Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Vierailija kirjoitti:
Laitan tän uudelleen, koska se hukkuu tuon lainauksen perään.
Vuorotyö ruikuti ruikuti.
Mä oon ollu vuorotyössä kun talon vieressä on yövuorojen jälkeen päivällä tehty vesijohtouudistusta, räjäytelty, porattu ja ajettu kaikenmaailman päristimil. Pitkillä reissuilla oon joskus joutunut nukkumaan lentokentillä, joskus puistonpenkillä, hotellissa yökerhon alla.
Jos rupean ottamaan joka hemmetin äänen henkilökohtaisena vitttuiluna, en takuuvarmasti nuku. Jos paan tyynesti tulpat korviin, totean että elämä kulkee radallaan mutta minä nukun nyt, havahdun hieman siihen tärähdykseen kun vieressä räjähtää, käännän kylkeä ja nukun tyytyväisenä iltapäivään.
Mulla on sitäpaitsi ihan todettu misofonia, joka reagoi nimenomaisesti kuorsaukseen. Kuorsaus aiheuttaa mulle oikeasti aggressiivisen fyysisen reaktion. Silti kykenen nukkumaan (ja olemaan pahoinpitelemättä) kuorsaavan mieheni vierellä, vaikka korvatulpat ei täysin suodata meteliä.Kaikki on itsestä kiinni. Kusipäisyytttä on luulla, että maailma ympärillä pysähtyy, koska MINÄ. Ja huomaavainen voi olla monella muulla tapaa, kuin kieltää lasta olemasta KOTONAAN kuin lapsi.
Terkuin se, joka puolusteli sitä lapsiperhettä jossa nelivuotiaan hyppely ravisuttaa ikkunoita, kuuluu peltoreitten läpi ja saa alakerran naapurin raivoon.
Jatkan vielä tähän, että hiljaisuusaikaa pitää ilman muuta noudattaa, ja iltameteliä on syytä jo välttää. Mutta kyllä tämä yhteiskunta toimii niin, että päivällä toimitaan ja silloin tehdään mm. ruohonleikkuut, lumenluonnit, remontit ym.
Leikki on lasten työtä, ja ihan yhtä tärkeää kunnjonkun asenneongelmaisen vuorotyöläisen arki. Harrastaminen on myös tärkeää, ja jonain päivänä se harrastus voi olla jonkun ammatti.
Eikä se tee lähtökohtaisesti kenestäkään huonoa kasvattajaa, jos antaa normaalissa kerrostaloasunnossa pienten lasten hyppiä. Jossain puisessa pientalossa ymmärrän, että se voi olla oikeastikin aika rajun kuuloista, ja silloin varmaan voisin ajatella sitä huomaavaisuuttakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On senvuorotyö myös ammatinvalintakysymys. Jos ei pysty rentoutumaan ja nukkumaan vaan stressantuu helposti, kannattaa ehkä vaihtaa alaa. Tai muuttaa sinne omakotitaloon.
Vierailija kirjoitti:
On senvuorotyö myös ammatinvalintakysymys. Jos ei pysty rentoutumaan ja nukkumaan vaan stressantuu helposti, kannattaa ehkä vaihtaa alaa. Tai muuttaa sinne omakotitaloon.
Omakotitaloon valittamaan mopopojista, naapurin lehtipuhaltimesta ym.....
Pitääpä käydä tossa läheisessä varuskunnassa sanomassa, että olis huomaavaista jos ette lentäis niillä horneteilla nyt, kun mun pitäs saada vähän rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Laitan tän uudelleen, koska se hukkuu tuon lainauksen perään.
Vuorotyö ruikuti ruikuti.
Mä oon ollu vuorotyössä kun talon vieressä on yövuorojen jälkeen päivällä tehty vesijohtouudistusta, räjäytelty, porattu ja ajettu kaikenmaailman päristimil. Pitkillä reissuilla oon joskus joutunut nukkumaan lentokentillä, joskus puistonpenkillä, hotellissa yökerhon alla.
Jos rupean ottamaan joka hemmetin äänen henkilökohtaisena vitttuiluna, en takuuvarmasti nuku. Jos paan tyynesti tulpat korviin, totean että elämä kulkee radallaan mutta minä nukun nyt, havahdun hieman siihen tärähdykseen kun vieressä räjähtää, käännän kylkeä ja nukun tyytyväisenä iltapäivään.
