Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7840)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käytä mattoja! Siitä se jyminä¨lähtee. Ennen pidettiin mattoja lattialla ja äänet vaimenivat.
Eipä ne laminaateilla tms kaikuvilla lattioilla paljon ongelmaa vähennä, ja matottaa joutuisi koko huoneiston, joka on hieman haastavampaa toimena, että elämisenkin kannalta. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani kaikkien elefanttien alla asuvien puolesta. Etenkin hänen, jonka mielenterveyttä kanta-astuja koettelee. Tai ei koettele, vaan mielenterveys, hermot alkaa olla riekaleina.
Tömps tömps askeleet tuntuu rakenteissa. Yöaikaan se on samaa kuin kidutus; nukahdat, herätetään, nukahdat, herätetään. Siksi se vie hermot.
Sofistikoitunutta naapuria on vaikea nykyisin saada. Ennen muutettiin kuusitoistakesäisenä työn perässä kaupunkiin vuokralle ja sinut pistettiin ruotuun, jos lipsuit vähänkin järjestyssäännöistä.
Eikö nykyisin edes yritetä pieraista hiljaisesti kerrostalossa?
Muuttakaa omakotitaloon. Saa kuulkaa rauhassa paukuttaa kattiloita, piestä koiraa ja imuroida 24/7. Kukaan ei valita. Mielenterveys ei järky, ja talvella saa tehdä lumityöt. Säästyy salimaksut Suomessa on oikeus valita asuinpaikka. Jos ei rahat riitä, niin saa kyllä itseään syyttää. Meillä on ilmainen koulutus ja voit lukea itsesi vanhoilla päivillä maisteriksi tms. Ja mennä töihin. Helppoa, kun sen osaa.
Hirveintä on asua sijoittajien valtaamassa vuokratalossa, jossa niin ikään pääomasijoittajien pussiin pelaava isännöitsijäkään ei tee asioille yhtään mitään, vaikka siellä rikotaan esim. jatkuvasti yörauhaa ovia paiskomalla. Toki viranomaisilta saattaa jotain apua irrota, mutta ei mikään ihmisystävällinen prosessi sekään. Maan hallituskin katsoo vain hiljaa vierestä, kun taas seuraavalta sukupolvelta viedään tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö mun kanta-astujana kävellä varpaillani?! Ei. Kävelen aivan normaalisti omassa asunnossani. Alakerran väki kestäkööt. Alapeukuttakaa nyt!
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö mun kanta-astujana kävellä varpaillani?! Ei. Kävelen aivan normaalisti omassa asunnossani. Alakerran väki kestäkööt. Alapeukuttakaa nyt!
Voisit opetella kävelemään normaalisti. On muitakin tapoja kun varpaillaan tai kantapäillään. Osuu mullakin koko jalkapohja lattiaan, mutta jytinää ei kuulu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko purkaa höyryjä ja väsymystä. Muutin just paritalosta kerrostaloon, muutto on rankkaa, kaaos valtava, vihdoin eilen illalla pääsin sänkyyn ja… tum tum tum. Yläkerrassa asuu järkyttävä kanta-astuja. Töminä ja kolina loppui yhden pintaan, nukahtamisessa kesti vielä yli puolisen tuntia, herätys kuudelta. Univelkaa jo useammasta aikaisemmasta yöstä muuton takia ja nyt tuntuu että pää räjähtää.
Aikaisemman asuntoni yläkerrassa asui myös kanta-astuja, kolme vuotta kuuntelin sitä ryskettä päivästä ja yöstä toiseen ja melkein menetin mieliterveyteni. Nyt ahdistaa aivan suunnattomasti, että tästäkö tämä taas alkaa? Asuin tässä välissä pari vuotta paritalossa ja se rauha oli uskomattoman ihanaa, kukaan ei jytissyt yläpuolella.
Kokeilin aamulla, että miten kovaa täytyy kävellä saadakseen aikaan yläkerrasta kantautuvan jytinän. Kaikissa asunnoissa on pehmeä muovimatto, eikä askeleista oikeasti lähde kuin pieni töminä, vaikka kantapään iskisi lattiaan kaikella voimalla. Miten ihmeessä tuo yläkerran asukas oikein kävelee? Vai onko hän 200-kiloinen??
Mun sisko on kanta-astuja, 155cm ja noin 50 kg keijukainen mutta jestas mikä jytinä! Isään ja pappaan tullut.
Jos mun naapurilla illaistujaiset,siis aikuisten juhlat missä juttelevat ja nauravatkin, yläkerran mummeli ei sitä hyväksy. Tasasin väliajoin hyppii tai heittelee jotain painavaa lattiaan, niin kauan että naapurin vieraat lähteneet.
Se vaan ei tajua että ne juhlat ei ole minulla, siis asuu mun yläpuolella... Ja on ilmeisen yksinäinen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikinä tullut mieleen hakata pattereita missään asuessani. Meidän alakerran ihmisiä kuulemma ärsyttää normaali kävely yläkerrassa, ilman kenkiä. Pitäisi varmaan ryömiä, että heillä olisi täysin hiljaista.
