Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä näitä kerrostalon soittoniekkoja tulee?! Moni on tässä ketjussa maininnut pianon, kitaran ja jopa rummut.

Pitäisi kieltää mokomat kerrostalossa, ihan oikeasti. Sellaiset soittimet sallittaisi, joita voi soittaa kuulokkeilla.

ja miksi juuri ne ihmiset harjoittelee laukua kotonaan joiden `lauluääni´ kuulostaa ihan kamalalta korkealta epävireiseltä vinkumiselta?

matala-äänisten laulu ehkei kanna niin kauas?

siis laulua, tai ehkä naukua olisi parempi sana kuvaamaan :D

Lasten pallosta tulevasta pompotteluäänestä naapuri ilmoitti. Lähdettiin nopeesti omakotitaloon, ei kerrostalo ole lapsiperhettä varten. Omakotitalossa huomaan vieläkin eläväni ajoittain kuin vankilassa, mietin että mitä voi mihinkin kellonaikaan tehdä. Äitini ihmettelee yhä miksi me puhutaan niin hiljaa ja ollaan kuin varpaillaan, omassa talossa saa elää. 

Kerrostalossa saa mielestäni elää normaalisti, ts. ei tarvitse hiippailla ja varoa jokaista liikettä, mutta tarpeetonta melua tulee välttää. Pitää ottaa toiset huomioon, mutta ei omaa elämää tarvitse ylettömästi rajoittaa. Saa soittaa kitaraa (kohtuullisella volyymilla, ja päiväsaikaan) ja käytellä tehosekoitinta. Kyllä ihmisellä pitää olla myös oikeus elää omassa kodissaan, eikä mielestäni voi kieltää esim. musiikkiharrastusta vain sen takia, että sattuu asumaan kerrostalossa. Toki tässäkin tulee ottaa naapureita sen verran huomioon, ettei soita täydellä volalla 8 tuntia päivässä, mutta periaatteessa. Itse olen tosi hiljainen eläjä, ja varsinkin edellisessä talossani ärsytti naapurin laulutreenit, mutta minkäs teet. Kyllä laulan itsekin kotona joskus kun laulattaa, se ilo pitää suoda muillekin. Kerrostalojakin on erilaisia, niille joilla kuuluu tavallinen puhekin seinästä läpi, suosittelen muuttamista, siis ihan vaikka toiseenkin kerrostaloon. Itse asun nykyään vanhassa kivitalossa, eikä naapurista kuulu muuta kuin vauvan itku, ja sekin melko vaimeasti. Se ei ärsytä yhtään. Toisesta naapurista kuuluu joskus seksiulina, se ärsyttää, koska se on juuri sitä turhaa meluamista. Vauva ei voi itselleen mitään, ylinäyttelevä akka voi.

Siis missä ihmeen pahvilaatikoissa oikein asutte että askeleet kuuluvat alakertaan saakka?

Eilen jotkut remppasivat vielä klo 22 jälkeen. Kai ne hyllyt on pakko sit saada yöllä kiinni. Ei mitään järkeä. Ajattelin että voisin lähtiessäni aamuvarhain töihin vaikka tiputella marmorikuulia postiluukusta tervehdykseksi

ei ihmiset ole osanneet asua kerrostalossa muita häiritsemättä  kai koskaan , ehkä 60- luvulla viimeksi kun ei niitä vielä kauheasti ollut. ja alkoholin vapautuminen ne suurimmat häiriöt aiheutti niinkuin vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset asuko kerrostalossa jos se on noin kamalaa ja äänet menee tunteisiin :'D

T. yksitoista vuotta keskustassa kerrostaloasujana, ihanaa ja helppoa

On tuurinkauppaa kuka muuttaa naapuriin. Uliseva koira, kusipäinen teini, nisti, alkoholisti, sosiopaatti, skitsofreenikko, örveltäjäbilettäjä. En ikinä asuisi kerrostalossa ellei olisi pakko.

Missä tahansa kodissa täytyy saada elää normaalisti, oli koti sitten kerrostalossa, rivitalossa tai omakotitalossa. Saa aivastaa ja pieraista. Saa puhua normaalin puheen voimakkuudella. Saa rentoutua ja ottaa pitkiä suihkuja. Saa kuunnella tv:tä ja musiikkia ilman kuulokkeita, jos kuulokkeet ei sovi itselle niin niitä ei ole pakko käyttää. Kohtuudella on hyväksyttävä kaikkia ääniä kerrostalossa ja jokainen tervejärkinen varmasti tajuaa mikä on kohtuutonta, kohtuutonta on esimerkiksi tappelu ja joka viikonloppuiset bileet. Mutta jos päivällä katsoo 2h telkkaria ja kuuntelee silloin tällöin musiikkia niin ei se ole kohtuutonta. Tulee suvaita ja hyväksyä että kerrostalossa kuuluu erilaisia ääniä naapureista huonon äänieristyksen takia. Minä en ala todellakaan hiippailemaan ja ahdistumaan kotonani, jos joku yrittää mua ahdistaa nurkkaan niin saa kyllä riidan aikaiseksi kanssani.

