Lue keskustelun säännöt.
Onko puolisolla oikeus tietää, mihin käytät rahasi?
23.03.2020 |
Meillä on sovittu omat rahat, perheen kulut maksetaan puoliksi. Puoliso haluaa tietää mihin käytän loput rahat. Ei ole rahoja vailla itselleen, mutta minusta hänen ei edes tarvitse saada tietoa siitä mihin laitan rahani.
Kommentit (62)
Kerrohan ap vähän tarkemmin tilanteestanne ja tulotasonne.
Kerro myös mihin rahaa käytät ja kuinka paljon suunnilleen kuukausitasolla. Kerro myös mihin puolisosi käyttää rahojaan ja kuinka paljon, jos tiedät. Onko toisella syytä epäillä että rahaa palaa epäterveesti viinaan tai muihin päihteisiin tai uhkapeliin yms.?
Muuten on melkein turha kommentoida koska yleispätevät "omat rahat" tarkoittaa pariskunnilla eri asioita. Teilläkin voi olla tarvetta jollekin isommalle, muutto- tai lapsihaaveita tms. mitkä ei toteudu jos molemmat ei pysty rahankäyttöään järkeistämään. Jos siis järkeistämiselle on tarvetta.
Sitäkään et kerro oletko itse kartalla puolisosi rahankäytöstä eli kertooko hän kaiken avoimesti, näyttää tiliotteet jne. Avoimuus pitäisi olla molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien rahojen taloudessa nuo mainitsemasi skenaariot on yleensä huomioitu.
Niin, pitäähän sen vastuullisemman puolison huomioida se, että toisella ei ikinä ole yhtään ylimääräistä. Mitään yhteisiä isompia hankintoja ei siis voida tehdä.
Mutta kyllä nuo asiat monelle isoja pettymyksiä aiheuttaa. Olisi kivaa esim. hankkia yhteinen kesämökki, parempi auto tms. mutta siihen ei pystytä, koska toisella on taskujen pohjassa reikä. Se vastuullisempi haluaisi kerryttää perheen varallisuutta ja jättää lapsille jotain perittävää. Mutta ei voi, koska raha polttaa sen toisen näppejä niin kovasti.
Kyllä nämä asiat monessa perheessä kiristävät tunnelmaa. Veikkaan, että on yksi isoimmista avioeron syistä.
Auton ostamiseen ei tarvita toisen rahoja. Jokainen voi ostaa halutessaan sellaisen, mihin omat rahat riittävät.
Tilivelvollisuus lähtee siitä, mitä on sovittu. Yleistasolla pitäisi varmaan olla jokin selvyys, kuinka paljon perheessä tientaan ja mihin rahat menevät ja jääkö esim. jotain säästöön.
En siis ihan näe, että kulut puoliksi ja tämän jälkeen kukin tehköön mitä haluaa, on välttämättä täysin oikea malli. Ainakin kannattaisi käydä jokin keskustelu siitä, onko pahan päivän varalle säästöjä ja säästetäänkö yhdessä vai molemmat erikseen.
Samalla tavalla avoimmuutta tarvitaan siinä, että yhteiset kulut on varmasti oikein kohdistettu. Esimerkiksi minulle tuli yllätyksenä, että vaimo maksoi taloustililtä, jos oli lasten kanssa hoplopissa, elokuvissa tms. Itse olin lähtenyt siitä, että jos tällaisia pikkujuttuja ei yhdessä oltu sovittu, niin ne myös maksetaan itse. Eli toinen ei voi yllättäen viihdyttää lapsia sadoilla euroilla ja sitten vaatia, että taloustilille pitää siirtää lisää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Tilivelvollisuus lähtee siitä, mitä on sovittu. Yleistasolla pitäisi varmaan olla jokin selvyys, kuinka paljon perheessä tientaan ja mihin rahat menevät ja jääkö esim. jotain säästöön.
En siis ihan näe, että kulut puoliksi ja tämän jälkeen kukin tehköön mitä haluaa, on välttämättä täysin oikea malli. Ainakin kannattaisi käydä jokin keskustelu siitä, onko pahan päivän varalle säästöjä ja säästetäänkö yhdessä vai molemmat erikseen.
Samalla tavalla avoimmuutta tarvitaan siinä, että yhteiset kulut on varmasti oikein kohdistettu. Esimerkiksi minulle tuli yllätyksenä, että vaimo maksoi taloustililtä, jos oli lasten kanssa hoplopissa, elokuvissa tms. Itse olin lähtenyt siitä, että jos tällaisia pikkujuttuja ei yhdessä oltu sovittu, niin ne myös maksetaan itse. Eli toinen ei voi yllättäen viihdyttää lapsia sadoilla euroilla ja sitten vaatia, että taloustilille pitää siirtää lisää rahaa.
