Lue keskustelun säännöt.
OAJ herätys! Tampereen opettajille tuosta noin vain tuplatyöt
14.03.2020 |
Sori, että laitan tuon otsikon uusiksi. En itse aloittanut sitä alkuperäistä poistettua ketjua, mutta opettajana minua kiinnosti tämä aihe. Olin pois koneelta tunnin ja sillä aikaa keskustelu oli poistettu! Mitään epäasiallistahan siinä ei ollut. Itse en suostuisi yksinkertaisella palkalla sekä lähiopetukseen että etäopetukseen. Järkevintä olisi palkata lisää henkilöstöä, sijaisia nyt kun moni opettajakin sairastuu. Niin paljon on opettajia työttömänä.
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakoulussa iso osa toiminnasta on kasvattamista, ja se hoituu kyllä kotonakin karanteenissa omilta vanhemmilta, eikä ole niin nökönuukaa miten ope etäopetuksensa järjestää, kun ei tuloksia mitenkään valtakunnallisesti mitata. Oppisisällöt eivät ole vielä niin olennaisia kuin yläkoulussa ja varsinkin lukiossa ja ammattikoulussa. Toisaalta tuo Tampereen kaupungin etäopetuslinjaus koski vain yläkoulua ja lukiota, joten siinä mielessä luokanopeja tämä asia ei koske enkä itse henkilökohtaisesti heidän kommenttejaan asiasta edes kaipaa.
Kyllä minä luen mielelläni myös asiallisten luokanopettajien kommentteja, niitäkin on ollut ketjussa. Osa luokanopettajista on sivistyneitä ja heitä voi pitää akateemisena asiantuntijoina, jotka on kiinnostuneita myös mittaamaan tuloksia ja kehittämään työtään. Toiset on sitten näitä duunareita liukuhihnalla, joille työ on sitä että kunhan tekee tunnit sisään, ja päästäkin katkeaa ajatus kun hanskat tippuu käsistä.
Nämä ovat oikeasti parempia kuin liian vakavasti itseensä suhtautuvat opettajat.
Parhaat opettajat suhtautuvat vakavasti työhönsä, eivät itseensä. En tunne ketään itseensä liian vakavasti suhtautuvaa opettajaa. Opetustyötä ei yksinkertaisesti voi pysty paѕkantärkeä ihminen tekemään.
Valitettavan usein näutä näkee, samat toki pitävät inaa aluettaan myös elämää tärkeämpänä. Sitä tämä ketju on täynnä. Katastrofi tulee ja kukaan ei eneää opi mitään, kun minä en saa opettaa kuten ennenkin.
Ja se opettaminen tarkoittaa näillä sitä, että "kun minä puhun luokassa, oppilaat oppivat, millään muulla tavalla eivät voi oppia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
En tietenkään, mutta siihen on aikaa sen etäopetuksen puitteissa.
Ei sen ole pakko olla varsinainen koe, eikö näitä arviointikeskusteluja muutenkin tehdä.
En ole kovin koekeskeinen muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
Jos haluat olla tehokas, tee nettiin socrative koe. Se on helppo ja jatkossakin käytössä. Korjaa myös itse itsensä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakoulussa iso osa toiminnasta on kasvattamista, ja se hoituu kyllä kotonakin karanteenissa omilta vanhemmilta, eikä ole niin nökönuukaa miten ope etäopetuksensa järjestää, kun ei tuloksia mitenkään valtakunnallisesti mitata. Oppisisällöt eivät ole vielä niin olennaisia kuin yläkoulussa ja varsinkin lukiossa ja ammattikoulussa. Toisaalta tuo Tampereen kaupungin etäopetuslinjaus koski vain yläkoulua ja lukiota, joten siinä mielessä luokanopeja tämä asia ei koske enkä itse henkilökohtaisesti heidän kommenttejaan asiasta edes kaipaa.
Kyllä minä luen mielelläni myös asiallisten luokanopettajien kommentteja, niitäkin on ollut ketjussa. Osa luokanopettajista on sivistyneitä ja heitä voi pitää akateemisena asiantuntijoina, jotka on kiinnostuneita myös mittaamaan tuloksia ja kehittämään työtään. Toiset on sitten näitä duunareita liukuhihnalla, joille työ on sitä että kunhan tekee tunnit sisään, ja päästäkin katkeaa ajatus kun hanskat tippuu käsistä.