Mietin myös monesti että miten telkkarista kuuluva puhe eroaa siitä että käyn keskustelua ystävän kanssa? Puhetta sekin on. Silti tv:stä tehdään ihme synti kerrostalossa.

Ihmettelen myös miksi jotkut saarnaa että ei halua kuunnella naapurista kuuluvaa musiikkia koska se ei ole omaan makuun, miksi ei osata olla rentoja ja suvaita eri musiikkimakuja? ota huomioon että jos naapuri on rento niin se tarkoittaa myös sitä että itsekkin saat vapaasti kuunnella tv:tä ja musiikkia, että jos tänään joudut kestämään naapurin trancea niin huomenna naapuri joutuu kestämään sun soittamaa heviä. Yleensä kaikilla on paljon kivempaa asua kerrostalossa kun ollaan rentoja. En mäkään mielelläni kuuntelisi naapurin k.usen lorotusta tai kun pesee pyykkiä, mutta nää on pakko kestää ja ihme tiukkuutta sellainen jos joutuu muitakin ääniä kestämään niin ei sitten voida kestää tv:tä tai musiikkia! Naapuri hakkasi päivällä seinään kun kuuntelin musiikkia 2h normaalin puheen voimakkuudella ja huonosta äänieristyksestä johtuen se kuului naapuriin, mitään en ole tehnyt väärin ja hiljaisuusaikaan annan jokaiselle rauhan nukkua. Jos mä tän takia lennän kodistani kadulle niin sitten lennän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset asuko kerrostalossa jos se on noin kamalaa ja äänet menee tunteisiin :'D

T. yksitoista vuotta keskustassa kerrostaloasujana, ihanaa ja helppoa

On tuurinkauppaa kuka muuttaa naapuriin. Uliseva koira, kusipäinen teini, nisti, alkoholisti, sosiopaatti, skitsofreenikko, örveltäjäbilettäjä. En ikinä asuisi kerrostalossa ellei olisi pakko.

Tai huonokuuloinen vanhus ja tv/radio täysillä, kiljukurkku rakastelija, jatkuvasti riitelevä lapsiperhe, remonttireiska....

nykyisen asunnon naapurit meluaa aamusta iltaan useita kertoja viikossa. yleensä öisin. ja viikonloppuisin. ja arkipäivisin. kaikista ärsyttävintä on kolistelu ja tavaroiden tiputtelu yöllä kun yrittää saada unta. käy myös vähän sääliksi kun miettii muita naapureita. onneksi muuten äänieristykset kunnossa, ei kuulu esim. kävelemiset, puhe, vessassa käyni, tv, musiikki hiljaisella jne.

edellisessä kämpässä kuului ihan kaikki, puheesta ja naurusta lähtien. rapussa kuului joskus huuto "olokaa ny vidu hilijaa täällä" ihmettelen vaan miksei voinut itse muuttaa pois jossain vaiheessa (kyseessä vanhempi henkilö)

haaveilen tällä hetkellä omakotitalosta.

Luota itseesi. Jos olet tervejärkinen, tiedät mikä on normaalia elämää ja mikä ei. Esimerkiksi ei ole normaalia sanoa että on väärin kuunnella tv:tä tai musiikkia normaalin puheen voimakkuudella koska se kuuluu huonon äänieristyksen takia naapuriin. Jokainen tajuaa että jos normaalin puheen voimakkuudella kuuntelee tv:tä tai musiikkia niin se ei ole ikinä huudattamista tai väärin. Psyyke menee siitä sekaisin että kerrostalossa normaalista tehdään epänormaalia!

Normaali elämä. Normaalia elämää on sellaiset tavat joita suurin osa ihmisistä tekee kotonaan päivittäin. Seksi, astioiden pesu ja siitä lähtevä kilinä, suihkussa käyminen, tv ja musiikki, pyykinpesu, piereskely jne.

