Oletko vanhojen vanhempien lapsi mutta fiksu?
Koko ajan toitotetaan että vanhojen vanhempien lapset saavat huonot geenit jne. Onko kellään vanhoja molempia vanhempia tai niin että vain toinen on ollut joku 40+ teidät saadessanne? Jos on, pidättekö itsenne suhteellisen fiksuina, esim. oletteko asiantuntijatyössä tai korkealle kouluttautunut? Entä onko sinulla mt ongelmia?
Ei ole provo, mietin näitä riskejä tässä, että kannattaako enää yrittää lapsia vaikka fyysisesti voisin mutta ikä miehellä jo korkea, enkä itsekään mikään 25 enää.
Kommentit (23)
Kirjoittamaan ei taida oppia, sikäli kuin geeneistä on kiinni.
Minulla äo mitattu useasti ja aina 141-146 ja armeijan P1-kokeesta 9. Neljä yliopistotutkintoa. Vanhemmat minun syntyessäni 36-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että vanhojen vanhempien lapset nimenomaan ovat fiksuja.
"Olet ymmärtänyt". Selvästi vanhojen vanhempien lapsi 🤣
Olen. Vanhempani ovat yli 80-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että vanhojen vanhempien lapset nimenomaan ovat fiksuja.
"Olet ymmärtänyt". Selvästi vanhojen vanhempien lapsi 🤣
Taisivat olla 30 ja 37. Onko se vanha?
Vierailija kirjoitti:
Minulla äo mitattu useasti ja aina 141-146 ja armeijan P1-kokeesta 9. Neljä yliopistotutkintoa. Vanhemmat minun syntyessäni 36-vuotiaita.
Etkä silti ymmärtänyt aloitusta.
Olen saanut lapseni 21-42 vuotiaana (4) eikä heidän älykkyydessään ole suurta eroa. Keskiarvot koulussa 8.6-9.6. Älykkyys kyllä selkeästi erilaista, 1. ja 3. kirjaviisaita, 2. ja 4. tekijöitä
Niistä lapsista tulee narsisteja. Tuo on biologinen väistämättömyys.
Jos vanhemmat ovat jo vanhoja ja heikkenemään päin niin lasten tulee kasvaa nopeasti vahvoiksi ja voimakastahtoisiksi ja kieroiksi, jotta he pystyvät suojelemaan perhettä kun heikot vanhemmat eivät enää pysty. Eli hetken aikaa tuo narsismi vaikuttaa alkuun "hyödylliseltä" koska nuo lapset ovat jo pienestä pitäen todella aikaansaavia. Mutta viimeistään teini-iässä näkyy jo pelottavan selvästi että ei heidän taitonsa tehdä sosiaalista väkivaltaa sittenkään hyödytä ketään vaan pelkästään aiheuttaa älyttömän suurta haittaa kaikille heidän ympärillään, erityisesti heidän omaisilleen. He eivät käytä vahvuuttaan muiden puolustamiseen vaan muiden hyväksikäyttämiseen.
Ei kannata
t. vanhojen vanhempien lapsi
Vierailija kirjoitti:
Minulla äo mitattu useasti ja aina 141-146 ja armeijan P1-kokeesta 9. Neljä yliopistotutkintoa. Vanhemmat minun syntyessäni 36-vuotiaita.
Tuo nyt ei kerro älykkyydestä mitään...
Vanhempani olivat syntyessäni 41- ja 46-vuotiaita. Kai minusta tuli ihan fiksu, olen koulutukseltani diplomi-insinööri :) Ainut mikä itselleni on tuottanut surua ns. vanhojen vanhempien lapsena on se, että joudun luopumaan heistä varhain. Isäni menetin jo parikymppisenä.
Äiti sai mut 38-vuotiaana, isä oli 50-vuotias ja olen korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa. Vanhempani ovat kuolleita mutta olen työelämässä pärjännyt hyvin.
Kun opiskelin TKK:lla teknillistä fysiikkaa, kiinnitin huomiota siihen, että yllättävän moni opuskelukaveri oli syntynyt, kun hänen vanhempansa olivat selvästi yli 40-vuotiaita. Monilla täyssisarukset olivat noin 20 vuotta vanhempia.
Vanhana äidiksi tulemisessa on todellakin riskejä, joista osa voi vaikuttaa ikävästi myös lapsen älykkyyteen. Toisaalta on myös suojaavia tekijöitä joiden ansiosta vähän vanhemman äidin lapsilla tilastollisesti usein on keskimääräistä korkeampi äo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla äo mitattu useasti ja aina 141-146 ja armeijan P1-kokeesta 9. Neljä yliopistotutkintoa. Vanhemmat minun syntyessäni 36-vuotiaita.
Etkä silti ymmärtänyt aloitusta.
Ymmärsin. Vähän toki naureskelin sille, että geenit ”huonontuisivat” iän karttuessa :)
Molemmat vanhempani olivat yli 40 kun synnyin. Olen älykäs ja pärjännyt hyvin elämässä. Olen DI ja toimin asiantuntijatehtävissä. Vanhempani ovat vielä elossa ja ikäisekseen hyväkuntoisia, mutta harmittaa tietenkin että ovat jo niin iäkkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla äo mitattu useasti ja aina 141-146 ja armeijan P1-kokeesta 9. Neljä yliopistotutkintoa. Vanhemmat minun syntyessäni 36-vuotiaita.
Tuo nyt ei kerro älykkyydestä mitään...
Halutessaan voi tietysti testejä mitätöidä. Minä uskon, että ne ovat luotettavia, etenkin jos on testattu useampaan kertaan.
Olen siis tällä mittapuulla vanhojen vanhempien lapsi,äiti oli 42 ja isä 44.Tuohon aikaan,50-luvulla sitä ihmeteltiin,koska olin ainoa,mutta siis myönteisesti suhtauduttiin.Tuntui että kaikki kylällä olivat iloisia,että vanhempani saivat minut.
En älykkyydestäni tiedä,tavallinen duunari olen elämäni ollut,mutta rakastan ja olen harrastanut ja harrastan vielä kirjallisuutta ja teatteria niin katsojana kuin harrastajana.Myös kirjoittelen jonkin verran.En ainakaan ole narsisiti.Joskus mietin että olenko liiankin empaattinen,huomaan kantavani toisten huolia.
Tästä kaikesta kuuluu kiitos ihanille,tavallisille,köyhille mutta henkisesti rikkaille vanhemmilleni.
Äiti oli taiteellinen asiakaspalvelutehtävissä työnsä suurimmalta osin tehnyt iloinen ihminen,isä jäyhempi,rakastava ja rehellinen sodat käynyt työmies,rakasti luontoa ja eläimiä.
En koskaan olisi vaihtanut heitä nuoriin "huitukkavanhempiin".
Outo kysymys. Olen vanhojen vanhempien lapsi ja minut todettiin keskimääräistä merkittävästi älykkäämmäksi jo lapsena.
Olen ymmärtänyt, että vanhojen vanhempien lapset nimenomaan ovat fiksuja.