Meillä toisin. Minäkin ajattelin, että taloustililtä ostettaisiin vain yhteiset ruoat mutta käytännössä puoliso maksaa sieltä ruokaostokset myös silloin, kun itse olen reissussa. Ja minä maksan yleensä lounaani lounasseteleillä mutta hän maksaa myös päivällä syömänsä ateriat yhteiseltä tililtä. En ole kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi tehdä asiasta numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Tilivelvollisuus lähtee siitä, mitä on sovittu. Yleistasolla pitäisi varmaan olla jokin selvyys, kuinka paljon perheessä tientaan ja mihin rahat menevät ja jääkö esim. jotain säästöön.
Samalla tavalla avoimmuutta tarvitaan siinä, että yhteiset kulut on varmasti oikein kohdistettu. Esimerkiksi minulle tuli yllätyksenä, että vaimo maksoi taloustililtä, jos oli lasten kanssa hoplopissa, elokuvissa tms. Itse olin lähtenyt siitä, että jos tällaisia pikkujuttuja ei yhdessä oltu sovittu, niin ne myös maksetaan itse. Eli toinen ei voi yllättäen viihdyttää lapsia sadoilla euroilla ja sitten vaatia, että taloustilille pitää siirtää lisää rahaa.
Kyse on teidän yhteisistä lapsista. Totta munassa lasten viihdyttämiseen menevät kulut maksetaan yhteisistä rahoista ja tarvittaessa taloustilille siirretään lisää rahaa. Jos olet se paremmin tienaava niin voidaan edellyttää että sinä siirrät tilille enemmän rahaa ja tarvittaessa nostat osuuttasi.
Ei oikein osu omaan ajatusmaailmaan että yhteisten lasten hyväksi tehtävistä jutuista tai pienistä hankinnoista pitäisi tehdä joku erillinen budjettineuvottelu. Satasten törsääminen on holtitonta, mutta liioittelitkin summaa vai mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen tosiaan mitään "lain määrittämää" tilivelvollisuutta ole. Meillä on myös tuo taloustili käytössä, johon kumpikin siirtää summan x kuukaudessa ja siitä maksetaan lainanlyhennykset, kiinteistöverot, vakuutusmaksut, autojen huollot ja liikennevero jne. yhteiset asiat. Ruoka ja bensa/muu kulkeminen maksetaan nk. "omasta jäljellejäävästä" osuudesta, se ei ole taloustilin asia.
Jos hoitaa oman osuutensa taloustilistä, niin lopun saa puolestani käyttää ihan mihin tykkää. Toki me suunnilleen tiedetään, mihin toisella menee se loppuosuus/paljonko jää säästöön tai sijoituksiin, mutta mitään tilivelvollisuutta ei ole.
Ymmärtäisin vaatimuksen selvittää rahankäyttöä siinä tapauksessa, jos toistuvasti toiselta osapuolelta on rahat loppu ja omaa osuuttaan yhteisistä maksuista ei siten pysty hoitamaan. Siis niin, että teoreettisesti tulojen perusteella nämä pitäisi olla jatkuvasti katettavissa. Tällöin näen järkeväksikin käydä läpi taloudenpitoa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilivelvollisuus lähtee siitä, mitä on sovittu. Yleistasolla pitäisi varmaan olla jokin selvyys, kuinka paljon perheessä tientaan ja mihin rahat menevät ja jääkö esim. jotain säästöön.
En siis ihan näe, että kulut puoliksi ja tämän jälkeen kukin tehköön mitä haluaa, on välttämättä täysin oikea malli. Ainakin kannattaisi käydä jokin keskustelu siitä, onko pahan päivän varalle säästöjä ja säästetäänkö yhdessä vai molemmat erikseen.
Samalla tavalla avoimmuutta tarvitaan siinä, että yhteiset kulut on varmasti oikein kohdistettu. Esimerkiksi minulle tuli yllätyksenä, että vaimo maksoi taloustililtä, jos oli lasten kanssa hoplopissa, elokuvissa tms. Itse olin lähtenyt siitä, että jos tällaisia pikkujuttuja ei yhdessä oltu sovittu, niin ne myös maksetaan itse. Eli toinen ei voi yllättäen viihdyttää lapsia sadoilla euroilla ja sitten vaatia, että taloustilille pitää siirtää lisää rahaa.
Meillä toisin. Minäkin ajattelin, että taloustililtä ostettaisiin vain yhteiset ruoat mutta käytännössä puoliso maksaa sieltä ruokaostokset myös silloin, kun itse olen reissussa. Ja minä maksan yleensä lounaani lounasseteleillä mutta hän maksaa myös päivällä syömänsä ateriat yhteiseltä tililtä. En ole kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi tehdä asiasta numeroa.