Mulla on sitäpaitsi ihan todettu misofonia, joka reagoi nimenomaisesti kuorsaukseen. Kuorsaus aiheuttaa mulle oikeasti aggressiivisen fyysisen reaktion. Silti kykenen nukkumaan (ja olemaan pahoinpitelemättä) kuorsaavan mieheni vierellä, vaikka korvatulpat ei täysin suodata meteliä.Kaikki on itsestä kiinni. Kusipäisyytttä on luulla, että maailma ympärillä pysähtyy, koska MINÄ. Ja huomaavainen voi olla monella muulla tapaa, kuin kieltää lasta olemasta KOTONAAN kuin lapsi.
Terkuin se, joka puolusteli sitä lapsiperhettä jossa nelivuotiaan hyppely ravisuttaa ikkunoita, kuuluu peltoreitten läpi ja saa alakerran naapurin raivoon.
No hienoa ja hyvä sulle, että pystyt olemaan ärsyyntymättä. Anna meidän muiden ärsyyntyä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitan tän uudelleen, koska se hukkuu tuon lainauksen perään.
Vuorotyö ruikuti ruikuti.
Mä oon ollu vuorotyössä kun talon vieressä on yövuorojen jälkeen päivällä tehty vesijohtouudistusta, räjäytelty, porattu ja ajettu kaikenmaailman päristimil. Pitkillä reissuilla oon joskus joutunut nukkumaan lentokentillä, joskus puistonpenkillä, hotellissa yökerhon alla.
Jos rupean ottamaan joka hemmetin äänen henkilökohtaisena vitttuiluna, en takuuvarmasti nuku. Jos paan tyynesti tulpat korviin, totean että elämä kulkee radallaan mutta minä nukun nyt, havahdun hieman siihen tärähdykseen kun vieressä räjähtää, käännän kylkeä ja nukun tyytyväisenä iltapäivään.
Mulla on sitäpaitsi ihan todettu misofonia, joka reagoi nimenomaisesti kuorsaukseen. Kuorsaus aiheuttaa mulle oikeasti aggressiivisen fyysisen reaktion. Silti kykenen nukkumaan (ja olemaan pahoinpitelemättä) kuorsaavan mieheni vierellä, vaikka korvatulpat ei täysin suodata meteliä.Kaikki on itsestä kiinni. Kusipäisyytttä on luulla, että maailma ympärillä pysähtyy, koska MINÄ. Ja huomaavainen voi olla monella muulla tapaa, kuin kieltää lasta olemasta KOTONAAN kuin lapsi.
Terkuin se, joka puolusteli sitä lapsiperhettä jossa nelivuotiaan hyppely ravisuttaa ikkunoita, kuuluu peltoreitten läpi ja saa alakerran naapurin raivoon.
No hienoa ja hyvä sulle, että pystyt olemaan ärsyyntymättä. Anna meidän muiden ärsyyntyä rauhassa.
No nyt on asiaa! Ärsyynny niin paljon kuin mieli tekee, mutta älä vaadi muita muuttamaan elämäänsä sun henk.koht. ongelmien takia. Kaikkea hyvää ärsytykseen, ja matalia verenpaineita sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitan tän uudelleen, koska se hukkuu tuon lainauksen perään.
Vuorotyö ruikuti ruikuti.
Mä oon ollu vuorotyössä kun talon vieressä on yövuorojen jälkeen päivällä tehty vesijohtouudistusta, räjäytelty, porattu ja ajettu kaikenmaailman päristimil. Pitkillä reissuilla oon joskus joutunut nukkumaan lentokentillä, joskus puistonpenkillä, hotellissa yökerhon alla.
Jos rupean ottamaan joka hemmetin äänen henkilökohtaisena vitttuiluna, en takuuvarmasti nuku. Jos paan tyynesti tulpat korviin, totean että elämä kulkee radallaan mutta minä nukun nyt, havahdun hieman siihen tärähdykseen kun vieressä räjähtää, käännän kylkeä ja nukun tyytyväisenä iltapäivään.
