Lue keskustelun säännöt.
Hakisitko kouluun vauvan ja asuntolainan kanssa?
20.03.2020 |
Olen 27-vuotias. Mieheni sai äskettäin opiskelut pakettiin ja töitä, saimme ostettua ensiasunnon ja kesällä meille siunaantui vauva. Minulla olisi aivan kauhea polte lähteä opiskelemaan, mutta kaipaan kokemuksia, onko se millään muotoa järkevää tässä tilanteessa?!
Mies tienaa bruttona ~2200€, eli hänen palkallaan tulisimme jotenkuten toimeen lainojen yms kanssa.
Ala AMK:saa, jota olen haaveillut opiskelevani jo pitkään, löytyy läheltä vain päiväopetuksena, eri puolelta Suomea löytyisi monimuotoa. Koulutus kestäisi 4 vuotta.
Oletteko saaneet tällaisen kuvion toimimaan vai oletteko lykänneet haaveitanne? Kaikenlaiset kokemukset opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamisesta tervetulleita.
Kommentit (14)
Jos työllistävä ala, siitä vaan. Jos ei, en lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa se tuskin tulee olemaan ainakaan lapsen kanssa, mutta varmasti asiat järjestyvät päivä kerrallaan. Ikinä ei ole sopiva aika mihinkään, jos järjellä miettii. Suurimpana ongelmana varmasti mahdolliset harjoittelut toisella paikkakunnalla, jos omalta paikkakunnalta ei jostain syystä harkkapaikkaa löydy.
Vierailija kirjoitti:
Äh, mies tienaa siis nettona tuon reilun pari tonnisen.
Ap
Ja pärjäätte sillä ja teille jää jotain säästöönkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusa tuo riippuisi hieman omasta mm. koulutus taustasi, kuten miten hyvin mahd. saat töiä nykyisellä tutkinnollasi, pidätkö työstäsi? . - Kuinka vakaa on miehesi mahd. työllisyys? Kuinka paljon asuntolainaa? Millaiset sosiaaliset turvaverkot?
Tsemppiä asioilla on apana järjestyä!
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ellei ole säästöjä.
Me päätettiin kokeilla ensin vuosi laittamalla kaikki minun tulot säästöön ja tulla toimeen pelkällä miehen palkalla, mutta ei onnistuttu. Esim. sähköyhtiö nosti hintojaan, lapsi sairasteli, vakuutukset nousi ja pesukone hajosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ellei ole säästöjä.
Me päätettiin kokeilla ensin vuosi laittamalla kaikki minun tulot säästöön ja tulla toimeen pelkällä miehen palkalla, mutta ei onnistuttu. Esim. sähköyhtiö nosti hintojaan, lapsi sairasteli, vakuutukset nousi ja pesukone hajosi.
Aina tällaisia lukiessa siä ihmettelee miten moni työtön yksinhuoltaja pärjää... Mutta joo. Hyvä ja opettavainen "kokeilu" varmasti.
Voithan hakea kouluun ja jos ovet aukeavat, lykätä aloitusta vuodella. Ehdit miettiä lisää. Laskekaa menot mitä tällä hetkellä on ja mistä olisitte valmiita supistamaan. Muuten lapsen kanssa opiskelu ainakin lähipiirissä on onnistunut, toki se järjestelyjä vaatii, mutta päiväpuolella opiskelu ei paljoa eroa periaatteessa siitä, että kävisit töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan hakea kouluun ja jos ovet aukeavat, lykätä aloitusta vuodella. Ehdit miettiä lisää. Laskekaa menot mitä tällä hetkellä on ja mistä olisitte valmiita supistamaan. Muuten lapsen kanssa opiskelu ainakin lähipiirissä on onnistunut, toki se järjestelyjä vaatii, mutta päiväpuolella opiskelu ei paljoa eroa periaatteessa siitä, että kävisit töissä.
Uteliaisuudesta kysyn tiedätkö minkä ikäiseksi asti lapsi on syy siirtää ja lykätä opintojen aloittamista? - Ap kirjoitti edellä, että kesällä heille siunaantui vauva e. päikseen laskien lapsi on pian vuoden ikäinen...
Tämä huomio nyt vain kun käsittääkseni ovat tiukentaneet niitä perusteita, joilla voi perustellusti ("hyvällä syyllä") siirtää opintojen aloittamista sen jälkeen kun on ottanut opiskelupaikan vastaan. - Ja ellei Ap. ole koskaan aiemmin opiskellut korkeakoulussa / ylopistossa niin kannattaa varmasti myös miettiä kahdesti minkä paikan ottaa vasaan, ettei menetä ns. ensikertalaisen statusta. - Vai onko niistä luovuttu, nyt kun huomatavan suuri osa opiskelupaikoista jaetaan ylppäreiden arvosanojen perusteella
Minä hain kouluun, kun esikoinen oli 1,5 v. Ei ole tullut kaduttua päätöstä. Koulun sain pakettiin 6 vuodessa, joista 2 vuotta olin poissa, ensin äitiyslomalla toisen lapsen syntymän jälkeen, sitten vuoden kokonaan töissä. Opintovapaalla tein opinnot loppuun. Valitsin työllistävän alan ja linjan, mitään epävarmaa tutkintoa en olisi lähtenyt opiskelemaan, niiden aika oli ennen muksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla vakituinen työpaikka ja ala sellainen,että ei kauheasti lähiopetusta, kannattaa pohtia myös kauempana olevan monimuodon mahdollisuutta. Jos esim. hoitoala kyseessä, on lähiopetusta huomattavasti enemmän kuin vaikkapa insinööreillä.
Vierailija kirjoitti:
Minä hain kouluun, kun esikoinen oli 1,5 v. Ei ole tullut kaduttua päätöstä. Koulun sain pakettiin 6 vuodessa, joista 2 vuotta olin poissa, ensin äitiyslomalla toisen lapsen syntymän jälkeen, sitten vuoden kokonaan töissä. Opintovapaalla tein opinnot loppuun. Valitsin työllistävän alan ja linjan, mitään epävarmaa tutkintoa en olisi lähtenyt opiskelemaan, niiden aika oli ennen muksuja.
Aika moni meistä haluaisi luultavasti lainata kristallipalloasi. Tai ehkä paremmin aikakonettasi. Ajan takaa, että on aika raskas vaatimus, jos meistä jokaisen otaksutaan tietävän viimeistään laps(i)en syntymän jälkeen tietää ( ja milloin lie he, joilla ei ole mahd. lapsien saamiseen tulevat tietämään) "varmasti työllistävän" alan....
Mutta joo. Hienoa että uskalsit lähteä opiskelemaan, koska kyllä tilastollisesti monesti koulutus kannattaa. Ikävä asia vain on, että pahimmillaan kyllä saattaa toisinaan ajaa itsensä umpikujaan, koska esim. maisterina ei sitten saa itselleen, niitä "perusasteen töitä" , joita varmasti on jatkossakin tarjolla, kun työnantajat haluavat sitoutuneita ja motivoituneita tekijöitä; - ei sellaisia, joka hakeva paikkaa "koska oman alan" töitä ei (vielä) ole tarjolla...
Sinkkumies
Äh, mies tienaa siis nettona tuon reilun pari tonnisen.
Ap