Eikä asiasta tietenkään voi keskustella pistät vaan jatkossakin kättä nyrkkiin taskussa, Sopikaa pelisäännöt heti alussa ja puhukaa asioista.
Mulle on itsestään selvää että työpaikkalounaat ja omat kahvittelut maksetaan omista rahoista. Joku toinen pariskunta voi sopia toisin mutta silloin he huolehtivat että taloustilille menevässä suorituksessa on asia huomioitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen kysymyksenasettelu. Aivan kuin kulutuksesta juttelu olisi teille oikeuskysymys.
Useimmat parit juttelevat ostamistaan asioista ihan siksi, että se on jakamista; tämä minua kiinnostaa, tämmöisen löysin alesta, tämmöistä haaveilen ja ajattelin ostaa ensi kesänä. Me kerromme myös mielellään, jos on käynyt jossain syömässä tai kahvilassa, suositellaan tosillemme paikkoja.
Miksi tästä edes on tullut oikeus- eli kynnyskysymys teille?
Haluaako hän nähdä tiliotteesi (ei ole normaalia) vai haluaako hän jutella aiheesta? Ehkä teillä on erilaiset kulutustottumukset, toinen säästäväinen ja toinen kuluttavainen ja kumpikaan ei tykkää kun toinen tyrkyttää tapojaan? Mies kokee, että tuhlaat johonkin ja sinä koet ettei hänellä ole oikeutta puuttua asiaan.
Ei tosiaan ole oikeutta. Käytännössä puolisot kuitenkin kommunikoivat ja kommentoivat toistensa rahankäyttöä ihan tavallisestikin. Mutta jos elämäntapa eli kulutustottumukset ovat kovin erilaisia, toisen tekemiset rupeavat ärsyttämään. Molempia.
Ei tarvi tietää. Tietty jos on taloudessa tiukkaa ja toinen törsää mihin lie, voisi ehkä kysyä - tai ainakin pyytää elää säästeliämmin jos törsäily vaikuttaa perus elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa ei, minun tilanteessani on, koska olemme sopineet, että rahat ovat yhteisiä.
Tästä näkökulmasta minun on toki vaikea ymmärtää, miksi sitä ei voisi kertoa, mutta jokainen määrittäkööt itse parisuhteensa säännöt.
Todella vieras ajatus. Meillä on erilliset rahat ja en suoraan sanottuna edes tiedä mitä mieheni tienaa, eikä hänkään taida tietää minun raha-asioistani yhtään mitään. Ostokset maksetaan suunnilleen puoliksi, eli joka toinen kerta aina toinen maksaa, mutta ei se nyt ole niin tarkkaa. Yhteisiä laskuja maksetaan samalla tyylillä, ihan muistin varassa sen mukaan, kuka maksoi viimeksi. Ei ole tullut tarvetta yhteisomistaa mitään tähän mennessä, enkä usko että vastaisuudessakaan tulee, mutta eipä sekään ole ollut ongelma, että toinen on asunut välillä toisen omistamassa talossa ja toisin päin. Tuntuu että ihmiset tekevät raha-asioista aivan tarpeettoman monimutkaisia kynnyskysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas minä olen useimmiten tienannut enemmän. Vaimoni päästän pankkiini katsomaan aina halutessaan ja hänellä on rinnakkaisluottokortti jota sitten molemmat maksellaan. Itseäni ei edes kiinnosta kovin paljon mihin hän käyttää rahansa kunhan meillä on aina tarpeeksi lainojen lyhennyksiin ja laskuihin. Hän on kyllä vastuullinen rahankäyttäjä, joten sinänsä on helppo luottaa.
Jokaisella parilla on omanlaisensa tilanteet. Olemme olleet aviossa jo 20 vuotta eikä meillä ole yhteistä tiliä, ei edes taloustiliä. En tiedä paljonko puoliso ansaitsee. Joskus näin ohimennen palkkakuitin pöydällä ja siinä oli 11 000 e/kk summa. En tiedä onko se aina sama vai vaihteleeko. Minulla on pienet tulot ja maksan siitä oman autolainani ja ostan perheelle ruuat. Puoliso huolehtii kaikista muista maksuista ja menoista. Meillä on tämä järjestely toiminut ilman riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun en mieheni kanssa mitään yhteistä omista, en kysele mihin rahansa käyttää.
Olen sanonut hänelle myös, että minä en ole hänen vanhuuden turvansa, että kun hän nyt käyttää kaikki rahansa huvitteluun, että hän saisi asua kotonani ilmaiseksi sitten myöhemmin. Ei se niin mene. Minä säästän omaksi turvakseni ja minun lapseni perii minut, jos kupsahdan. Meidän lapsi perii myös hänet muiden sisarustensa kanssa, mutta mies ei voi alkaa lapsia eriarvoistamaan antamalla jollekin lapselle enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä erilaiset rahankäyttötavat tulevat esille jo seurusteluvaiheessa, viimeistään yhteen muuttaessa. Vain tyhmä menee tuossa tilanteessa naimisiin tai tekee lapsia.
