Nautin salaa yhteiskunnan sulkemisesta
En missään nimessä toivo yhdenkään kuolemaa, päinvastoin. Mutta salaa nautin, kun rahanahneet ja elämänsä kaiken maailman harrastuksilla täyttäneet ovat aivan hädissään tilanteessa. Ehkä hekin menevät itseensä tilanteen pitkittyessä ja alkavat löytää muuta tärkeää kuin raha, raha, raha. Olen itsekin pienituloinen ja käytännössä työt vähenee reilusti, mutta koska en palvo rahaa niin säästöillä pärjäisin tiukasti eläen puolisen vuotta.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin hykertelen....ihan oikein rahanahneille porsaille. Toivottavasti ne saa tartunnan ja menettää rutkasti rahaa.
Ajattele, että sellainen rahanahne porsas ei ole välttämättä koskaan toivonut kenenkään kuolevan ja saavan vakavan sairauden tartuntaa. Hän on saattanut aina haluta ihmisille pelkkää hyvää.
Rikas, joka tahtoo kaikille hyvää, on oksymoron.
Koska rahaa ja luonnonvaroja ei ole loputtomasti, yhden rikastuminen vaatii aina tois(t)en köyhtymistä ja siten yhden rikastuminen on aina joltakin toiselta pois. Jos ihminen tahtoo rikastua, hän samalla tahtoo tois(t)en köyhtyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tärkeää heidän pitäisi löytää elämäänsä? Vihan rikkaampia kohtaan? Kateuden, joka saa käyttämään kansainvälistä kriisiä lyömäaseena?
Pysähtymisen taidon, nauttimisen perheestä, pienten, ihan tavallisten asioiden arvostaminen (luonto, terveys, läheiset, lemmikit, rauha, hiljaisuus, ystävät!) Äkkiäkös aika menee ystävien kanssa rupatellessa, lasten kanssa touhutessa, omaa sisintä kuunnellen. ❤
Milloin sinulle sitten pakko-opetetaan kaupunkielämästä, metelistä, kalenterin täyteen ahtamisesta ja multitaskaamisesta nauttiminen? Mitä jos annetaan jokaisen tykätä mistä tykkää ja olla tykkäämättä mistä ei tykkää. Onko liikaa vaadittu?
Pidän kyllä äärimmäisen surullisena elämää, jossa ei osaa nauttia omasta perheestään tai ystävistä. Vai onko näillä ihmisillä edes ystäviä? Pidän myös surullisena sitä, ettei ihminen osaa nauttia pienistä asioista ja sisäisestä rauhasta. Ja juuri siksi tämä on nykyihmisille ihan oikein.
Minusta on surullista että et käsitä, että joku voi nauttia ystävien seurasta täydessä yökerhossa. Luulet että ainut tapa on istua pöydän ääressä liikkumatta ja keskustella verkkaisesti hymisevällä äänellä. Jälkimmäinen on minunkin tapani, mutta en ole niin ahdasmielinen että pitäisin sitä ainoana oikeana tapana.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja eilen tuli jotenkin mieleen että ehkä huolissaan kaupassa kamaa hamstraavat kokevat kerran elämässään jotain tähän verrattavaa... Toki erona se että tässä virushommelissa huolen kohde on hyvin selkeä eikä sellainen epämääräinen pahaenteinen olo.
No onneksi saat iloa siitä että muutkin joutuvat kärsimään.
Kyllä niitä riittää ja ne ovat vain yksi osa monipuolista ruokavaliota.