Mulla on sitäpaitsi ihan todettu misofonia, joka reagoi nimenomaisesti kuorsaukseen. Kuorsaus aiheuttaa mulle oikeasti aggressiivisen fyysisen reaktion. Silti kykenen nukkumaan (ja olemaan pahoinpitelemättä) kuorsaavan mieheni vierellä, vaikka korvatulpat ei täysin suodata meteliä.Kaikki on itsestä kiinni. Kusipäisyytttä on luulla, että maailma ympärillä pysähtyy, koska MINÄ. Ja huomaavainen voi olla monella muulla tapaa, kuin kieltää lasta olemasta KOTONAAN kuin lapsi.
Terkuin se, joka puolusteli sitä lapsiperhettä jossa nelivuotiaan hyppely ravisuttaa ikkunoita, kuuluu peltoreitten läpi ja saa alakerran naapurin raivoon.
No hienoa ja hyvä sulle, että pystyt olemaan ärsyyntymättä. Anna meidän muiden ärsyyntyä rauhassa.
No nyt on asiaa! Ärsyynny niin paljon kuin mieli tekee, mutta älä vaadi muita muuttamaan elämäänsä sun henk.koht. ongelmien takia. Kaikkea hyvää ärsytykseen, ja matalia verenpaineita sinne.
Henkilökohtaisten ongelmien? Ei taida olla vain minun henkilökohtainen ongelma, ei tämän viestiketjun pituuden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä keskustelua ja osaa kommentoijien asenteita lukiessa on onni asua uudessa, hyvin eristetyssä talossa ja sellaisessa rapussa, että tässä asuu vaan pariskuntia, opiskelijoita ja pesästään lentäneiden lasten vanhempia. Koko rapussa taitaa asua vain pari vaunuikäistä. Ei tarvitse kuunnella epänormaalia "elämisen ääntä" eikä "lasten työtä" kuten jotkut mukavasti mölyämisen paketoivat.
Meillä lapsena opetettiin, ettei kerrostalossa asuessamme hypitty, huudettu täysiä ja pomputeltu palloja lattioihin ja seiniin. Alakerrassa oli muistaakseni joku Metsäliiton toimisto, eli ei edes asuvia asukkaita. Sitten äiti laittoi pihalle oli keli mikä hyvänsä, jos sana ei tehonnut ja leikit eivät onnistuneet järkevällä volyymillä. Hyvin äkkiä tuli selväksi, että sisällä oli mukavampaa leikkiä fiksusti, kuin hyppiä räntäsateessa. Ihan älytöntä etteivät vanhemmat osaa vaatia tätä nykylapsilta. Mölytoosia mukaillen: lapsethan ovat aina olleet ihan samalla tavalla lapsia :) jos kahdesta pitää valita, niin kyllä se on lapsiperhe jonka kuuluisi muuttaa omakotitaloon möykkäämään sen hiljaisen naapurin sijasta. Se hiljainen naapuri voi sinne muuttaa yhtä
Edellinen tässä vielä kun viesti katkesi : hiljainen muuttakoon yhtälaisesti jos se häiriintyy imuroinnista ja satunnaisesta mölystä. Jatkuvaa haittaa ei kenenkään tarvi sietää, mutta sen perustana on osata joustaa silloin kun se on normaalia tolkun aivoilla ymmärrettävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kaikkein fiksuinta, että kerrostalot rakennettaisi niin ettei toisten tarvitsisi pelätä aiheuttavansa ääniä eikä toisten pelätä kuulevansa ääniä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua ja osaa kommentoijien asenteita lukiessa on onni asua uudessa, hyvin eristetyssä talossa ja sellaisessa rapussa, että tässä asuu vaan pariskuntia, opiskelijoita ja pesästään lentäneiden lasten vanhempia. Koko rapussa taitaa asua vain pari vaunuikäistä. Ei tarvitse kuunnella epänormaalia "elämisen ääntä" eikä "lasten työtä" kuten jotkut mukavasti mölyämisen paketoivat.
