"Tiukka eristys on mahdottomuus, ihmisen mielenterveys ei kestä jos ei saa tehdä mitään hauskaa"
Pakko avautua tästä. Meillä on ollut tämä kehotus fyysiseen eristäytymiseen nyt käytössä muutaman päivän. Nyt jo alkaa näkyä somessa kiihtyvällä tahdilla kommentteja, että tämä ei voi jatkua, ravintoloita ei saa laittaa kiinni, kaikkea kokoontumista ei saa kieltää, koska "ihmiset eivät kestä jos ihan kaikki on kiellettyä". Että pitäisi löytää joku keskitie viruksen rajoittamattoman leviämisen ja kunnollisen karanteenin väliltä, vaikka nyt siitä tuleekin sitten enemmmän kuolonuhreja ja pysyvästi keuhkovammaisia potilaita.
Mitä ihmettä? Tätä on siis todellakin kestänyt vasta muutaman päivän. Kukaan ei ole estänyt kävelemästä vapaasti missä vaan ulkona kauniissa auringonpaisteessa. Kukaan ei estä soittamasta musiikkia kotona, tai laulamasta tai musisoimasta itse. Netti toimii. Ruokaa saa kaupasta. Viinaa saa Alkosta. Mikään ei ole loppu. Televisiosta tulee viihdeohjelmia, radio toimii. Kaupasta saa piirustuspaperia ja kyniä. Sieltä saa kankaita, sieltä saa lankaa. Sieltä saa vaikka sähkötarvikkeita joista voi kotona askarrella. Näitä kaikkia saa myös nettikaupasta, ei tarvitse edes mennä kauppaan. Kaikkien ystävien ja sukulaisten kanssa voi pitää yhteyttä videopuheluiden avulla ilman mitään minuuttimaksua, niin paljon kuin sielu sietää. Netti on täynnä toinen toistaan helpompia ja herkullisempia reseptejä ja ohjevideoita, joiden avulla täysi poropeukalokin saa aikaiseksi hyvää ruokaa. Kaupungeissa iso osa ravintoloista tarjoaa annosten kotiinkuljetusta.
SILTI osa on sitä mieltä, että elämä on nyt niin lohduttoman kurjaa, että muutama (tai sata tai tuhat) mummo saisi kernaasti kuolla siitä hyvästä, että pääsee "tuulettamaan päätä" baariin tai leffaan.
Mitenköhän hemmetissä tällaiset ihmiset olisivat pärjänneet jos olisivat eläneet pari-kolme sukupolvea aikaisemmin? 1800-luvun maalaisnainen ei käynyt kaupungissa ehkä kuin kerran elämässään. Isäntäkin kävi siellä ehkä 1-2 kertaa vuodessa markkinoilla hakemassa hevoskuorman silakkaa, suolaa ja ruista ja viemässä jotain villaa ja voita. Loppu aika tehtiin kovaa fyysistä työtä, kaikki 8 lasta olivat todellakin kotikoulussa paitsi sitä paria kuukautta, kun kiertokoulu sattui olemaan kylässä. Lapsia kuoli sairauksiin ja onnettomuuksiin ja tehdessä raskaita töitä. Pojat vietiin silloin tällöin sotaan, eivätkä useinkaan tulleet takaisin.
Ainoa "viihde" oli kirkossa käyminen sunnuntaina saarnaa kuuntelemassa, mutta sinnekin pääsy oli vähän luksusta eikä talvella tai peltotyöaikaan välttämättä mahdollista. Jos kotona jotain viihdettä oli, niin ehkä Katekismus kaikilla yhteisenä ja muuten laulaminen. Ruoka oli joka päivä samaa suolasilakkaa, reikäleipää, palanpainikkeeksi perunaa, kaalia tai lanttua. Voi myytiin, ei syöty itse. Tämä tehtiin, että pärjättäisiin ja lapsilla olisi edes hieman paremmat eväät ja helpompi elämä.