Positiivisuus. Muista että asenne ratkaisee. On syytä ymmärtää että monissa kerrostaloissa on huono äänieristys, mutta kun annetaan jokaisen olla mahdollisimman vapaasti omassa kodissa niin meillä on henkisesti hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalossa saa mielestäni elää normaalisti, ts. ei tarvitse hiippailla ja varoa jokaista liikettä, mutta tarpeetonta melua tulee välttää. Pitää ottaa toiset huomioon, mutta ei omaa elämää tarvitse ylettömästi rajoittaa. Saa soittaa kitaraa (kohtuullisella volyymilla, ja päiväsaikaan) ja käytellä tehosekoitinta. Kyllä ihmisellä pitää olla myös oikeus elää omassa kodissaan, eikä mielestäni voi kieltää esim. musiikkiharrastusta vain sen takia, että sattuu asumaan kerrostalossa. Toki tässäkin tulee ottaa naapureita sen verran huomioon, ettei soita täydellä volalla 8 tuntia päivässä, mutta periaatteessa. Itse olen tosi hiljainen eläjä, ja varsinkin edellisessä talossani ärsytti naapurin laulutreenit, mutta minkäs teet. Kyllä laulan itsekin kotona joskus kun laulattaa, se ilo pitää suoda muillekin. Kerrostalojakin on erilaisia, niille joilla kuuluu tavallinen puhekin seinästä läpi, suosittelen muuttamista, siis ihan vaikka toiseenkin kerrostaloon. Itse asun nykyään vanhassa kivitalossa, eikä naapurista kuulu muuta kuin vauvan itku, ja sekin melko vaimeasti. Se ei ärsytä yhtään. Toisesta naapurista kuuluu joskus seksiulina, se ärsyttää, koska se on juuri sitä turhaa meluamista. Vauva ei voi itselleen mitään, ylinäyttelevä akka voi.

"Minulla on oikeus". Joo, mitäs tykkäisit jos naapurusi hommaisi rummut ja alkaisi treenailemaan niillä? Tai pianoa hakkaisi tuntikaupalla pahviseinää vasten, että ääni täyttää koko asuntosi eikä auta vaikka luurit löisit korviisi?

Joidenkin ihmisten pitäisi saada asua vain jossain maakuopassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset asuko kerrostalossa jos se on noin kamalaa ja äänet menee tunteisiin :'D

T. yksitoista vuotta keskustassa kerrostaloasujana, ihanaa ja helppoa

On tuurinkauppaa kuka muuttaa naapuriin. Uliseva koira, kusipäinen teini, nisti, alkoholisti, sosiopaatti, skitsofreenikko, örveltäjäbilettäjä. En ikinä asuisi kerrostalossa ellei olisi pakko.

Tai huonokuuloinen vanhus ja tv/radio täysillä, kiljukurkku rakastelija, jatkuvasti riitelevä lapsiperhe, remonttireiska....

Radionhuudattajia onkin koettu, yksi kuuro ja toinen alkoholisti. Toinen uskoi hyvällä ja toinen pahalla, arvaat varmaan kumpi oli kumpi. Huutorakastelijat naurattavat lähinnä, niistä en ota itseeni, mutta yöaikaan örveltävät känniääliöt ovat toista kategoriaa.

Normaalit äänet on yksi asia ja tahallinen meluaminen toinen... Meilläkin on pari lasta ja koira, eli jotain ääntä meistä varmasti lähtee, mutta yritän pitää melutason alhaisena ja etenkin iltaisin ollaan hiljempaa. Yläkerrassa lapset jyystää lattiaa pitkin päivää... En edes ymmärrä, mitä siellä touhuavat. Normaali leikkiminen ei aiheuta niin paljon meteliä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös monesti että miten telkkarista kuuluva puhe eroaa siitä että käyn keskustelua ystävän kanssa? Puhetta sekin on. Silti tv:stä tehdään ihme synti kerrostalossa.

Ihmettelen myös miksi jotkut saarnaa että ei halua kuunnella naapurista kuuluvaa musiikkia koska se ei ole omaan makuun, miksi ei osata olla rentoja ja suvaita eri musiikkimakuja? ota huomioon että jos naapuri on rento niin se tarkoittaa myös sitä että itsekkin saat vapaasti kuunnella tv:tä ja musiikkia, että jos tänään joudut kestämään naapurin trancea niin huomenna naapuri joutuu kestämään sun soittamaa heviä. Yleensä kaikilla on paljon kivempaa asua kerrostalossa kun ollaan rentoja. En mäkään mielelläni kuuntelisi naapurin k.usen lorotusta tai kun pesee pyykkiä, mutta nää on pakko kestää ja ihme tiukkuutta sellainen jos joutuu muitakin ääniä kestämään niin ei sitten voida kestää tv:tä tai musiikkia! Naapuri hakkasi päivällä seinään kun kuuntelin musiikkia 2h normaalin puheen voimakkuudella ja huonosta äänieristyksestä johtuen se kuului naapuriin, mitään en ole tehnyt väärin ja hiljaisuusaikaan annan jokaiselle rauhan nukkua. Jos mä tän takia lennän kodistani kadulle niin sitten lennän!

