Lue keskustelun säännöt.
Raha on vain rahaa. Materia on vain materiaa.
23.03.2020 |
Nyt kun niin monella ei meinaa nuppi kestää tätä tilannetta rahan vuoksi niin muistakaa että kaikesta selviää kun kyse on rahasta ja taloudesta ja materiasta.
Kun on kyse elämästä ja terveydestä niin ei välttämättä selviä.
Tässä maassa on asiat vielä hyvin, on maita joissa jo valmiiksi on elinolot huonot ja nekin silti pärjää.
Jos rahat ei riitä ruokaan, laita ne riittämään. Hae lykkäystä maksueriin (moni pankki jo tarjoaa tätä) tai jätä maksamatta. Kumpi on tärkeämpää, saada lapsille ruokaa vai maksaa asuntolaina kun ääritilanteessa ei voi valita molempia?
Jos et saa maksettua asuntoa, ok, ei sua kukaan just nyt heitä kadulle, ehdit etsiä vuokrakämpän. Muuttaa vaikka toiseen kaupunkiin.
Ei kivaa ei, mutta et siihen kuole. Eikä sun perheesikään.
Jos et saa maksettua lainoja, niin joudut ulosottoon. Ei kivaa, mutta ei siihenkään kuole. Meitä on monta ja elämä jatkuu ihan ok vaikka velkaa ulosotossa.
Moni ajattelee sitäkin että mitä ne muut ajattelee kun menetetään autot, talo ym. Nyt on aika oppia irti tuosta. Ei ole mitään väliä mitä muut ajattelee, ei ole koskaan ollutkaan.
Jos kaikki kaatuu, aina pääsee kiipeemään uudelleen ylös.
Jos henki tai terveys menee, siitä ei pääse pois.
Tähänkin tulee vastauksia "mutta et ymmärrä" ym.
Silti, raha on vain rahaa, ylellisyys on vain tarpeetonta bonusta.
Kommentit (36)
Ap kyllä muistaa laman, ap on ollut pohjalla, vielä ihan itse aiheutetusti, kussut omiin muroihinsa niin sanotusti, yrittänyt itsemurhaa velkojen vuoksi.
Ap on ollut useasti syömättä että lapsille riittää leipää.
Ap:lta on katkaistu sähköt ja puhelinliittymä useasti.
Ap on saanut häädön maksamattomien vuokrien takia.
Ap on oppinut kantapään kautta sen että kaikesta selviää.
Sanoma oli se että kaikesta selviää koska on itse selvinnyt totaalisesta rahattomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
No, vaikka usean kouluikäisen lapsen vanhempi, keski-ikäinen pienyrittäjä ehkä ei osaa ajatella asiaa yhtä rennosti kuin ap.
Ap:llä on useampi kouluikäinen lapsi ja puoliso pienyrittäjä. Ja voin kertoa että ei ole helppoa meillä varsinkaan nyt.
Voin kuvitella tilanteen. Jaksamista teille.
Kiitos! Samoin sulle <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman rahaa sä et kyllä eläkään...
eläkeläiset kyllä elää. Niille se raha tulee joka tapauksessa.
Ja oikein leviästi... Äidin eläke on 900€..
Sehän on tuplasti työttömän peruspäivärahaan verrattuna eli leveästi elää.
Minua myös kauhistuttaa kuinka moni ajautuu poistumaan elämästä oman käden kautta.
Jos kaikki kaatuu päälle niin kaikki eivät pääse tai jaksa kiivetä uudelleen ylös.
Sen sanon vielä että se ahdistus kun lähestyy sähköntoimituksen katkaisupäivä, tai heräät aamulla katsomaan vieläkö puhelimessa on kenttää vai joko liittymä on katkaistu, on tuskallista.
Tai kun lapsi pyytää kaupasta jotain ihan tavallista ruokaa ja joudut sanoa ettette voi sitä ostaa.
Se taakka jota kantaa on ihan konkreettinen. Joskus on vaikeaa jaksaa seisoa kun haluaa vain romahtaa maahan eikä tule edes itkua. On vain ihan loppu.