Nyt sitten näiden ihmisten lapsenlapsenlapset haluavat kriisitilanteessakin syödä sushiannoksensa sisällä ravintolassa ja nauttia oluensa aidossa pubimiljöössä. Ja tämä on sellainen perustarve, että mielenterveys ei kestä ilman edes hetkeä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on kriisien koittaessa sopeutuvainen eläin. Kyllä ihminen tuollaiseen poikkeustilaan sopeutuu kun tarve vaatii. Se on aivan varma juttu.
Kehitysmaissa on ihmisiä jotka kakkaa junaradan varteen ja tyttöjä r.aiskataan kun ei oo vessoja
kerro miten nämä ovat sopeutuneet ?
Oi VIISAS?
Eivät ihmiset ennenkään vain istuneet sisällä, vaan tekivät töitä pelloilla ja metsissä, hoitivat kotieläimiä, kalastivat jne. Itsekin voisin ihan mielelläni tehdä tuollaisia ulkotöitä, mutta eipä siihen ole mahdollisuutta. Pelkkä ulkona kävely ei ole ollenkaan sama asia.
Siis nythän on juuri ihanaa kun saa olla rauhassa omissa oloissaan. Kukaan ei voi sanoa että tekeminen loppuisi kesken.
Luen kirjoja, opiskelen kieliä, katson Netflixiä ja muuta vastaavia, kirjoitan, kokkailen ja katson paljon p*rnoa.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) twiittasi hallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen, että hallitus valmistelee rajoituksia, jotka liittyvät esimerkiksi ravintoloiden sulkemiseen.
Oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen sanoi tiedotustilaisuudessa, että rajoitusten ehto on välttämättömyys. Pelkkä tarpeellisuus tai hyödyllisyys ei riitä.
Toivottavasti ulkoilu ymmärretään välttämättömyydeksi terveydelle. Terveyttähän tässä suojellaan. Ihmisen fyysinen ja psyykkinen terveys, sekä vastustuskyky romahtaa täysin, jos ei lainkaan pääse ulos. Sitten kun se ihminen saa sen koronaviruksen, on hän jo valmiiksi heikentynyt.
Minua ei kotona oleminen haittaa vaan se mitä tämä maan sulkeminen tekee yrityksille, työpaikoille jne.
Kuka tahansa voi kohta olla työtön :(
Vierailija kirjoitti:
Tuttava konmaritti kotinsa ja kertoi, että sosiaalinen elämä ja harrastukset on muualla. Hän kauhistui kuullessaan, että minulla on kaapillinen kaavoja ja kankaita, koska kaupasta saa kaikkea ja Oodissa voi ommella.
Nyt tuttava ei pysy järjissään, koska kotona ei voi tehdä mitään. Minulla ei ole mitään ongelmia, voin vaikka kirjoa pöytäliinoja, jos siltä tuntuu.
Konmaritetussa asunnossa on mukava ja tilava joogata, tanssia, jumpata, opiskella kieliä, valokuvausta tai vaikka koodaamista. Itse tämän lisäksi musisoin. Pöytäliinoja ei kukaan nykyisin käytä ja muutenkin niitä on lapsuuden kodissani useita satoja joten en kirjo pöytäliinoja Roinaisessa asunnossa seinät kaatuu päälle.
Mulla on kaveri joka asuu 900 neliön maalaistalossa jossa on ammattitason mahdollisuudet käsityöhommiin mutta silti hän ei kestä hetkeäkään jos häntä ei joku ole koko ajan viihdyttämässä. Että ei se konmarista ole kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ihmiset ennenkään vain istuneet sisällä, vaan tekivät töitä pelloilla ja metsissä, hoitivat kotieläimiä, kalastivat jne. Itsekin voisin ihan mielelläni tehdä tuollaisia ulkotöitä, mutta eipä siihen ole mahdollisuutta. Pelkkä ulkona kävely ei ole ollenkaan sama asia.