Nämä ovat oikeasti parempia kuin liian vakavasti itseensä suhtautuvat opettajat.
Parhaat opettajat suhtautuvat vakavasti työhönsä, eivät itseensä. En tunne ketään itseensä liian vakavasti suhtautuvaa opettajaa. Opetustyötä ei yksinkertaisesti voi pysty paѕkantärkeä ihminen tekemään.
Valitettavan usein näutä näkee, samat toki pitävät inaa aluettaan myös elämää tärkeämpänä. Sitä tämä ketju on täynnä. Katastrofi tulee ja kukaan ei eneää opi mitään, kun minä en saa opettaa kuten ennenkin.[/quo
Ja se opettaminen tarkoittaa näillä sitä, että "kun minä puhun luokassa, oppilaat oppivat, millään muulla tavalla eivät voi oppia".Ja lopuksi pidän kokeen, joka mittaa oppimisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
En tietenkään, mutta siihen on aikaa sen etäopetuksen puitteissa.
Ei sen ole pakko olla varsinainen koe, eikö näitä arviointikeskusteluja muutenkin tehdä.
En ole kovin koekeskeinen muutenkaan.
Minkä ihmeen etäopetuksen puitteissa? Kun etäopetus ja lähiopetus pitäisi tehdä samalla tuntimäärällä kuin aiemmin pelkkä lähiopetus.
Kyllä varsinaisia kokeita, joissa todisteellisesti juuri kyseisen henkilön osaamista mitataan, on pakko olla. Muuten osaamista ei voi arvioida. Suullisesti tätä osaamista voisi etänä kyllä mitata, mutta se vie tolkuttomasti aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
Jos haluat olla tehokas, tee nettiin socrative koe. Se on helppo ja jatkossakin käytössä. Korjaa myös itse itsensä!
Soveltuu varmaan aineisiin, joissa on ainoat oikeat vastaukset eikä mitään pohdintaa tai ajattelua. Jotain ulkoaopeteltavia knoppeja. Muuten ei koe voi korjata itseään. Tietysti monivalintoja voi tehdä, niihin on alustoja vaikka kuinka, mutta ne nyt ovat pilipalijuttuja eivätkä kerro oppilaan ajatteluprosessista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
En tietenkään, mutta siihen on aikaa sen etäopetuksen puitteissa.
Ei sen ole pakko olla varsinainen koe, eikö näitä arviointikeskusteluja muutenkin tehdä.
En ole kovin koekeskeinen muutenkaan.
Opetatko perusopetuksessa? Siellähän oppimistulokset laskevat kuin lehmän häntä, ja päästötodistus saadaan armovitosilla. Kyllä kokeella on oma merkityksensä, ei kannata yhtään vähätellä sitä. Yllättäen varsinkin oppilaat itse pitävät kokeita tärkeänä mittarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
Jos haluat olla tehokas, tee nettiin socrative koe. Se on helppo ja jatkossakin käytössä. Korjaa myös itse itsensä!
Soveltuu varmaan aineisiin, joissa on ainoat oikeat vastaukset eikä mitään pohdintaa tai ajattelua. Jotain ulkoaopeteltavia knoppeja. Muuten ei koe voi korjata itseään. Tietysti monivalintoja voi tehdä, niihin on alustoja vaikka kuinka, mutta ne nyt ovat pilipalijuttuja eivätkä kerro oppilaan ajatteluprosessista mitään.
Jatkan vielä, piti kuitenkin kiittää ideasta! Joihinkin aineisiin tuo tietysti sopii, tarkoitus ei ollut tyrmätä kokonaan. Jotenkin vain kaikki helpot ja nopeat tavat muka mitata etäopiskelua tuntuvat kovin mekanistisilta, niillä ei päästä käsiksi varsinaiseen oppimiseen, todisteellisesti ainakaan. Todisteellisuudella tarkoitan sitä, että ei ole tietoa kuka sen tehtävän tai kokeen siellä toisessa päässä viime kädessä on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
En tietenkään, mutta siihen on aikaa sen etäopetuksen puitteissa.
