HS Avioliitto on varakkaiden juttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, valitsin avoliiton jotta rahat pysyy erillään ja on omia myös erotessa. Kumpikin pärjää omillaan.

Kuoleman varalle keskinäinen testamentti. Eli jos kuolen kesken onnellisen avoliiton, mies saa testamentilla osuuden taloudestani (lapsille loput).

Kertoo vain siitä, että sinulla on hyvin rajallinen määrä sitä rahaa, koska pelkäät, että yksi ihminen voi kuluttaa sen kaiken sinulta. Tuskin sinulla on lapsiinkaan varaa. 

Hassu kommentti. Itse olen keskituloinen ja minulla todellakin on vain rajallinen määrä rahaa. En ole edes tajunnut, että se olisi jotenkin erikoista tai, jos rivien välistä oikein luen, jopa noloa.

eri

Kertoo sinusta, että sinulla on niin vähän rahaa, että pelkäät ja turvallisuuden tunteesi ei riitä tänä päivänä solmimaan avioliittoa ja perustamaan perhettä. Ehkä työmarkkina asemasikaan ei ole niin turvattu, että uskaltaisit. Juuri sit mitä hesarin artikkelissa kuvattiin.  Itse olen hyvätuloinen ja koulutettu. Ajattelen, että vaikka menisi syteen, niin aina saan koottua omaisuuteni uudelleen, joten pysyvää haittaa ei edes avioerosta tule. Olen siis naimisissa, ilman avioehtoa ja perheellinen. 

Perheeni olen perustanut jo vuosikymmeniä sitten. Ja eronnut yli 20 vuotta sitten. Nyt avoliitossa eikä ole aikomustakaan mennä koskaan naimisiin. Minä näen sen kyllä niin päin, että minulla nimenomaan on ja pysyy turvallisuuden tunne, kun on omat rahat. Vaikka sitten vaatimattomatkin.

Yli 5v jatkuneessa avoliitossakin voidaan eron tai kuoleman tullen jaella tasinkoja lain mukaan mielestäni. Kannattaa varmistaa.

Kyllä, tuo pitää paikkansa, mutta meillä se ei olisi tarpeellista koska kumpikaan ei "uhraudu" toisen eteen (esim. jää vanhempainvapaalle).

Leskeneläkkeen takia olen aviossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, valitsin avoliiton jotta rahat pysyy erillään ja on omia myös erotessa. Kumpikin pärjää omillaan.

Kuoleman varalle keskinäinen testamentti. Eli jos kuolen kesken onnellisen avoliiton, mies saa testamentilla osuuden taloudestani (lapsille loput).

Kertoo vain siitä, että sinulla on hyvin rajallinen määrä sitä rahaa, koska pelkäät, että yksi ihminen voi kuluttaa sen kaiken sinulta. Tuskin sinulla on lapsiinkaan varaa. 

Hassu kommentti. Itse olen keskituloinen ja minulla todellakin on vain rajallinen määrä rahaa. En ole edes tajunnut, että se olisi jotenkin erikoista tai, jos rivien välistä oikein luen, jopa noloa.

eri

Kertoo sinusta, että sinulla on niin vähän rahaa, että pelkäät ja turvallisuuden tunteesi ei riitä tänä päivänä solmimaan avioliittoa ja perustamaan perhettä. Ehkä työmarkkina asemasikaan ei ole niin turvattu, että uskaltaisit. Juuri sit mitä hesarin artikkelissa kuvattiin.  Itse olen hyvätuloinen ja koulutettu. Ajattelen, että vaikka menisi syteen, niin aina saan koottua omaisuuteni uudelleen, joten pysyvää haittaa ei edes avioerosta tule. Olen siis naimisissa, ilman avioehtoa ja perheellinen. 

Perheeni olen perustanut jo vuosikymmeniä sitten. Ja eronnut yli 20 vuotta sitten. Nyt avoliitossa eikä ole aikomustakaan mennä koskaan naimisiin. Minä näen sen kyllä niin päin, että minulla nimenomaan on ja pysyy turvallisuuden tunne, kun on omat rahat. Vaikka sitten vaatimattomatkin.

Yli 5v jatkuneessa avoliitossakin voidaan eron tai kuoleman tullen jaella tasinkoja lain mukaan mielestäni. Kannattaa varmistaa.

Kyllä, tuo pitää paikkansa, mutta meillä se ei olisi tarpeellista koska kumpikaan ei "uhraudu" toisen eteen (esim. jää vanhempainvapaalle).

Ei se sitä katso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, valitsin avoliiton jotta rahat pysyy erillään ja on omia myös erotessa. Kumpikin pärjää omillaan.

Kuoleman varalle keskinäinen testamentti. Eli jos kuolen kesken onnellisen avoliiton, mies saa testamentilla osuuden taloudestani (lapsille loput).

