Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Tiukka eristys on mahdottomuus, ihmisen mielenterveys ei kestä jos ei saa tehdä mitään hauskaa"
23.03.2020 |
Pakko avautua tästä. Meillä on ollut tämä kehotus fyysiseen eristäytymiseen nyt käytössä muutaman päivän. Nyt jo alkaa näkyä somessa kiihtyvällä tahdilla kommentteja, että tämä ei voi jatkua, ravintoloita ei saa laittaa kiinni, kaikkea kokoontumista ei saa kieltää, koska "ihmiset eivät kestä jos ihan kaikki on kiellettyä". Että pitäisi löytää joku keskitie viruksen rajoittamattoman leviämisen ja kunnollisen karanteenin väliltä, vaikka nyt siitä tuleekin sitten enemmmän kuolonuhreja ja pysyvästi keuhkovammaisia potilaita.
Mitä ihmettä? Tätä on siis todellakin kestänyt vasta muutaman päivän. Kukaan ei ole estänyt kävelemästä vapaasti missä vaan ulkona kauniissa auringonpaisteessa. Kukaan ei estä soittamasta musiikkia kotona, tai laulamasta tai musisoimasta itse. Netti toimii. Ruokaa saa kaupasta. Viinaa saa Alkosta. Mikään ei ole loppu. Televisiosta tulee viihdeohjelmia, radio toimii. Kaupasta saa piirustuspaperia ja kyniä. Sieltä saa kankaita, sieltä saa lankaa. Sieltä saa vaikka sähkötarvikkeita joista voi kotona askarrella. Näitä kaikkia saa myös nettikaupasta, ei tarvitse edes mennä kauppaan. Kaikkien ystävien ja sukulaisten kanssa voi pitää yhteyttä videopuheluiden avulla ilman mitään minuuttimaksua, niin paljon kuin sielu sietää. Netti on täynnä toinen toistaan helpompia ja herkullisempia reseptejä ja ohjevideoita, joiden avulla täysi poropeukalokin saa aikaiseksi hyvää ruokaa. Kaupungeissa iso osa ravintoloista tarjoaa annosten kotiinkuljetusta.
SILTI osa on sitä mieltä, että elämä on nyt niin lohduttoman kurjaa, että muutama (tai sata tai tuhat) mummo saisi kernaasti kuolla siitä hyvästä, että pääsee "tuulettamaan päätä" baariin tai leffaan.
Mitenköhän hemmetissä tällaiset ihmiset olisivat pärjänneet jos olisivat eläneet pari-kolme sukupolvea aikaisemmin? 1800-luvun maalaisnainen ei käynyt kaupungissa ehkä kuin kerran elämässään. Isäntäkin kävi siellä ehkä 1-2 kertaa vuodessa markkinoilla hakemassa hevoskuorman silakkaa, suolaa ja ruista ja viemässä jotain villaa ja voita. Loppu aika tehtiin kovaa fyysistä työtä, kaikki 8 lasta olivat todellakin kotikoulussa paitsi sitä paria kuukautta, kun kiertokoulu sattui olemaan kylässä. Lapsia kuoli sairauksiin ja onnettomuuksiin ja tehdessä raskaita töitä. Pojat vietiin silloin tällöin sotaan, eivätkä useinkaan tulleet takaisin.
Ainoa "viihde" oli kirkossa käyminen sunnuntaina saarnaa kuuntelemassa, mutta sinnekin pääsy oli vähän luksusta eikä talvella tai peltotyöaikaan välttämättä mahdollista. Jos kotona jotain viihdettä oli, niin ehkä Katekismus kaikilla yhteisenä ja muuten laulaminen. Ruoka oli joka päivä samaa suolasilakkaa, reikäleipää, palanpainikkeeksi perunaa, kaalia tai lanttua. Voi myytiin, ei syöty itse. Tämä tehtiin, että pärjättäisiin ja lapsilla olisi edes hieman paremmat eväät ja helpompi elämä.
Nyt sitten näiden ihmisten lapsenlapsenlapset haluavat kriisitilanteessakin syödä sushiannoksensa sisällä ravintolassa ja nauttia oluensa aidossa pubimiljöössä. Ja tämä on sellainen perustarve, että mielenterveys ei kestä ilman edes hetkeä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Eristäytyminen ei ole kaikille ongelma. Minä teen sitä ilman koronaakin. Kuitenkin hauskaa tarvitsee mielestäni jokainen. Se on ihan pirun peppu sieltä että aikuiset ihmiset ei saa ottaa hupia laillisesti yhdestä kasvista. Siitä on kansalaisaloite jonka en usko menevän läpi. Oikeasti uskomatonta että niin vähähaittainen on laitonta ja itseen kohdistuva teko käyttö on mukamas rikos. Onneksi ainakin vielä itseään saa sentään kosketella miten itse haluaa.
Ja taas tämä kannabishullu, päässäsi ei taida pyöriä muu kuin pössyn ajattelu ja et tietenkään ole riippuvainen kyseisestä kasvista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kotona oleminen haittaa vaan se mitä tämä maan sulkeminen tekee yrityksille, työpaikoille jne.