Voi kuule, moni on luullut tuntevansa toisen ja sitten ne puolison tuhlailut, lompakkoloisiminen ja kulutusluotot tulee ihan yllätyksenä.
Nämä on todella paljon yleisempiä eron syitä, mitä ihmiset edes tajuavat.
Moni varallisuutta kerännyt yrittäjä ei edes uskalla erota, kun se kotirouvana viihtynyt emäntä vie puolet kaikesta.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Auton ostamiseen ei tarvita toisen rahoja. Jokainen voi ostaa halutessaan sellaisen, mihin omat rahat riittävät.
Yllättävän moni kotona lasten varjolla loisiva rouvashenkilö on tarvinnut auton ostamiseen miehensä rahoja.
Tunnen useita. Pitäähän niitä lapsia kuskata harrastuksiin jne! Ja yhteiset rahat koska perhe! Ja mieshän on ihan narsisti jos ei tätä tajua!
Harvalla miehellä on selkärankaa sanoa eukkokullalleen, että aja sinä vaan jatkossakin sillä Fiat Puntolla ja minä ajan bemarilla.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä erilaiset rahankäyttötavat tulevat esille jo seurusteluvaiheessa, viimeistään yhteen muuttaessa. Vain tyhmä menee tuossa tilanteessa naimisiin tai tekee lapsia.
Voi kuule, moni on luullut tuntevansa toisen ja sitten ne puolison tuhlailut, lompakkoloisiminen ja kulutusluotot tulee ihan yllätyksenä.
Nämä on todella paljon yleisempiä eron syitä, mitä ihmiset edes tajuavat.
Moni varallisuutta kerännyt yrittäjä ei edes uskalla erota, kun se kotirouvana viihtynyt emäntä vie puolet kaikesta.
Varallisuutta kerännyt yrittäjä voi hetken miettiä, olisiko hän voinut keskittyä yrittämiseen niin hyvin, jos hän olisi hoitanut puolet lasten asioista ja kotitöistä. Lapset pitää viedä hoitoon ja hakea kotiin tiettyyn aikaan, lapset sairastavat, pikkukoululaisten lomat aiheuttavat ongelmia ja he tarvitsevat apua koulun suhteen. On väärin nakittaa kaikkea vain toisen puolison vastuulle, jos tämäkin käy töissä.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton ostamiseen ei tarvita toisen rahoja. Jokainen voi ostaa halutessaan sellaisen, mihin omat rahat riittävät.
Yllättävän moni kotona lasten varjolla loisiva rouvashenkilö on tarvinnut auton ostamiseen miehensä rahoja.
Tunnen useita. Pitäähän niitä lapsia kuskata harrastuksiin jne! Ja yhteiset rahat koska perhe! Ja mieshän on ihan narsisti jos ei tätä tajua!
Harvalla miehellä on selkärankaa sanoa eukkokullalleen, että aja sinä vaan jatkossakin sillä Fiat Puntolla ja minä ajan bemarilla.
Pistetäänkö se kaikkein kallein asia huonoon pikkuautoon vai turvallisempaan versioon? Noita kotona olevia tulottomia kotirouvia on oikeasti hyvin vähän. Jos mies hoitaa oman osansa lapsista ja kodista, niin nainenkin jaksaa käydä töissä. Aika on rahaan verrattavissa oleva hyödyke eikä silläkään saa loisia.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä erilaiset rahankäyttötavat tulevat esille jo seurusteluvaiheessa, viimeistään yhteen muuttaessa. Vain tyhmä menee tuossa tilanteessa naimisiin tai tekee lapsia.
Voi kuule, moni on luullut tuntevansa toisen ja sitten ne puolison tuhlailut, lompakkoloisiminen ja kulutusluotot tulee ihan yllätyksenä.
Nämä on todella paljon yleisempiä eron syitä, mitä ihmiset edes tajuavat.
Moni varallisuutta kerännyt yrittäjä ei edes uskalla erota, kun se kotirouvana viihtynyt emäntä vie puolet kaikesta.
No, tämä taas on ihan sen yrittäjän omaa tyhmyyttä. Miksi ei vaatinut avioehtoa ennen avioitumista? Oma moka, tällaisia ruikuttajia ei käy pätkääkään sääliksi. Ilmaispalvelut on kelvannut vuosikausia, mutta toisen pitäisi lähteä tyhjin käsin.
Yleensä erilaiset rahankäyttötavat tulevat esille jo seurusteluvaiheessa, viimeistään yhteen muuttaessa. Vain tyhmä menee tuossa tilanteessa naimisiin tai tekee lapsia.