Kertoo vain siitä, että sinulla on hyvin rajallinen määrä sitä rahaa, koska pelkäät, että yksi ihminen voi kuluttaa sen kaiken sinulta. Tuskin sinulla on lapsiinkaan varaa. 

Hassu kommentti. Itse olen keskituloinen ja minulla todellakin on vain rajallinen määrä rahaa. En ole edes tajunnut, että se olisi jotenkin erikoista tai, jos rivien välistä oikein luen, jopa noloa.

eri

Kertoo sinusta, että sinulla on niin vähän rahaa, että pelkäät ja turvallisuuden tunteesi ei riitä tänä päivänä solmimaan avioliittoa ja perustamaan perhettä. Ehkä työmarkkina asemasikaan ei ole niin turvattu, että uskaltaisit. Juuri sit mitä hesarin artikkelissa kuvattiin.  Itse olen hyvätuloinen ja koulutettu. Ajattelen, että vaikka menisi syteen, niin aina saan koottua omaisuuteni uudelleen, joten pysyvää haittaa ei edes avioerosta tule. Olen siis naimisissa, ilman avioehtoa ja perheellinen. 

Perheeni olen perustanut jo vuosikymmeniä sitten. Ja eronnut yli 20 vuotta sitten. Nyt avoliitossa eikä ole aikomustakaan mennä koskaan naimisiin. Minä näen sen kyllä niin päin, että minulla nimenomaan on ja pysyy turvallisuuden tunne, kun on omat rahat. Vaikka sitten vaatimattomatkin.

Yli 5v jatkuneessa avoliitossakin voidaan eron tai kuoleman tullen jaella tasinkoja lain mukaan mielestäni. Kannattaa varmistaa.

Tämä onkin melkoinen epäkohta. Olemme valinneet avoliiton ja sitten ehtoja muutetaan lennossa. Ei kiva.

Olen harkinnut kirjojen siirtämistä virallisesti kakkosasunnolle. Ei sitten olla avoliitossakaan jos päättäjät haluaa siitä väkisin tehdä aviosuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, valitsin avoliiton jotta rahat pysyy erillään ja on omia myös erotessa. Kumpikin pärjää omillaan.

Kuoleman varalle keskinäinen testamentti. Eli jos kuolen kesken onnellisen avoliiton, mies saa testamentilla osuuden taloudestani (lapsille loput).

Kertoo vain siitä, että sinulla on hyvin rajallinen määrä sitä rahaa, koska pelkäät, että yksi ihminen voi kuluttaa sen kaiken sinulta. Tuskin sinulla on lapsiinkaan varaa. 

Hassu kommentti. Itse olen keskituloinen ja minulla todellakin on vain rajallinen määrä rahaa. En ole edes tajunnut, että se olisi jotenkin erikoista tai, jos rivien välistä oikein luen, jopa noloa.

eri

Kertoo sinusta, että sinulla on niin vähän rahaa, että pelkäät ja turvallisuuden tunteesi ei riitä tänä päivänä solmimaan avioliittoa ja perustamaan perhettä. Ehkä työmarkkina asemasikaan ei ole niin turvattu, että uskaltaisit. Juuri sit mitä hesarin artikkelissa kuvattiin.  Itse olen hyvätuloinen ja koulutettu. Ajattelen, että vaikka menisi syteen, niin aina saan koottua omaisuuteni uudelleen, joten pysyvää haittaa ei edes avioerosta tule. Olen siis naimisissa, ilman avioehtoa ja perheellinen. 

Perheeni olen perustanut jo vuosikymmeniä sitten. Ja eronnut yli 20 vuotta sitten. Nyt avoliitossa eikä ole aikomustakaan mennä koskaan naimisiin. Minä näen sen kyllä niin päin, että minulla nimenomaan on ja pysyy turvallisuuden tunne, kun on omat rahat. Vaikka sitten vaatimattomatkin.

Yli 5v jatkuneessa avoliitossakin voidaan eron tai kuoleman tullen jaella tasinkoja lain mukaan mielestäni. Kannattaa varmistaa.

Kyllä, tuo pitää paikkansa, mutta meillä se ei olisi tarpeellista koska kumpikaan ei "uhraudu" toisen eteen (esim. jää vanhempainvapaalle).

Ei se sitä katso.

En näe, mistä toinen käytännössä tasinkoa toiselle maksaisi, jos ero tulisi. Omat rahat, omat omaisuudet, omat velat. Asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kulut hoidetaan niitä varten perustetulta taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan kuukausittain. Mistä toinen maksaisi toiselle tasinkoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, valitsin avoliiton jotta rahat pysyy erillään ja on omia myös erotessa. Kumpikin pärjää omillaan.

Kuoleman varalle keskinäinen testamentti. Eli jos kuolen kesken onnellisen avoliiton, mies saa testamentilla osuuden taloudestani (lapsille loput).