Meillä lapsena opetettiin, ettei kerrostalossa asuessamme hypitty, huudettu täysiä ja pomputeltu palloja lattioihin ja seiniin. Alakerrassa oli muistaakseni joku Metsäliiton toimisto, eli ei edes asuvia asukkaita. Sitten äiti laittoi pihalle oli keli mikä hyvänsä, jos sana ei tehonnut ja leikit eivät onnistuneet järkevällä volyymillä. Hyvin äkkiä tuli selväksi, että sisällä oli mukavampaa leikkiä fiksusti, kuin hyppiä räntäsateessa. Ihan älytöntä etteivät vanhemmat osaa vaatia tätä nykylapsilta. Mölytoosia mukaillen: lapsethan ovat aina olleet ihan samalla tavalla lapsia :) jos kahdesta pitää valita, niin kyllä se on lapsiperhe jonka kuuluisi muuttaa omakotitaloon möykkäämään sen hiljaisen naapurin sijasta. Se hiljainen naapuri voi sinne muuttaa yhtä
Ei entisaikaa ja nykyaikaa voi verrata. Ennen pystyi laittamaan pienemmätkin lapset pihalle yksin, koska se oli yleinen tapa ja pihalla oli paljon lapsia joista isoimmat katsoi pienempien perään. Nykyään alle kouluikäistä ei voi laittaa yksin pihalle, mikä tarkoittaa sitä että perheen ehkä ainoan päivisin kotona olevan aikuisen on mentävä mukaan. Kuka sitten kotona ruuat laittaa ja siivoaa jos kaikki on ulkona?
Täällä on puhuttu siitä, että vauvat ei saa itkeä tai kaksivuotiaat ei saa tömistää tai hyppiä. Ihan kiva ajatus, että lapset voisi vaikka piirtää tai pelata hiljaisia lautapelejä kotona ollessaan, mutta kyllä realismia on se, että jos haluaa että pienen lapsen kanssa on pitkään hiljaista, pitää laittaa se katsomaan videoita. Samaan aikaan sitten valitetaan kun lapset eivät liiku tarpeeksi ja ovat koulussa/armeijassa yms kömpelöitä ja huonokuntoisia.
Maailma on muuttunut, ja lasten leikkiminen on valitettavasti siirtynyt sisätiloihin. Eipä sille kukaan yksittäinen ihminen juuri mitään mahda, vaan pitää meidän lapsiperheellistenkin kasvattaa ipanamme niillä pelimerkeillä mitkä on annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa mulle, että miksi kerrostalossa pitäisi elää hiljaisesti, miksi normaali ei riitä?
Onko se oikein, että kotonaan pitää alkaa varomaan seksistä lähteviä ääniä, tiskaamisesta lähtevää kolinaa, aivastelua, yskimistä, piereskelyä, imurointia, pyykinpesua, pissan lorinaa, kakan lompsahduksia, pitkään suihkussa olemista, tv ja musiikin kuuntelua koska nämä äänet ärsyttää varmasti aina joitakin?
Miksi hermostutaan kerrostalossa uhmaikäisen itkupotkuraivareista, eikö realistisesti ymmärretä että ne kuuluu ikään ja menee ajan kanssa ohi?
Missä on rentous, mitä hienoa siinä on että häiriintyy kaikesta, miksi tv ja musiikin kuuntelu kerrostalossa on hirveä synti, miksei pyritä ennemmin korjaamaan puutteellista äänieristystä?
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua ja osaa kommentoijien asenteita lukiessa on onni asua uudessa, hyvin eristetyssä talossa ja sellaisessa rapussa, että tässä asuu vaan pariskuntia, opiskelijoita ja pesästään lentäneiden lasten vanhempia. Koko rapussa taitaa asua vain pari vaunuikäistä. Ei tarvitse kuunnella epänormaalia "elämisen ääntä" eikä "lasten työtä" kuten jotkut mukavasti mölyämisen paketoivat.
Meillä lapsena opetettiin, ettei kerrostalossa asuessamme hypitty, huudettu täysiä ja pomputeltu palloja lattioihin ja seiniin. Alakerrassa oli muistaakseni joku Metsäliiton toimisto, eli ei edes asuvia asukkaita. Sitten äiti laittoi pihalle oli keli mikä hyvänsä, jos sana ei tehonnut ja leikit eivät onnistuneet järkevällä volyymillä. Hyvin äkkiä tuli selväksi, että sisällä oli mukavampaa leikkiä fiksusti, kuin hyppiä räntäsateessa. Ihan älytöntä etteivät vanhemmat osaa vaatia tätä nykylapsilta. Mölytoosia mukaillen: lapsethan ovat aina olleet ihan samalla tavalla lapsia :) jos kahdesta pitää valita, niin kyllä se on lapsiperhe jonka kuuluisi muuttaa omakotitaloon möykkäämään sen hiljaisen naapurin sijasta. Se hiljainen naapuri voi sinne muuttaa yhtä
Ei pidä kahdesta valita, eikä kenenkään tarvi muuttaa. Mutta itsesäätelyn taitoa soisi jokaisen aikuisen opettelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitan tän uudelleen, koska se hukkuu tuon lainauksen perään.