Meidän ex-naapureiden muksu ajeli varmaan jollain potkuautolla jatkuvasti päin patteria tai sitten hakkasi sitä jollain. Se kaikuu koko talon läpi alimmasta kerroksesta ylimpään. Samainen muksu teki paljon muutakin, eikä häntä kielletty, naureskelivat vaan, mitä oli hajottanut, kun sillä on ADHD. Säälitti muut perheen lapset, kun joutuivat tuon ADHD-diktaattorin pillin mukaan juoksemaan. Varmaan kaikki olivat tyytyväisiä, kun nuo muuttivat pois, kun ei maksukyky riittänyt omistusasumiseen. Loppui myös mihin aikaan sattuu tehtyjen remppojen äänet - niitä remppoja tehtiin jatkuvasti.
Häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt, tuntuu ettei moni välitä enää tippaakaan mistään muusta kuin omasta navasta.
Valitukset isännöitsijälle ihan yhtä turhan kanssa.
Itse vihaan eniten möykkääviä huutopelaajia, jotka karjuvat pelatessaan tuntitolkulla ja hakkaavat käsillään pöytää raivotessaan. Täysin mielipuolista ja lapsellista käyttäytymistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisena staattisena yksineläjänä hämmästyttää tuo kaava, miten homma aina menee ja naapureiden mökät pahenee progressiivisesti kunnes joudun muuttamaan uuteen kämppään, missä homma alkaa taas alusta. Alkuun aina rauhallista ja siitä taas lähtee pahenemaan. Esim. naapurissa asuu ensin sinkku ja suht hiljaista, sitten se menee pariutumaan, melu ja mökät lisääntyy kun riitelevät ja sängynpäädyt paukkuu seinään ja mitä kaikkea. Sitten tietenkin syntyy muksu jos toinenkin ja melua vaan lisää. Tässä vaiheessa olen jo kanniskelemassa huonekalujani muuttokärryyn, koska en jaksa odotella että naapurin mukelot muuttaa kotoa ja pariskunta itsekin rauhoittuu eläkepäivilleen. Eikö hyvä luoja saa missään muualla saa asua rauhassa ja hiljaisuudessa kuin jossain etäisessä metsämökissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yritetä elää hiljaa, on kyllä mennyt usko ihmisiin.
Kyllä normaaleja elämisen ääniä saa pitää. Eri asia on tietenkin nämä mölyäjät, jotka kaljapäissään huutavat minkä kerkiävät.
Yli 90% naapureista on ollut riittävän hiljaisia. Loput noin 10% meluisa osuus on sitten nistejä, mielenterveysongelmaisia lääkityksellä/kannabis sekakäytöllä, juoppoja ja niitä aivan ihania jo 500 vuoden kotoutumisjakson piirissä olevia. Yleisin melu on bassojumputus ja laulaminen keskellä yötä., huutaminen, ovien paiskominen, tappelut asunnossa ja rapussa ja vielä joka päiväinen kellonajasta riippumaton korkokenkäkopina rapussa kun vannehameseurueet tulevat kylään, tulevat alas tupakalle, menevät takaisin ylös, tulevat taas tupakalle vajaan tunnin päästä ja tähänkin on hyvä yöllä herätä useasti.
Asuttiin väliaikaisesti vuokralla kun myytiin edellinen talo ennen uuden valmistumista. Alakerran väpökki tuli koputtelemaan, että metelöidään liikaa. Askeleet kuulemma kuuluu selvästi hänen vessaan. Kysyin että vietätkö paljonkin aikaa vessassa. Siitä kimpaantuneena aloitti sellaisen uhkailun, että päätimme ostaa molemmille puukengät. Oli muuten epämukavat kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt, tuntuu ettei moni välitä enää tippaakaan mistään muusta kuin omasta navasta.
Valitukset isännöitsijälle ihan yhtä turhan kanssa.
Itse vihaan eniten möykkääviä huutopelaajia, jotka karjuvat pelatessaan tuntitolkulla ja hakkaavat käsillään pöytää raivotessaan. Täysin mielipuolista ja lapsellista käyttäytymistä!
Meidän alakertaan muutti tuollainen, joka raivostuessaan myös hakkaa seinää kuin mielipuoli. Isännöitsijää ei kiinnosta. Ei vaikka poliisitkin on kutsuttu muutamaan kertaan. Taitaa olla omistusasuja tämä...
Onneksi meidän ala, eikä yläkerrassa, eikä sivuilla asu ketään. Sitä sanotaan varakkuudeksi, ettei tarvitse asua kerrostalossa.
Meitä pari kerrosta alempana asuu keski-ikäinen pariskunta, se miespuolinen karjuu ollessaan ilmeisesti kännissä. Välillä kuuluu ihan selvästi mitä se huutaa, joskus kuuluu vaan jotain mölinää. Vuorokaudenaika voi olla ilta, yö tai aikainen aamu. Tänä aamuna esimerkiksi heräsin tuon takia ennen viittä ja seuraavan kerran seitsemältä. Voin vaan kuvitella, miltä tuo karjunta kuuluu heti niiden ylä- ja alapuolelle...