Minä olen kiitollinen, jos pääsee ulos kävelemään. Toivottavasti hallitus ymmärtää, että ulkoilua ja liikuntaa ei voi kieltää kuukausiksi. Ihmiset sairastuvat sitten joko koronaan tai muihin sairauksiin heikentyneinä.
Tämä on kuin kultaista 80-lukua pikkukylällä. Ei harrastuksia, paitsi maastojuoksu ja hiihto. Ja toki lapsiporukan kymmenen tikkua laudalla; nyt kielletty sekin. Kaupat rajoitetusti auki. Silloin ei edes ollut nettiä. Mitä.tehtiin vapaa-ajalla? Uunissa kypsennettiin kokonaista broileria (kanaa?) Ja joku väsäsi currykastiketta kylkeen. Illalla sauna. Se arki.oli sellaista. Ainakin meillä.
Tämä mielenterveyshuolihan nousi jo näistä voimassa olevista rajoituksista. Ei ulkonaliikkumiskieltoa tule, jos ihmiset noudattavat näitä, mutta kun joidenkin polla leviää jo näihinkin niin joudutaan kaikki koppiin.
Ettekö ymmärrä, että jos tautia ei saada pysäytetyksi, sairaalapaikat eivät läheskään riitä.
Luitteko siitä hyväkuntoisesta enkkulaisesta parikymppisestä jalkapalloilijasta, joka sai koronan ja sanoo, että se oli kauheaa, kun ei saanut happea. Vain sairaalan avulla pelastui.
Luin jostain, että ihminen havahtuu tähän vaaraan yleensä vasta, kun joku, jonka tuntee, kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Tämä mielenterveyshuolihan nousi jo näistä voimassa olevista rajoituksista. Ei ulkonaliikkumiskieltoa tule, jos ihmiset noudattavat näitä, mutta kun joidenkin polla leviää jo näihinkin niin joudutaan kaikki koppiin.
Juuri näin. Kun ihmiset eivät tottele vapaaehtoisesti, kaikki joudutaan sitten sisään pakolla ja rangaistuksen uhalla.
Minusta kaikki muu pitäisi olla kiellettyä, paitsi tärkeimmät työt, apteekki, ruokakauppa ja taivaan alla ulkoilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ihmiset ennenkään vain istuneet sisällä, vaan tekivät töitä pelloilla ja metsissä, hoitivat kotieläimiä, kalastivat jne. Itsekin voisin ihan mielelläni tehdä tuollaisia ulkotöitä, mutta eipä siihen ole mahdollisuutta. Pelkkä ulkona kävely ei ole ollenkaan sama asia.
Minä olen kiitollinen, jos pääsee ulos kävelemään. Toivottavasti hallitus ymmärtää, että ulkoilua ja liikuntaa ei voi kieltää kuukausiksi. Ihmiset sairastuvat sitten joko koronaan tai muihin sairauksiin heikentyneinä.
Ulkoilu on pakko kieltää, jos ihmiset ulkoilun varjolla tapaavat kavereitaan ja menevät kyläilemään.
Olisi parempi jos uskottaisiin.
No mua ei ahdista viihteen puute. Vaan se ettei voi nähdä kavereita ja sukulaisia, läheisiä tärkeitä ihmisiä. Ihan sama onko töllöä vai en, en katso sitä muutenkaan. Ja netilläkään ei ole mitään merkitystä silloin, kun on rakkaiden ihmisten seurassa. Sosiaalinen eristäytyminen on pahinta, ei mukavuuden puute. Ihminen kestää aika karujakin olosuhteita, jos saa yhteisöstä voimaa ja tukea.