Vuorotyö ruikuti ruikuti.
Mä oon ollu vuorotyössä kun talon vieressä on yövuorojen jälkeen päivällä tehty vesijohtouudistusta, räjäytelty, porattu ja ajettu kaikenmaailman päristimil. Pitkillä reissuilla oon joskus joutunut nukkumaan lentokentillä, joskus puistonpenkillä, hotellissa yökerhon alla.
Jos rupean ottamaan joka hemmetin äänen henkilökohtaisena vitttuiluna, en takuuvarmasti nuku. Jos paan tyynesti tulpat korviin, totean että elämä kulkee radallaan mutta minä nukun nyt, havahdun hieman siihen tärähdykseen kun vieressä räjähtää, käännän kylkeä ja nukun tyytyväisenä iltapäivään.
Mulla on sitäpaitsi ihan todettu misofonia, joka reagoi nimenomaisesti kuorsaukseen. Kuorsaus aiheuttaa mulle oikeasti aggressiivisen fyysisen reaktion. Silti kykenen nukkumaan (ja olemaan pahoinpitelemättä) kuorsaavan mieheni vierellä, vaikka korvatulpat ei täysin suodata meteliä.Kaikki on itsestä kiinni. Kusipäisyytttä on luulla, että maailma ympärillä pysähtyy, koska MINÄ. Ja huomaavainen voi olla monella muulla tapaa, kuin kieltää lasta olemasta KOTONAAN kuin lapsi.
Terkuin se, joka puolusteli sitä lapsiperhettä jossa nelivuotiaan hyppely ravisuttaa ikkunoita, kuuluu peltoreitten läpi ja saa alakerran naapurin raivoon.
No hienoa ja hyvä sulle, että pystyt olemaan ärsyyntymättä. Anna meidän muiden ärsyyntyä rauhassa.
No nyt on asiaa! Ärsyynny niin paljon kuin mieli tekee, mutta älä vaadi muita muuttamaan elämäänsä sun henk.koht. ongelmien takia. Kaikkea hyvää ärsytykseen, ja matalia verenpaineita sinne.
Henkilökohtaisten ongelmien? Ei taida olla vain minun henkilökohtainen ongelma, ei tämän viestiketjun pituuden perusteella.
No tämä koskee monen muunkin henkilökohtaisia ongelmia yhtä lailla. Jos enemmistö ajattelisi kuten sinä, kerrostalot olisi varmaankin lailla säädetty paikoiksi, joissa saa käydä lähinnä nukkumassa.
Rytinäämelskettäpiententiukujen kirjoitti:
Jotenkin arvasin et puolustellaan lasten tekemiä kiljumisrytinä ääniä sanomalla et lapset on lapsia ja kuuluu normaalien elämisen ääniin, eli lapsi perheet saa tehdä ja riehua miten vain haluaa, koska lapset? No nytpä tiesin tämänkin asian
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle, että miksi kerrostalossa pitäisi elää hiljaisesti, miksi normaali ei riitä?
Onko se oikein, että kotonaan pitää alkaa varomaan seksistä lähteviä ääniä, tiskaamisesta lähtevää kolinaa, aivastelua, yskimistä, piereskelyä, imurointia, pyykinpesua, pissan lorinaa, kakan lompsahduksia, pitkään suihkussa olemista, tv ja musiikin kuuntelua koska nämä äänet ärsyttää varmasti aina joitakin?
Miksi hermostutaan kerrostalossa uhmaikäisen itkupotkuraivareista, eikö realistisesti ymmärretä että ne kuuluu ikään ja menee ajan kanssa ohi?
Missä on rentous, mitä hienoa siinä on että häiriintyy kaikesta, miksi tv ja musiikin kuuntelu kerrostalossa on hirveä synti, miksei pyritä ennemmin korjaamaan puutteellista äänieristystä?