Mutta sitten kun on se päivä kun voi katsoa taakseen ja todeta että tuostakin selvisin ja nyt on asiat hieman paremmin, ainakin hetken aikaa, tuntuu hyvältä ja kevyeltä.
Ei ne ongelmat ikuisesti ole poissa, mutta aina on suunta ylöspäin.
Tsemppiä kaikille, rikkaille ja köyhille. Samassa veneessä ollaan oikean kriisin koittaessa, tsempataan mieluummin toisiamme kuin tapellaan siitä kellä on asiat huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi minä olen ollut pohjalla ja olen siellä edelleen. Sä pystyt maksamaan netin ja sähkön, onnea sulle siitä. Multa on pahimpina aikoina katkaistu sähköt kolme kertaa.
Silti olen selvinnyt ja aion selvitä jatkossakin.
Kiitos haukuista <3
-ap
Ilmeisesti vastasit minulle.
En haukkunut sinua. On ihan itsestään selvää, että olet aikamoinen typerys, omaan pikku kuplaasi tuudittautunut ääliö, joka pitää omaa selviämistään osoituksena siitä, että kaikkien muidenkin pitää selvitä mistä tahansa tilanteista.
Myös minulta on katkaistu sähköt. Ja puhelin. Useamman kerran. Tuo tapahtui silloin, kun kahden vuoden puskurirahani olivat kauan olleet lopussa, eikä yhteiskunta ollut tullut vielä milliäkään vastaan. Tiedän kyllä, miltä tuntuu tarpoa räntäsateessa ostamaan prepaid-liittymää, jotta pääsee tekemään työhakemuksia.
Olet siis tehnyt useamman lapsen viime vuosina. Onko käynyt mielessä, että niiden avulla sinä pääset jonojen ohi ja rahansyrjään kiinni, vaikket itse panisi tikkua ristiin? Ja työtä tekevä puolisokin sinulla on? Otetaanpa pois lapset, puoliso, koti ja rahat ja katsotaan, kuinka kauan jaksat valistaa muita siitä, että rahaahan se vain on.
Ylempänä joku mainitsi 90-luvun laman. Minä muistan ne ajat hyvin, mutta itse olin koko ajan työssä ja pärjäsin. Muistan myös sen, kuinka monet pienyrittäjät tekivät sen viimeisen ratkaisunsa, kun ei elämisen edellytyksiä enää ollut. Olen äskettäinkin nähnyt sinun kaltaistesi älykääpiöiden viisasteluja siitä, että "olisivat vain jaksaneet odottaa, niin asiat olisivat taas järjestyneet". Aika moni jäi odottamaan, eivätkä asiat järjestyneet. Ehkäpä kuitenkin sinun pienyrittäjäpuolisosi katoaa olemasta kuin taikaiskusta, ja sinä pääset nauttimaan 90-luvun tunnelmista. Sinulla ei kuitenkaan ole hätää, koska olet tehnyt suojaverkoksesi lapsia. Ja siksihän sinä jaksatkin soittaa poskeasi, vai mitä?
Nro 15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen sanon vielä että se ahdistus kun lähestyy sähköntoimituksen katkaisupäivä, tai heräät aamulla katsomaan vieläkö puhelimessa on kenttää vai joko liittymä on katkaistu, on tuskallista.
Tai kun lapsi pyytää kaupasta jotain ihan tavallista ruokaa ja joudut sanoa ettette voi sitä ostaa.
Se taakka jota kantaa on ihan konkreettinen. Joskus on vaikeaa jaksaa seisoa kun haluaa vain romahtaa maahan eikä tule edes itkua. On vain ihan loppu.
Mutta sitten kun on se päivä kun voi katsoa taakseen ja todeta että tuostakin selvisin ja nyt on asiat hieman paremmin, ainakin hetken aikaa, tuntuu hyvältä ja kevyeltä.
Ei ne ongelmat ikuisesti ole poissa, mutta aina on suunta ylöspäin.
Tsemppiä kaikille, rikkaille ja köyhille. Samassa veneessä ollaan oikean kriisin koittaessa, tsempataan mieluummin toisiamme kuin tapellaan siitä kellä on asiat huonommin.