Vaikka täällä miten halveksitaan yhteisöllisyyttä ja ylpeillään omalla eristäytyneisyydellä, niin laumaeläiminä me tarvitaan niitä sosiaalisia kontakteja. Ja tarvitaan kosketusta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kuin kultaista 80-lukua pikkukylällä. Ei harrastuksia, paitsi maastojuoksu ja hiihto. Ja toki lapsiporukan kymmenen tikkua laudalla; nyt kielletty sekin. Kaupat rajoitetusti auki. Silloin ei edes ollut nettiä. Mitä.tehtiin vapaa-ajalla? Uunissa kypsennettiin kokonaista broileria (kanaa?) Ja joku väsäsi currykastiketta kylkeen. Illalla sauna. Se arki.oli sellaista. Ainakin meillä.
Ai oli ihan normaalia, että ei liikuttu porukalla missään, ei kyläilty, ei nähty ihmisiä? Ihmiset oli eristäytyneenä neljän seinän sisälle? Kumma etten itse muista tuollaista 80-lukua. Meillä vierailtiin naapureiden luona ja naapurit meillä. Tehtiin sukulaisten kanssa yhteisretkiä yms.
Koskettelevatko suomalaiset todella niin antaumuksella eri taloudessa asuvia henkilöitä, että tämä viikon katkokin tuottaa jo vakavia ongelmia? Ja ystävien ja sukulaisten kanssa jutteleminen ei todellakaan ole edes hankalaa nyt. Sen kun avaa videoyhteyden tai vaikka konferenssipuhelun. Ja sen voi tehdä vaikka ulkoa kukkulan laelta. Ja vaikka 15 kertaa päivässä jos siltä tuntuu.
En tiedä, jos löytää nyt itsensä sellaisesta tilanteesta että on paljon ”kontakteja” mutta ei ketään kelle soittaa, se kertoo ehkä että elämän tukipilarit eivät ole ihan kasassa. Ehkä tämän jälkeen voisi sitten satsata ihmissuhteissa aitouteen ja laatuun eikä määrään.
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksei kotona voi tehdä mitään hauskaa?
niinpä. kotona voi vaikka juosta maratoonin, kuten eräs kiinalaismies parvekkeellaan.
Itse kannatan kieltoja ja rajaamista koska nyt nähty ettei totella.
Varsinkin Etelä-Suomessa niin paljon ihmisiä että virus tarttuu herkästi.
Masennukseen turha vedota kun on koko kansasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
No mua ei ahdista viihteen puute. Vaan se ettei voi nähdä kavereita ja sukulaisia, läheisiä tärkeitä ihmisiä. Ihan sama onko töllöä vai en, en katso sitä muutenkaan. Ja netilläkään ei ole mitään merkitystä silloin, kun on rakkaiden ihmisten seurassa. Sosiaalinen eristäytyminen on pahinta, ei mukavuuden puute. Ihminen kestää aika karujakin olosuhteita, jos saa yhteisöstä voimaa ja tukea.
Vaikka täällä miten halveksitaan yhteisöllisyyttä ja ylpeillään omalla eristäytyneisyydellä, niin laumaeläiminä me tarvitaan niitä sosiaalisia kontakteja. Ja tarvitaan kosketusta.
Minä taas olen sosiaalisempi kuin vuosiin. Vahva "samassa veneessä" tunne ja viestit lentää sellaistenkinkanssa joihin muuten olen iptänyt harvakseltaan yhteyttä. Äidin kanssa soitellaan lähes päivittäin (aiemmin ehkä kerran viikossa) koska asutaan kaukana. Huoli painaa, mutta ei ole tunne että sen kanssa olisi yksin.
Enemmän mua hämmästyttää ap:n kaltaiset ihmiset, jotka ilmeisesti haluaisi palata niihin "vanhoihin hyviin aikoihin". Mä olen ihan helvetin tyytyväinen, että ihmiset saavat valittaa siitä, ettei baariin pääse. Me ollaan nyt paljon paremmassa tilanteessa kuin koskaan, ja on ihan luonnollista, että ihmiset valittaa, jos näihin oloihin tulee heikennyksiä.
tarkoitatko : NAUTTIKAA ENNEN KUIN PANKKI ULOSMITTAA SEN:)