Minua ei häiritse pyykinpesu, suihkussa käyminen hiljaisuuden jälkeenkään, siivoaminen, rappukäytävän äänet oven kolahduksineen, ei naapurin aivastukset jotka muuten välillä meille kuuluu... Musiikkia tai tv:n ääniä ei ole kuulunut meille. Ei häiritse edes ulkoa kuuluva lasten huutelu, koska pihalla mielestäni saa pitää ääntä.
Mutta se oikeasti häiritsee ja välillä vähän säikäyttääkin, kun joku lapsi ilmeisesti hyppii tyyliin sohvalta lattialle, kun kuuluu sellaisia yksittäisiä tum-ääniä. Meidän talossa on jokaisen kerroksen välissä kuulemma ontto tila (miksi?!) joka oikein toimii kaikukoppana.
Hämmästyttää tässä keskustelussa se, että kun suurin osa kuitenkin juuri näistä tömistelyistä ja kolinoista täällä valittaa, niin sitten tullaan kommentoimaan ai että eikö edes pieraista saa tai suihkussa käydä. Ei niistä vissiin kukaan täällä ole sanonut?
Te jotka olette sitä mieltä että lasten on saatava siellä kerrostaloasunnossakin juosta ihan vapaasti, niin oletteko te itse asuneet tällaisen perheen alapuolella talossa, jossa äänet kuuluu vähän sinne sun tänne?
Minä olen yrittänyt olla välittämättä ja suodattaa äänet pois mielestäni. Mutta kun sitä kuuntelee päivästä toiseen, aamusta iltaan, niin alkaa olla välillä aika epätoivoinen olo. Etenkin illalla väsyneenä alkaa oikeasti vähän ottaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle, että miksi kerrostalossa pitäisi elää hiljaisesti, miksi normaali ei riitä?
Onko se oikein, että kotonaan pitää alkaa varomaan seksistä lähteviä ääniä, tiskaamisesta lähtevää kolinaa, aivastelua, yskimistä, piereskelyä, imurointia, pyykinpesua, pissan lorinaa, kakan lompsahduksia, pitkään suihkussa olemista, tv ja musiikin kuuntelua koska nämä äänet ärsyttää varmasti aina joitakin?
Miksi hermostutaan kerrostalossa uhmaikäisen itkupotkuraivareista, eikö realistisesti ymmärretä että ne kuuluu ikään ja menee ajan kanssa ohi?
Missä on rentous, mitä hienoa siinä on että häiriintyy kaikesta, miksi tv ja musiikin kuuntelu kerrostalossa on hirveä synti, miksei pyritä ennemmin korjaamaan puutteellista äänieristystä?
Minua ei häiritse pyykinpesu, suihkussa käyminen hiljaisuuden jälkeenkään, siivoaminen, rappukäytävän äänet oven kolahduksineen, ei naapurin aivastukset jotka muuten välillä meille kuuluu... Musiikkia tai tv:n ääniä ei ole kuulunut meille. Ei häiritse edes ulkoa kuuluva lasten huutelu, koska pihalla mielestäni saa pitää ääntä.
Mutta se oikeasti häiritsee ja välillä vähän säikäyttääkin, kun joku lapsi ilmeisesti hyppii tyyliin sohvalta lattialle, kun kuuluu sellaisia yksittäisiä tum-ääniä. Meidän talossa on jokaisen kerroksen välissä kuulemma ontto tila (miksi?!) joka oikein toimii kaikukoppana.
Hämmästyttää tässä keskustelussa se, että kun suurin osa kuitenkin juuri näistä tömistelyistä ja kolinoista täällä valittaa, niin sitten tullaan kommentoimaan ai että eikö edes pieraista saa tai suihkussa käydä. Ei niistä vissiin kukaan täällä ole sanonut?
No se lapsi on varmaan aikalailla syytön siihen, että siellä kerrosten välissä on ontto tila.
Tää on kyllä outo tämä keskustelu. Tästä vois vetää sellaset johtopäätökset, että köyhien kerrostalokakaroiden tulee olla hiljaa, rikkaat omakotitalopennut saa tehdä mitä vaan.
Tällaistako yhteiskuntaa te oikeesti haluatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle, että miksi kerrostalossa pitäisi elää hiljaisesti, miksi normaali ei riitä?