Ei sen ole pakko olla varsinainen koe, eikö näitä arviointikeskusteluja muutenkin tehdä.
En ole kovin koekeskeinen muutenkaan.
Minkä ihmeen etäopetuksen puitteissa? Kun etäopetus ja lähiopetus pitäisi tehdä samalla tuntimäärällä kuin aiemmin pelkkä lähiopetus.
Kyllä varsinaisia kokeita, joissa todisteellisesti juuri kyseisen henkilön osaamista mitataan, on pakko olla. Muuten osaamista ei voi arvioida. Suullisesti tätä osaamista voisi etänä kyllä mitata, mutta se vie tolkuttomasti aikaa.
Jos siellä koulussa on joku oppilas, hän tekee kuten etäoppijat kodeissa. Joku tunti tai muutama tunti on varattu näihin suullisiin kokeisiin.
Koe ei ole nykykäsityksen mukaan se paras oppimisen mittari. Uskon, että laajempi suullinen arviointi/osaamiskeskustelu on parempi.
Ehkä opettaja voisi muutenkin soittaa etäoppilaille. Kysyä miten menee, tarvitseeko apua ym. Jos ei ole kunnollisia verkkomenetelmiä käytössä.
Opettaja tekee jokaisen oppitunnin tällaista opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
Jos haluat olla tehokas, tee nettiin socrative koe. Se on helppo ja jatkossakin käytössä. Korjaa myös itse itsensä!
Soveltuu varmaan aineisiin, joissa on ainoat oikeat vastaukset eikä mitään pohdintaa tai ajattelua. Jotain ulkoaopeteltavia knoppeja. Muuten ei koe voi korjata itseään. Tietysti monivalintoja voi tehdä, niihin on alustoja vaikka kuinka, mutta ne nyt ovat pilipalijuttuja eivätkä kerro oppilaan ajatteluprosessista mitään.
Aika monessa asiassa on kuitenkin teoriaa, mahdollisuuksia monivaluntoihin. Jos on pakko saada pidettyä koe.
Tai pidä se koe niin, että kaikki tekee samaan aikaan ja palauttaa samaan aikaan ja saa käyttää materiaaleja apuna.
Mittaa sitä ajattelua vaikka keskustelulla. Tai videolla tai esseellä tai projektila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakoulussa iso osa toiminnasta on kasvattamista, ja se hoituu kyllä kotonakin karanteenissa omilta vanhemmilta, eikä ole niin nökönuukaa miten ope etäopetuksensa järjestää, kun ei tuloksia mitenkään valtakunnallisesti mitata. Oppisisällöt eivät ole vielä niin olennaisia kuin yläkoulussa ja varsinkin lukiossa ja ammattikoulussa. Toisaalta tuo Tampereen kaupungin etäopetuslinjaus koski vain yläkoulua ja lukiota, joten siinä mielessä luokanopeja tämä asia ei koske enkä itse henkilökohtaisesti heidän kommenttejaan asiasta edes kaipaa.
Kyllä minä luen mielelläni myös asiallisten luokanopettajien kommentteja, niitäkin on ollut ketjussa. Osa luokanopettajista on sivistyneitä ja heitä voi pitää akateemisena asiantuntijoina, jotka on kiinnostuneita myös mittaamaan tuloksia ja kehittämään työtään. Toiset on sitten näitä duunareita liukuhihnalla, joille työ on sitä että kunhan tekee tunnit sisään, ja päästäkin katkeaa ajatus kun hanskat tippuu käsistä.
Nämä ovat oikeasti parempia kuin liian vakavasti itseensä suhtautuvat opettajat.
Parhaat opettajat suhtautuvat vakavasti työhönsä, eivät itseensä. En tunne ketään itseensä liian vakavasti suhtautuvaa opettajaa. Opetustyötä ei yksinkertaisesti voi pysty paѕkantärkeä ihminen tekemään.
