Pääsin eroon jatkuvasta ahdistuksesta ja masennuksesta

Minulla on ollut koko elämäni vaikeaa. Minua on kohdeltu huonosti lapsuudessa, nuoruudessa, ja olen tavannut ikäviä ihmisiä, joiden takia luottamus elämään on ollut kroonisesti heikkoa. Joku aika sitten olin vielä hyvin masentunut.

Kuitenkin, kävi niin, että oivalsin eräs päivä, että kohtelen itseäni onnettoman huonosti. En piittaa omista arvoistani, tarpeistani ja toiveistani. Esimerkiksi rakastan siisteyttä, mutta elän jatkuvassa kaaoksessa - ja ahdistun. Torun itseäni, kun en viihdy kaikkien ihmisten seurassa, koska halusin olla sosiaalinen. Tajusin, että saan olla introvertti, joka saa energiaa vain pienen osan ihmisistä seurasta. Ymmärsin, että terveys ja hyvä fyysinen terveys on minulle erittäin tärkeä arvo, ja laiminlyön jatkuvasti tätä arvoa. Syön huonoa ruokaa, en liiku. Kärsin tästä paljon, koska asia on minulle niin tärkeä. Lykkään myös opiskelutehtävien tekoa, teen ne lopulta viimeisessä hädässä; alisuoriutuen. Ymmärsin, että opinnoissa menestyminen on minulle arvo, ja toimin jatkuvasti sen vastaisesti. Tein vastaavia havaintoja, ja päätin, että teen tarkastelen omia arvojani, ja sitten teen tarvittavia tekoja, että tavottelen edes jossain määrin arvoni mukaista elämää. Aloin tehdä niin, vaikka aluksi oloni oli kroonisesti karmea, eikä energiaa ollut. Aluksi koin suurta sisäistä vastustusta laittaessani terveellistä ruokaa. Päätin odottaa mahdollista hyvän olon vastetta. Ennen olin ajatellut, että minulla pitää ensin olla hyvä olo, että voin tehdä mitään. Ja se odottaminen kesti kolmekymmentä vuotta. Hyvää oloa ei koskaan tullut.

Nyt mietin arvojani, ja yritän toimia niiden mukaan. Ahdistus on lähtenyt helpottamaan huomattavasti, lähes hävinnyt, vaikka ympärilläni on vielä paljon arvojen vastaisia asioita, asunto on vielä pölyinen ja ikkunat pesemättä jne. Opintoihin voisin satsata enemmän. En ole vielä aloittanut urheilua. Tiedän kuitenkin mitä pitää tehdä, että olen tyytyväinen itseeni. Olen edistynyt monissa asioissa: opinnoissa, siivouksessa, terveysasioissa, ja sitä myötä myös ihmissuhteissa. Oloni on itsevarmempi. En enää juurikaan välitä toisten mielipiteistä, koska pidän itsestäni enemmän. Osaan myös nauraa itselleni. Ennen kaikkea olemistani väritti krooninen syvä häpeä, ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Nauran päivittäin, ja suhtaudun ihmisiin avoimemmin ujosta temperamentistani huolimatta. Vain siksi, että rupesin kuuntelemaan omia arvojani, tarpeitani ja toiveitani, jotka voin itse täyttää!