Onko se oikein, että kotonaan pitää alkaa varomaan seksistä lähteviä ääniä, tiskaamisesta lähtevää kolinaa, aivastelua, yskimistä, piereskelyä, imurointia, pyykinpesua, pissan lorinaa, kakan lompsahduksia, pitkään suihkussa olemista, tv ja musiikin kuuntelua koska nämä äänet ärsyttää varmasti aina joitakin?
Miksi hermostutaan kerrostalossa uhmaikäisen itkupotkuraivareista, eikö realistisesti ymmärretä että ne kuuluu ikään ja menee ajan kanssa ohi?
Missä on rentous, mitä hienoa siinä on että häiriintyy kaikesta, miksi tv ja musiikin kuuntelu kerrostalossa on hirveä synti, miksei pyritä ennemmin korjaamaan puutteellista äänieristystä?
Minua ei häiritse pyykinpesu, suihkussa käyminen hiljaisuuden jälkeenkään, siivoaminen, rappukäytävän äänet oven kolahduksineen, ei naapurin aivastukset jotka muuten välillä meille kuuluu... Musiikkia tai tv:n ääniä ei ole kuulunut meille. Ei häiritse edes ulkoa kuuluva lasten huutelu, koska pihalla mielestäni saa pitää ääntä.
Mutta se oikeasti häiritsee ja välillä vähän säikäyttääkin, kun joku lapsi ilmeisesti hyppii tyyliin sohvalta lattialle, kun kuuluu sellaisia yksittäisiä tum-ääniä. Meidän talossa on jokaisen kerroksen välissä kuulemma ontto tila (miksi?!) joka oikein toimii kaikukoppana.
Hämmästyttää tässä keskustelussa se, että kun suurin osa kuitenkin juuri näistä tömistelyistä ja kolinoista täällä valittaa, niin sitten tullaan kommentoimaan ai että eikö edes pieraista saa tai suihkussa käydä. Ei niistä vissiin kukaan täällä ole sanonut?
No se lapsi on varmaan aikalailla syytön siihen, että siellä kerrosten välissä on ontto tila.
Tää on kyllä outo tämä keskustelu. Tästä vois vetää sellaset johtopäätökset, että köyhien kerrostalokakaroiden tulee olla hiljaa, rikkaat omakotitalopennut saa tehdä mitä vaan.
Tällaistako yhteiskuntaa te oikeesti haluatte?
Syytinkö minä mielestäsi tuota lasta ontosta tilasta? No en. Enkä edes siitä sohvalta hyppimisestä, ei se lapsi voi tajuta millainen ääni siitä kuuluu. Aikuisen luulisi tajuavan.
Alue: Aihe vapaa
Laitan tän uudelleen, koska se hukkuu tuon lainauksen perään.
Vuorotyö ruikuti ruikuti.
Mä oon ollu vuorotyössä kun talon vieressä on yövuorojen jälkeen päivällä tehty vesijohtouudistusta, räjäytelty, porattu ja ajettu kaikenmaailman päristimil. Pitkillä reissuilla oon joskus joutunut nukkumaan lentokentillä, joskus puistonpenkillä, hotellissa yökerhon alla.
Jos rupean ottamaan joka hemmetin äänen henkilökohtaisena vitttuiluna, en takuuvarmasti nuku. Jos paan tyynesti tulpat korviin, totean että elämä kulkee radallaan mutta minä nukun nyt, havahdun hieman siihen tärähdykseen kun vieressä räjähtää, käännän kylkeä ja nukun tyytyväisenä iltapäivään.
Mulla on sitäpaitsi ihan todettu misofonia, joka reagoi nimenomaisesti kuorsaukseen. Kuorsaus aiheuttaa mulle oikeasti aggressiivisen fyysisen reaktion. Silti kykenen nukkumaan (ja olemaan pahoinpitelemättä) kuorsaavan mieheni vierellä, vaikka korvatulpat ei täysin suodata meteliä.
Kaikki on itsestä kiinni. Kusipäisyytttä on luulla, että maailma ympärillä pysähtyy, koska MINÄ. Ja huomaavainen voi olla monella muulla tapaa, kuin kieltää lasta olemasta KOTONAAN kuin lapsi.
Terkuin se, joka puolusteli sitä lapsiperhettä jossa nelivuotiaan hyppely ravisuttaa ikkunoita, kuuluu peltoreitten läpi ja saa alakerran naapurin raivoon.