Anteeksi nyt, mutta millä perusteella sinä väität, että aina on suunta ylöspäin?
Ihan järkyttävää miten ilkeitä ja katkeria te olette.
Joku puhuu puskurirahastosta. Hah, oikeasti köyhällä ei sellaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua myös kauhistuttaa kuinka moni ajautuu poistumaan elämästä oman käden kautta.
Jos kaikki kaatuu päälle niin kaikki eivät pääse tai jaksa kiivetä uudelleen ylös.
Voi kuulostaa kylmältä mutta kutsuisin tuollaista jo jonkin sortin luonnonvalinnaksi.
Tämä on totta, ei millään pahalla, mutta jos perheessä on alaikäisiä lapsia on avun saanti paljon helpompaa. Usein kaikki vapaaehtoiset keräyksetkin on suunnattu lapsiperheille.
Häätöä ei tule niin helposti tai ainakin se on vaikeampaa toteuttaa kuin ilman lapsia elävälle. Myös on miltei pakko antaa jotain apua Kelasta tai harkinnanvaraista kunnalta.
Myös ainakin vielä lapsilisät tulevat tilille automaattisesti, sekin raha kuitenkin helpottaa elämistä. Tietää, että se raha, pienikin, tulee.
Puoliso tai samassa taloudessa elävä kumppani helpottaa myös, ainakin jotain tuloa hänellä luultavasti on.
Tämä siis sille kirjoittajalle, joka kertoi, että aina on suunta ylöspäin mahdollista ja ihminen selviää jne.
Se riippuu niin monesta seikasta, yksioikoinen asia se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt voidaan taas seurata rahan liikkeitä. Tässäkin casessa on voittajansa, maailman rahaeliitti ja heille kyllä raha kelpaa ja merkitsee edelleen. Ja mikä olisi tämän näppärämpi tapa imuroidaa taas yksi kierroksellinen rahaa liian rikkaaksi paisuneelta keskiluokalta ja palautella heidät perusasioiden äärelle.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla, ap, näkyy lapsenuskoa ja idealismia vielä riittävän. Kun pääset siihen tilanteeseen kuin minä, mielesi voi muuttua.
Olen yksin, ei ole perhettä eikä kavereita. Olen työtön viidettä vuotta, koska en vain kelpaa mihinkään (palaveerasin juuri TE-virkailijoiden kanssa, eivätkä hekään ymmärrä, miksi en kelpaa). Luottotiedot menivät parin satasen vuoksi niinä kuukausina, joina minua ei hyväksytty työttömäksi työnhakijaksi ja on täysin vailla tuloja. Asunto on menossa alta, eikä maksuhäiriömerkintä oikein avita tilanteen korjaamisessa. Pystyn maksamaan sähkön ja netin, mutta niiden jälkeen ei jää rahaa ruokaan koko kuukaudeksi.
Tämän päivän tilanne. Kaapeissa on jonkin verran perunaa, porkkanaa, muutama kilo jauhoja ja kaksi pussia makaroneja, leipätaikina on ollut yön yli tekeytymässä. Tilillä on pari euroa, lompakossa 30. Rahaa saan 3. huhtikuuta. Olen ajatellut käydä kaupassa perjantaina ja toivon, että tällä kerralla eivät makaroni- ja hernehyllyt ja perunalaarit ole tyhjinä. Ajan kauppaan autolla, josta ei ole maksettu veroja, vakuutusta tai katsastusta ja jonka bensavalo alkoi palaa edellisellä kauppareissulla. Kävellä en jaksa, ainakaan kaupasta takaisin kotiin. Kolmestakympistä en lohkaise kymppiä kotiinkuljetuspalveluihin.
Että sehän on vain rahaa ja materiaa? Sinä ajattelet noin, koska sinä et ole vielä pohjalla. Sinä et näemmä kuitenkaan joudu sinne pohjalle, koska et ole samanlainen väliinputoaja kuin minä, joka monen sattumuksen kautta on pudonnut lähes kaikkien suojaverkkojen ohitse. Ja koska sinä et pohjalle päädy, voit jatkaa riemuidioottina olemista koko loppuikäsi. Saisit kyllä oppia sen, että jos ei asiasta mitään tiedä, kannattaa turpa pitää kiinni vain.