Kas, naapurihullukin löysi tämän ketjun :D Kumma miten jaksat aina liputtaa suvaitsemisen ja rennon suhtautumisen puolesta silloin kun kyse on sinun musiikistasi ja telkkaristasi, mutta kun se naapurin kehitysvammainen poika örähtelee ja aivastelee, niin sinun ei tarvitsekaan suvaita sitä.

Leikkiminen ja puhekyky kirjoitti:

Juuri tuon takia päätin miehenä ja perheen päämiehenä lopettaa tuon vanhanaikaisen tavan perheessämme.

Muistan miten ahdistavaa oli kun kotona lähinnä kuuli seinäkellon vaativan naputuksen ja sähkövalojakaan ei saanut käyttää. Piti olla hämärässä ikkunanvalossa ihan kuin jossain kauhuelokuvassa.

Legojen värit hävisivät ja kaikki näytti mustavalkoiselta.

Hipihiljaa, kuin haudassa.

Jokainen seinäkellon naputus ilmoitti menetetyistä elämän sekunneista.

Äiti ja isä kääntyivät nojatuolissaan nenät nyrpeinä minua kohti etusormet huulille painettuina.

"Shhhhhh Danny!"

Äiti hipsi vierelleni ja asetti kylmän laihan kätensä olkapäilleni (hrrrrr kylmä käsi puistattaa vieläkin. Hän olisi voinut asettaa käden villapaidalle, mutta ilmeisesti ihokosketus oli harkittu.)

"Etkö voisi leikkiä että Danny on kuuromykkä?"

Sitten leikin että Dannyltä oli revitty kieli juuriltaan vanhempiensa taholta jo Dannyn ollessa vauva.

Dannysta kasvoi hiljainen kostaja.

Eli tosiaankin mun perheessä saa metelöidä ja naapureita ei tartte pelätä. Minä pidän huolen siitä että jos ovelle tullaan kolkuttamaan, niin otan vastaan valitukset ja toivomukset hiljaisemmasta elämästä.

Eli nyökyttelen ja pahoittelen hymyillen. Sitten suljen oven ja elämä jatkuu meidän osalta.

Annan lasten leikkiä luontaisesti ilman että keneltäkään lelulta viedään kieltä.

Antaa kielen kehittyä omalla painollaan.

Itse olisin äitinäsi vain kiskaissut lego-ukolta pään irti ja sanonut että Dani kuoli nyt. Leikippä hiljaisempia leikkejä tai äiti laittaa sinut vaatekomeroon seisomaan arestiin illaksi.

Meidän talossa tuli yhtenä yönä klo 6 siivooja rappukäytävään ajamaan jollain lattianhoitokoneella, ja paukutteli mennessään portaiden kaiteita niin että koko talo raikui. Minähän en nukkunut silmällistäkään sen jälkeen, ja sikeäuninen kumppaninikin valitti, että kuka siellä keskellä yötä imuroi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän talossa tuli yhtenä yönä klo 6 siivooja rappukäytävään ajamaan jollain lattianhoitokoneella, ja paukutteli mennessään portaiden kaiteita niin että koko talo raikui. Minähän en nukkunut silmällistäkään sen jälkeen, ja sikeäuninen kumppaninikin valitti, että kuka siellä keskellä yötä imuroi.

Mulla oli entisessä taloyhtiössä hiljaisuus klo 6-22 ja "kovaäänisyyttä" eli esim. naulaamista, tai poraamista ei saanut harrastaa 7-20 välillä. Näin niinkuin keskimäärin, kuinka moni nukkuu esim lauantaina klo 20 verrattuna klo 7?? Ihan älytöntä, että aikaisin aamulla kyllä saa ihan luvan kanssa vaikka hakata seinää vasaralla, mutta jo alkuillasta, jolloin ei kukaan nuku se on kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Meiltä lähtee aivan järjetön meteli ja toki sanon lapsille mutta ne muistavat sen ehkä minuutin. Vauva kiljuu riemuissaan milloin mistäkin ja ääni on todella kova eikä sille voi mitään. Hakkaa myös patteria jos sattuu sopivasti osumaan joku lelu kohdalle. Tämän toki lopetan heti kun huomaan.

Keskimmäinen lapsista taas omaa todella kovan äänen ja monen monta kertaa päivässä pyydän häntä puhumaan hiljempaa. Eipä hänkään oikein äänelleen mitään voi eikä tosiaan edes huuda vaan puhuu kovalla äänellä.

Esikoinen taas, noh hän on normaalisti rauhallienn ja hiljainen mutta temperamenttinen ja räjähtelee silloin tällöin niin että ikkunat helisee.

Yöllä meillä sentään onneksi nukutaan, nytkin on jo puoli tuntia ollut hiirenhiljaista ja näin jatkuu sinne noin klo 7 asti.

Luojan kiitos ette ole mun naapureita.