Työkaverini palaa töihin vain 6 kk synnytyksestä.

- joiden äiti on kuollut

- jotka ovat joutuneet sairaalahoitoon pienenä pidemmäksi aikaa

ja mikä vielä kauheampaa, kävin töissä muutamia päiviä jo silloin kun lapsi oli 4kk. Nyt lapsella ikää 3v ja 7kk ja ihan normaalillehan tuo vaikuttaa vaikka isänsä hoivissa olikin vauvana...!



Miehen työpaikka " miesvoittoinen" (naisia vain pari toimistotöissä), ja mieheni oli työpaikallaan ensimmäinen mies joka jäi vanhempainlomalla+niille kahdelletoista " ylimääräiselle" isyyslomapäivälle. Hieman se herätti kummastusta ja jonkin verran myös kateutta työkaverien keskuudessa.

Mieheni opiskeli siihen aikaan ja hän oli paljon kotona. Lisäksi tulot romahtivat aika tavalla. Niinpä meidän isä on hoitanut meidän kaikki lapsemme jo kolmen kuukauden iästä lähtien. Vanhin on nyt 9v., joten voinkin kysyä, miten suuret traumat hänelle on jäänyt siitä, että hän oli isän eikä äidin kanssa vauvana:)

Hieno juttuhan se on, jos mies haluaa jäädä kotiin, koska se tuntuu olevan aika harvinaista. Omassa tuttavapiirissäni tosin on joitain isiä, jotka ovat olleet hoitovapaallakin, peräti parikin vuotta. Itsekin menin takaisin töihin, kun kuopus oli 8 kk ja mies jäi hoitamaan häntä & esikoista. Ja ihan normaaleja on molemmista tullut (+ miehestä myös :-). Kuopuksen kanssa minulla on jopa läheisempi suhde kuin esikoisen - milläs tämä sitten selittyy kun " hylkäsin" hänet jo 8 kk iässä :-).



Niin kuin äidin ja lapsen suhde siihen katkeaisi, että äiti menee töihin. Tuolla logiikalla lapsilla ei olisi suhdetta isäänsä ollenkaan.

Mikä siinä isässä on vialla? Eivätkö yh-isät muka voi kasvattaa terveitä lapsia?



Tosin se, että AP on imetysfanaatikko tietysti selittää tämän. AP luulee, että naisen rinnat tekevät hänestä jotenkin ihmeellisen lapselle. Ensinnäkin, imetystä voi edelleen jatkaa. Toiseksikin, imetys ei ole mitään muuta kuin ruuan antamista, eräät meistä pitävät vauvaa sylissä muistakin syistä. Kolmanneksi, äidinmaito ei ole tutkimusten mukaan mitään ihmetavaraa, eikä tee kenestäkään tervettä, geenit ovat sanelleet jo suurimman osan.

palasi töihin. Oli kuulemma niin tylsää ja henkisesti rappeuttavaa olla kotona... Toisesta lapsesta olikin sitten kolme vuotta kotona! Hauskaa, kuinka mieli voi muuttua täysin.

Minä palasin töihin, kun esikoinen oli 7 kk vanha. Isä jäi hoitamaan. Oli pikkuinen pakko löytää töitä, kun määräaikainen työsuhde loppui raskauteen ja äitiysloman jälkeen olisi kortisto odottanut. Niin että kun vakipaikka tärppäsi, niin otettava oli.



Onko isä jollain lailla kelvoton hoitamaan lasta vai? Kyllä se samat laulut osaa, pukea, pestä, syöttää, riisua, pussata ja halata kuin minäkin. Tuohon sinun asenteeseen sen sijaan on törmätty kerran jos toisenkin ja se ärsyttää suunnattomasti minua ja miestäni.



Mieheni on pitänyt hoitovapaan molemmista lapsista. Voin vakuuttaa, että lapsillani on vahva isäsuhde eikä traumoja ole.



Ei se vauva siitä kärsi, jos äiti töissä käy, kun kerran toinen vanhemmista kotona hoitaa. En minäkään ole kärsinyt siitä, että kuuden viikon ikäisestä saakka (70-luvun pitkät äitiyslomat..) minua päivähoiti mummoni, jolla oli vuoden ikäinen poika. Ainoa seuraus oli se, että minulla on nyt niinkuin kaksi äitiä ja " veli" joka onkin enoni!



Vai vauvalle traumoja, hui hai...hellitä vähän pipoa ap.

..jos rakas valtiovaltamme alkaa antaa isille isompia rahoja (%) kun vauva on 3 kk ja äidit lähtevät töihin jo siinä vaiheessa (juu tiedän että harva lähtee mutta nykyistä useampi silti)?



Itse voisin hyvinkin päästää isän töistä kotiin kun vauva on 6 kk, täytyy sanoa että en minä siitä pyykki-ruoka-siivous-rumbasta aina niin innostunut kotona ole.



Muuten, mitä pahaa siinä on, jos onkin rahasta kysymys?