Tämä oli hyvä kirjoitus! Mun on pitänyt tehdä valintoja ruuan ja lääkkeiden välillä. Jalkani olen hajottanut liialla kävelemisellä (4-5 tuntia päivässä) kun ei ollut varaa bussiin ja koitin opiskella. Nuo opinnotkin kaatuivat neurologisten ongelmien takia. Muutin myös halvempaan asuntoon, mutta yhtäkkiä tukiani laskettiin silti ja pärjään entistä huonommin. Kävin jopa Kelassa puhumassa tästä kun tätä juuri pelkäsin, eikä hekään osanneet tätä ennustaa. Ei ole edes varaa muuttamiseen, ei ole autoa, ajokorttia eikä kukaan välttämättä pääse apuun.
Mulle on aina toitotettu sitä, miten kaikki järjestyy, mutta kun ei se näytä olevan totta. Olen jotenkin onnistunut pääsemään jaloilleni ja toipunut vakavista melenterveysongelmista eli sinänsä elämä on ihan ok ja jaksan päivästä toiseen, mutta ei mulla ole mitään perusturvallisuuden tunnetta. Mistään en voi enää edes karsia menoja.
Olen edelleen hankalassa tilanteessa, josta ei näytä pääsevän pois millään. Raha on yhtä kuin terveys, täysi vatsa ja kodin lämpö. Pelkään jääväni vielä asunnottomaksi.
Itsekin olen sattumalta pudonnut turvaverkkojen rei'istä. Ei tätä ymmärrä kukaan, jos ei ole itse kokenut tai seuraa jonkun toisen tilannetta läheltä. Onneksi olen jo pitkän ajan kuluessa saanut kerättyä ruokavarastoja, joihin en ole koskenut, jos ei ole oikea hätä. Mulla on myös kamppeita, joiden avulla pärjää metsässä ja olen opetellut kaikenlasta. Olen pelännyt asunnottomuutta jo kymmenen vuotta. Siinä on ollut aikaa valmistautua ja keräillä tarvittavia juttuja.
No mutta. Voimia sinulle! Mullakin on leipä nousemassa ja idutkin "valmistui" tänään. Toivotaan, että rouva Fortuna katselee meitä vielä suopeasti. Mulla on tänään ihan hyvä päivä. Sisulla mennään eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Talous tulee romahtamaan ja me selviämme siitä. Se ei tule olemaan helppoa kenellekään (paitsi sille yhdelle prosentille, jotka omistavat suurimman osan maailmasta), mutta me selviämme siitä. Hekin sen ymmärtävät sitten, kun tilanne tasaantuu ja lähtevät nousemaan uudestaan ylös.
34 jatkaa.
Ap, hienoa kuulla, että sinun asiasi ovat järjestyneet! Olet selvästi kokenut kovia. En vähättele mitään.
Moni meistä taitaa kuitenkin elellä pohjalla elämänsä loppuun asti. Suunta ei aina ole ylöspäin, vaikka mitä tekisi. Tämän takia jotkut ovat hieman kärkkäästi kirjoittaneet.
On totta, että usein elämä jatkuu. Itse olen jo aikaa sitten jättänyt häpeän jonnekin, ja suurin huoli on vain tämä pärjääminen. Toivon, että aurinko vielä paistaa risukasaan. Yritän aina jotain, vaikka olen epäonnistunut kaikessa surkeasti jo yli kymmenen vuoden ajan eli koko aikuisen ikäni. Henki kuitenkin vielä pihisee (joskus kirjaimellisesti, kun ei ole ollut varaa astmalääkkeisiin).
Kuten jo sanoin, sisulla mennään!
Lopettakaa nyt ihmiset se typerä materian palvonta ja kaiken mittaaminen rahalla. Ihan oikeasti.
Ketään ei lopulta kiinnosta teidän ulkomaanmatkanne ja uudet autonne. Terveys menee edellä ja raha tulee kaukana takana. Uskomatonta itsesääliä tässäkin ketjussa monella. On teillä vielä hieman oppimista elämästä, tsemppiä.