Valitettavan usein näutä näkee, samat toki pitävät inaa aluettaan myös elämää tärkeämpänä. Sitä tämä ketju on täynnä. Katastrofi tulee ja kukaan ei eneää opi mitään, kun minä en saa opettaa kuten ennenkin.
Ja se opettaminen tarkoittaa näillä sitä, että "kun minä puhun luokassa, oppilaat oppivat, millään muulla tavalla eivät voi oppia".
Eipä taida missään enää tällaisia opettajia olla. Sinänsä opettajajohtoisuudessakin on arvonsa, ja nuorten on opittava myös kuuntelemaan ja tekemään muistiinpanoja kuulemastaan. Kaikki ei voi olla vain jatkuvaa projektioppimista, ryhmätyötä, pulinapajaa, pistetyöskentelyä tai hauskoja videoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
En tietenkään, mutta siihen on aikaa sen etäopetuksen puitteissa.
Ei sen ole pakko olla varsinainen koe, eikö näitä arviointikeskusteluja muutenkin tehdä.
En ole kovin koekeskeinen muutenkaan.
Opetatko perusopetuksessa? Siellähän oppimistulokset laskevat kuin lehmän häntä, ja päästötodistus saadaan armovitosilla. Kyllä kokeella on oma merkityksensä, ei kannata yhtään vähätellä sitä. Yllättäen varsinkin oppilaat itse pitävät kokeita tärkeänä mittarina.
En opeta eli ei ole minun syyni, jos tulokset ladkecat. Tosin en usko, että ne laskee.
Koe on tietenkin oppilaille tärkeä, kun opettajat ja vanhemmat edelleen niin heille sanovat.
Koe mittaa vain sen hetken osaamista. Pänttäys koe unohdus. Tämä on kai nykyään tunnettu fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
Jos haluat olla tehokas, tee nettiin socrative koe. Se on helppo ja jatkossakin käytössä. Korjaa myös itse itsensä!
Soveltuu varmaan aineisiin, joissa on ainoat oikeat vastaukset eikä mitään pohdintaa tai ajattelua. Jotain ulkoaopeteltavia knoppeja. Muuten ei koe voi korjata itseään. Tietysti monivalintoja voi tehdä, niihin on alustoja vaikka kuinka, mutta ne nyt ovat pilipalijuttuja eivätkä kerro oppilaan ajatteluprosessista mitään.
Aika monessa asiassa on kuitenkin teoriaa, mahdollisuuksia monivaluntoihin. Jos on pakko saada pidettyä koe.
Tai pidä se koe niin, että kaikki tekee samaan aikaan ja palauttaa samaan aikaan ja saa käyttää materiaaleja apuna.
Mittaa sitä ajattelua vaikka keskustelulla. Tai videolla tai esseellä tai projektila.
Keskustelu on aina hyvä, niitä pidämme usein luokassa. Tässä tapauksessa se pitäisi kuitenkin ehkä olla kirjoitettu keskustelu, jolloin hitaat kirjoittajat menettävät mahdollisuuden osoittaa osaamisensa suullisesti. Oikea puhelinkokous voipi olla vaikea järjestää ja siitä puuttuisi kuitenkin nonverbaalinen osuus, ellei pidetä sitten ryhmävideopuhelua. Siinä täytyy sitten miettiä, mikä toimija tarjoaa tähän mahdollisuuden ja täyttyykö siinä tietosuojan ja tietoturvan vaatimukset. Minä en ole sellaisia aiemmin pitänyt, eikä omalla kotikoneellani kameraa olekaan. Koulun läppärille pitäisi asentaa videopuheluohjelma, riippuu sitten käyttiksestä mitä se tukee ja mitä ei. Mutta kaikki, mikä on teknisesti mahdollista, ei kuitenkaan ole luvallista opetuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
En tietenkään, mutta siihen on aikaa sen etäopetuksen puitteissa.
Ei sen ole pakko olla varsinainen koe, eikö näitä arviointikeskusteluja muutenkin tehdä.
En ole kovin koekeskeinen muutenkaan.
Minkä ihmeen etäopetuksen puitteissa? Kun etäopetus ja lähiopetus pitäisi tehdä samalla tuntimäärällä kuin aiemmin pelkkä lähiopetus.