Kertoo vain siitä, että sinulla on hyvin rajallinen määrä sitä rahaa, koska pelkäät, että yksi ihminen voi kuluttaa sen kaiken sinulta. Tuskin sinulla on lapsiinkaan varaa. 

Hassu kommentti. Itse olen keskituloinen ja minulla todellakin on vain rajallinen määrä rahaa. En ole edes tajunnut, että se olisi jotenkin erikoista tai, jos rivien välistä oikein luen, jopa noloa.

eri

Kertoo sinusta, että sinulla on niin vähän rahaa, että pelkäät ja turvallisuuden tunteesi ei riitä tänä päivänä solmimaan avioliittoa ja perustamaan perhettä. Ehkä työmarkkina asemasikaan ei ole niin turvattu, että uskaltaisit. Juuri sit mitä hesarin artikkelissa kuvattiin.  Itse olen hyvätuloinen ja koulutettu. Ajattelen, että vaikka menisi syteen, niin aina saan koottua omaisuuteni uudelleen, joten pysyvää haittaa ei edes avioerosta tule. Olen siis naimisissa, ilman avioehtoa ja perheellinen. 

Perheeni olen perustanut jo vuosikymmeniä sitten. Ja eronnut yli 20 vuotta sitten. Nyt avoliitossa eikä ole aikomustakaan mennä koskaan naimisiin. Minä näen sen kyllä niin päin, että minulla nimenomaan on ja pysyy turvallisuuden tunne, kun on omat rahat. Vaikka sitten vaatimattomatkin.

Yli 5v jatkuneessa avoliitossakin voidaan eron tai kuoleman tullen jaella tasinkoja lain mukaan mielestäni. Kannattaa varmistaa.

Kyllä, tuo pitää paikkansa, mutta meillä se ei olisi tarpeellista koska kumpikaan ei "uhraudu" toisen eteen (esim. jää vanhempainvapaalle).

Eli ei rahaa lapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, valitsin avoliiton jotta rahat pysyy erillään ja on omia myös erotessa. Kumpikin pärjää omillaan.

Kuoleman varalle keskinäinen testamentti. Eli jos kuolen kesken onnellisen avoliiton, mies saa testamentilla osuuden taloudestani (lapsille loput).

Kertoo vain siitä, että sinulla on hyvin rajallinen määrä sitä rahaa, koska pelkäät, että yksi ihminen voi kuluttaa sen kaiken sinulta. Tuskin sinulla on lapsiinkaan varaa. 

Hassu kommentti. Itse olen keskituloinen ja minulla todellakin on vain rajallinen määrä rahaa. En ole edes tajunnut, että se olisi jotenkin erikoista tai, jos rivien välistä oikein luen, jopa noloa.

eri

Kertoo sinusta, että sinulla on niin vähän rahaa, että pelkäät ja turvallisuuden tunteesi ei riitä tänä päivänä solmimaan avioliittoa ja perustamaan perhettä. Ehkä työmarkkina asemasikaan ei ole niin turvattu, että uskaltaisit. Juuri sit mitä hesarin artikkelissa kuvattiin.  Itse olen hyvätuloinen ja koulutettu. Ajattelen, että vaikka menisi syteen, niin aina saan koottua omaisuuteni uudelleen, joten pysyvää haittaa ei edes avioerosta tule. Olen siis naimisissa, ilman avioehtoa ja perheellinen. 

Perheeni olen perustanut jo vuosikymmeniä sitten. Ja eronnut yli 20 vuotta sitten. Nyt avoliitossa eikä ole aikomustakaan mennä koskaan naimisiin. Minä näen sen kyllä niin päin, että minulla nimenomaan on ja pysyy turvallisuuden tunne, kun on omat rahat. Vaikka sitten vaatimattomatkin.

Yli 5v jatkuneessa avoliitossakin voidaan eron tai kuoleman tullen jaella tasinkoja lain mukaan mielestäni. Kannattaa varmistaa.

Kyllä, tuo pitää paikkansa, mutta meillä se ei olisi tarpeellista koska kumpikaan ei "uhraudu" toisen eteen (esim. jää vanhempainvapaalle).

Eli ei rahaa lapsiin?

Lapset on tehty jo edellisessä liitossa.

Jenkkihöpötystä. Ei ole varaa 200 ihmisen ökyhäihin, siitä on kyse.

Ei sovellu Suomeen, täällä överihäät on lähinnä noloja.

Naimisiinmeno on halpaa. Ero käy kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kertokaa avoliittolaiset, onko taloudelliset seikat selitys, miksi avioliitto ei houkuta?

Ei. Avioliitto ei houkuta siksi, ettei sillä ole meille mitään uskonnollista tai muuta arvoa. Ei siis ole mitään syytä mennä naimisiin. Taloudellisia asioita se ei muuttaisi millään tavalla.

Meillä myös näin. Vielä ei ole tullut tunnetta, että avioliitto olisi just me meidän juttu.