Kuka tahansa voi kohta olla työtön :(
Pääsevätpä työttömien väheksyjätkin sitten itse maistamaan sitä herkkua. Saattaa jopa empatiakyky lisääntyä.
Mua lähinnä huvittaa tämä kaikki valitus ja vonkuminen. Elämme tosiaankin ekstrovertti-narsistien kulta-aika, tai siis elimme tähän koronaepidemiaan saakka.
Introverteille on monelle koko elämän ajan paasattu sitä, miten pitää poistua omalta mukavuusalueeltaan menestyäkseen elämässä. Pitää mennä, säheltää, koheltaa ja esittää sosiaalista- koko ajan pitää tehdä ja tapahtua ja olla verkostoitumassa. Nyt nämä neuvojat eivät itse kestä elää edes muutamaa päivää pois omalta mukavuusalueeltaan hiljaisuudessa ja itsekseen.
Itse voin sanoa kyllä ymmärtäväni silti ihmisiä joille tämä tilanne aiheuttaa ahdistusta. Minä olen todella yksinäinen nuori ihminen ja siinä mielessä elän hyvin samanlaista elämää muutenkin kuin nyt poikkeusaikana. Voin silti sanoa, että moni sellainen ihminen joka kaipaa enemmän seuraa ei kyllä kestäisi elämääni kovinkaan hyvin ja tekee oikeasti tiukkaa välillä itsellekin, vaikka melko introvertti olenkin. Siinä mielessä haluan ymmärtää niitä ihmisiä, jotka ovat ehkä tottuneet erilaiseen elämään niin onhan se iso muutos. Itsekin on ollut pakko kestää ja tottua siihen, ettei ole läheisiä tai ystäviä ja pitää pärjätä omillaan. Jos olisin elänyt erilaista elämää ja yhtäkkiä olisinkin yksin ja ei mitään seuraa yms niin kyllähän se vaikuttaisi paljon mielialaan.
Samalla jokainen ymmärtää sen, että välillä on hyvä olla itsekseen ja löytyy kyllä tekemistä. Sitten jos siitä tilanteesta tulee sellainen normaalijuttu ja tämä tilanne onkin vuodesta toiseen niin sitten ei ole enää helppoa löytää aina tekemistä ja silloin se kaikki ahdistaa. Senkin takia en silti arvostelisi muita ja varsinkin niitä jotka eivät ole tottuneet tähän tilanteeseen. Myös ne joilla on muutenkin jokin mielenterveyden ongelma ovat varmasti vaikeuksissa ja saattaa ahdistaa enemmän. Itsekin välillä mietin kuinka pysyn järjissäni ja on huoli oman pään kunnosta, vaikka mitään sairautta ei olekaan. Ehkä tämä tilanne on siinä mielessä sellainen joka voi avata joidenkin silmät ja voivat ymmärtää sen, että Suomessakin on paljon yksinäisiä ja se yksinäisyys ei ole aina niin kiva asia kaikille. Sama juttu tietenkin tavallisen elämän aktiiviteetttien suhteen sekä ihmissuhteiden määrään liittyen. Minäkään en oikeastaan paljon käy missään ja ei ole läheisiä joten siinä mielessä rajoituksen eivät paljon kosketa minua. Joku jolle aktiivinen elämä on tärkeää ja jolla on paljon läheisiä ei välttämättä kestä muutoksia niin hyvin ja jos minullakin olisi läheisiä niin kyllä heitä kaipaisin ja olisi kurjaa jos emme tapaisi. Kenellekään en silti toivo sellaista elämää kuin minulla ja eläisin itsekin mieluusti erilaista elämää. Sori valitus.
Mä en tajua oletteko te niin kuutamolla että luulette palaavansa normaaliin elämään rajoitteiden jälkeen. Itseäni ei ahdista korona vaan lama, jonka poikkeustila aiheuttaa. Se kyllä hajottaa pään kun työpaikka lähtee monelta alta ja talous romahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"palanpainikkeeksi perunaa, kaalia tai lanttua..."
Täälläkin on ketjuja, joissa ylistetään sinkkuna elämistä 12 neliön yksiöitä, heitetään pois kaikki muu tavara paitsi ruokailuvälineet ja älypuhelin, hehkutetaan joukkoliikennettä ja kivikylän keskellä asumista, ulkoistetaan kaikki harrastustoiminta ja -välineet joillekin kuntosaleille yms. Ei ole ihme, jos pää hajoaa, jos kaikessa on riippuvainen muista.
Maaseudun urheat ja vapaat asukkaat käynnistävät tarvittaessa auringonlaskussa hohtavat henkilöautonsa, ajavat minne haluavat, harrastavat siellä kaikessa rauhassa omia juttujaan omilla välineillään, käyskentelevät tiluksillaan, grillaavat, vaeltavat, rakentelevat harrasteprojektejaan eivätkä varmasti hajoa eivätkä tylsisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on pullamössökansaa jos ahdistutaan ja vingutaan tällaisesta.