Kyllä varsinaisia kokeita, joissa todisteellisesti juuri kyseisen henkilön osaamista mitataan, on pakko olla. Muuten osaamista ei voi arvioida. Suullisesti tätä osaamista voisi etänä kyllä mitata, mutta se vie tolkuttomasti aikaa.
Jos siellä koulussa on joku oppilas, hän tekee kuten etäoppijat kodeissa. Joku tunti tai muutama tunti on varattu näihin suullisiin kokeisiin.
Koe ei ole nykykäsityksen mukaan se paras oppimisen mittari. Uskon, että laajempi suullinen arviointi/osaamiskeskustelu on parempi.
Ehkä opettaja voisi muutenkin soittaa etäoppilaille. Kysyä miten menee, tarvitseeko apua ym. Jos ei ole kunnollisia verkkomenetelmiä käytössä.
Opettaja tekee jokaisen oppitunnin tällaista opetusta.
Suullinen arviointitilaisuus on yhdenlainen koe. Koe on edelleenkin paras oppimisen mittari olettaen, että koe on tilaisuus, jossa on poissuljettu mahdollisuus tehdä suoritus toisen puolesta. Koetapoja on sitten monia.
Ellei koe olisi varsin pätevä tapa mitata osaamista, ei ylioppilaskokeillakaan olisi mitään virkaa. Nykyään kaikenmuotoiset kokeet ovat yleensä soveltavia, nippelitietoa ei niinkään kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinaa ja kitinää se on.
Tosiasia on se, ettei opettajille makseta lisäkorvauksia.
Se, että opettajat luettelee omia ekstratöitään somessa, on täysin turhaa.Ainoa looginen tyyli tehdä työtä:
Tehdään työtä ajallisesti normaalimäärä. Jos koronahässäkkä tuo lisää työtehtäviä, jätetään vastaava määrä normaaleista työtehtävistä tekemättä.Moni ope luulee, että hirvee älinä hankalista työtehtävistä —> palkankorotus.
Se ei mee niin. Palkankorotuksia saadaan ihan muilla konsteilla.Jos ope kokee tekevänsä liikaa työtä palkkaansa nähden, kannattaa ihan ekaks vähentää työn määrää ja käyttää aikaa esim. AY-toimintaan.
Koronaepidemian ei tarvitse ketään uuvuttaa. Nyt on oikea aika keskittyä olennaiseen, kun kodit kantavat osan opetusvastuusta, ryhmäkoot ovat pienet, kaikki retket ja muut kokoontumiset on peruttu eikä vanhempainiltojakaan ole.
Just nyt kannattaa hidastaa tahtia, lopettaa vinkuminen ja nauttia siitä, että voi suosiolla pitää hyvin perinteistä koulua niille harvoille lapsille, jotka kouluun ilmestyvät.
Luokanope, joka ei jaksa tätä hysteriaa
Kun tai jos oppilaasi tuovat epäkohtia asiallisesti esiin, sanotko heillekin, että he vain marisevat ja kitisevät ja vinkuvat?
Kaikki nuo sanomasi asiat ovat itsestäänselvyyksiä, tietysti on normaalipalkalla tehtävä vain normaali työmäärä. Oppimistuloksia sillä ei saavuteta. Sitä tässä on tuotu esiin. Minä ainakin mielelläni lukisin keskustelua, jossa edetään asian käsittelyssä eikä jankata koko ajan samoja asioita.
Miten tämän aiheen käsittely mielestäsi etenisi?
Kaikki yhteen ääneen: ei pysty, ei voi, kukaan ei opi, minä en halua.
Asia etenee erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtimalla, ei sillä että mahdolliset ongelmat leimataan marinaksi ja niitä ei pyritä ratkaisemaan, koska "tehdään se mitä voidaan".
