina aikoina autetaan sen mukaan, mitä resursseja jää jäljelle nk. kiireisemmiltä tehtäviltä. Ja niin ikävältä kuin se varmasti tuntuukin, niin niitä kiireisempiä tehtäviä on poikkeusaikoina yllin kyllin.
Tämä ei ole vittuilua tai syövän vähättelyä, vaan tosielämän reaaliteetti.
Ja siinä se ongelma vissiin onkin? Hyvinä aikoina tosielämän reaaliteetit ovat sanahelinää, jotka jäävät kaikkien ihanien abstraktien ideaalien (lässytys eriarvoitumisesta, "rakenteellisesta" rasismista, ym.) jalkoihin.
Nyt poikkeusaikana meillä TÄYTYY fiksuina ihmisinä olla etusijalla ajatus siitä, että jokaisen on tehtävä uhrauksia ja tingittävä omasta edustaan. Syöpä ei katoa itsekseen, mutta syöpäsairaan vastuulla on kantaa itsensä poikkeustilanteen yli
Suomen sosiaali- ja terveyshuolto on ollut toimimaton jo vuosia. Nyt kriisi vain tuo epäkohdat yhä selvemmin esiin .