Miettikääpä niitä yksinäisiä vanhuksia kotonaan puhumattakaan jossain palvelutaloissa kun makaavat vuodepotilaana. Elävät oikeasti eristyksissä kaikesta vuodesta toiseen ja pidetään väkisin hengissä.
Miten ennen pärjättiin? Ei ollut tällaisia palveluja ja ihmiset pärjäsi kun oli pakko. Hirveää marinaa. Meillä on asiat hyvin, mutta ihmiset eivät sitä ymmärrä kun on niin kurjaa jos ei saa mennä kahvilaan tai ravintolaan ja on nyt niin kamalaa kun ei tiedä koska loppuu. Mitä jos kerrankin elettäisiin hetkessä ja oltaisiin onnellisia siitä mitä on eikä aina vaan hamuta lisää ja lisää. Ilmankos täällä ihmiset voivat huonosti kun mitään vastoinkäymisiä ei kestetä.
Eihän tämä kivaa varmasti ole, mutta ei se kitinä ja marina auta ketään. Kertoo vaan arvomaailmasta jos elämä on todella menossa viemäristä alas jos ei saa nyt tehdä poikkeuksellisesti ihan mitä huvittaa.
Ennen se viihdyke oli kun käytiin kylässä ja elettiin yhteisöllisesti. Tekemistä riitti ja ihmisiä ympärillä. Juuri näitä asioita nytkin ihmiset kaipaavat, eli sitä vanhan ajan elämää joka oli usein rankkaakin, mutta ei yksinäistä.
Mun pää on sitten varmaan totaalisen tuulettumisen tarpeessa kun en ole elävissä kuvissa käynyt ainakaan 10 vuoteen enkä baarissakaan muutamaan vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
10 korjaa, siis jatkunee 13.4 jälkeen .
Tai vaikkapa 13.4. jälkeen.
Nyt kaikki voivat kotona ollessaan alkaa opettelemaan päivämäärän kirjoittamista, kun ei se näytä nykyään osalta onnistuvan. Suomessa edelleen on käytössä päivämäärässä KAKSI (2) pistettä, ei yksi.
Voitte seuraavat kolme viikkoa aamusta iltaan kirjoittaa vihkoon, 13.4. 13.4. 13.4. 13.4. 13.4. 13.4., jne...
Ei käy aika tylsäksi.
No kyllä se vaan on ihan totta, että tästä on iso haitta ihmisten hyvinvoinnille ja myös terveydelle, jos jatkuu pitkään. Ei ole kyse just siitä baarista tai siitä ravintolasta, vaan ystävistä. Heitä noihinkin paikkoihin usein mennään tapaamaan. Joillekin perheestä. Aika moni asuu yksin.
En tiedä ajatteleeko täällä joku että erillään asuvan pariskunnan pitäisi nyt olla sitten tapaamatta. Jos ei ajattele, niin sitten voisi yrittää ymmärtää sitäkin, että joillakin ei oman elämän ihmiskontaktin tarve täyy ensisijaisesti yhdestä vahvasta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua lähinnä huvittaa tämä kaikki valitus ja vonkuminen. Elämme tosiaankin ekstrovertti-narsistien kulta-aika, tai siis elimme tähän koronaepidemiaan saakka.
Introverteille on monelle koko elämän ajan paasattu sitä, miten pitää poistua omalta mukavuusalueeltaan menestyäkseen elämässä. Pitää mennä, säheltää, koheltaa ja esittää sosiaalista- koko ajan pitää tehdä ja tapahtua ja olla verkostoitumassa. Nyt nämä neuvojat eivät itse kestä elää edes muutamaa päivää pois omalta mukavuusalueeltaan hiljaisuudessa ja itsekseen.
Ne ihmiset, jotka neuvoo luomaan ja ylläpitämään yhteyksiä on täysin oikeassa. Toiset ihmiset on tärkein yksittäinen asia jokaisen elämässä, keskinäisen riippuvuuden tasolla jos ei muuten. Siitä on ihan turha tehdä mitään introverttien ja ekstroverttien välistä vastakkainasettelua.
Ihminen sosiaalinen, laumassa viihtyvä eikö kestä jos se eristetään. Vaikka Suomessa tuo voi meinata yksin istumista kahvilassa,on se silti "sosiaalista".
Yksinäinek on vielä enemmän yksinäinen
Alue: Aihe vapaa
Minä ajattelen niin, että mulla on vapaus. En ole esim. sairaalassa tai hoitolaitoksessa, missä eläminen on hyvin tarkkaan suunniteltua. Enkä ole vankilassa. Kotonani mulla on kaikki oikeudet keittää kahvia vaikka keskellä yötä. Kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia. Nukkua päiväunet. Olen värittänyt värityskirjoja, katsonut elokuvia. Siivonnut. Ja nauttinut hiipiä pieruverkkareissa, eikä kukaan ole sanomassa etten voi. Uutisia seuraan tietyn määrän päivässä. Tekstailen, ja soittelen. Äh ei mun pää ople vielä hajonnut. Ehkä toisilla on sitten kyky naksauttaa ajatukset(aivot) pois päältä.