Täällä on tuotu monia ongelmallisia tilanteita pohdittavaksi. Ammattikoulun opettaja kertoi, että hitsaamista ei ole mahdollista harjoitella etänä kotoa käsin. Yksi kommentoija pohti, miten kokeet järjestetään. Jo ensimmäisellä sivulla on maininta siitä, että verkko-opetuksessa oppimistulosten mittaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tietosuojakysymyksetkin on otettava huomioon. Yksi mainitsi, että ei suostu laittamaan mitään videota verkkoon, toinen sanoi tekevänsä Youtube-opetustuokion, johon jakaa linkin Wilmassa. Mitä keksimme heille, joilla on oikeus kieltäytyä itsensä videoimisesta verkkoon?
Ja ne videotkin on joskus oppimisen kannalta kyseenalaisia. Opettaja selittää samat asiat ääneen, mitkä voisi lähettää luettavana tekstinäkin opiskelijoille, tai pelkkänä äänitiedostona. Jotenkin ajatellaan, että multimodaalisuus on ansio itsessään. Mutta kyllä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltua. Muuten tehdään aivan turhaa työtä.
Kuinka monella opettajalla on käytössään Moodle tai muu alusta, jossa voidaan tehdä kirjoitettu keskustelu oppilaiden kanssa? WhatsApp ei periaatteessa ole luvallinen perusopetuksessa, vaikka tiedän sitä monen liikunnanopettajan esimerkiksi tiedotuskanavana käyttävän.
Menee vähän ohi nämä mainitsemasi esimerkit.
Miten Tampereen yläkoululaisiin liittyy hitsauksen oppiminen?
Kokeet on siis pakollisia, muu oppimisen mittaaminen (joka on enemmän nykypäivää) ei käy. Välineitä ei ole, minä en halua mitään.Kyllä käy muu oppimisen mittaaminen! Anna ihmeessä esimerkkejä tästä, ideoita kaivataan!
Joku täällä jo rauhoitteli, että arviointiaineistoa on jo paljon koossa.
Miten ihan nämä muut nykyaikaiset keinot, esseet, projektit, vaikka videot, keskustelu, suulliset "kokeet" puhelimitse ym tai vaikka kuten lukiomatikassa: laskeminen.
Oletko sitä mieltä, että suulliset kokeet puhelimitse hoituvat yhtä vähällä työmäärällä kuin perinteiset kokeet lähiopetuksessa?
En tietenkään, mutta siihen on aikaa sen etäopetuksen puitteissa.
Ei sen ole pakko olla varsinainen koe, eikö näitä arviointikeskusteluja muutenkin tehdä.
En ole kovin koekeskeinen muutenkaan.
Opetatko perusopetuksessa? Siellähän oppimistulokset laskevat kuin lehmän häntä, ja päästötodistus saadaan armovitosilla. Kyllä kokeella on oma merkityksensä, ei kannata yhtään vähätellä sitä. Yllättäen varsinkin oppilaat itse pitävät kokeita tärkeänä mittarina.
En opeta eli ei ole minun syyni, jos tulokset ladkecat. Tosin en usko, että ne laskee.
Koe on tietenkin oppilaille tärkeä, kun opettajat ja vanhemmat edelleen niin heille sanovat.
Koe mittaa vain sen hetken osaamista. Pänttäys koe unohdus. Tämä on kai nykyään tunnettu fakta.
Oppimistulosten heikkeneminen ei ole uskon asia, vaan sitä mitataan jatkuvasti. Muutenkin kuin PISA-kokeella.
Monivalinnoista saa joissain aineissa aika kinkkisiäkin kysymyksiä kokeeseen. Kokeen jälkeen sitten palautetta ja pohdintaa tarpeen mukaan. Mulla on tapana teetättää itsearviointitestejä. Ne eivät vaikuta arvosanaan, mutta voivat osoittaa sen, missä asioissa sitä lisäopiskelun tarvetta on.
Kaikkiin tällaisiin olen tehnyt myös mallivastaukset, jotka tulevat näkyviin, kun koe on ohi. Teettäähän tämä työtä, mutta jakkas kysymyspankki on riittävän suuri, niin jo helpottaa ja kysymyksiä lähinnä muokataan ja päivitetään. Kysymyksiä voi laatia myös yhdessä kollegan kanssa.
Ryhmätöistään opiskelijat ovat tehneet videoita. Joskus joutuvat haastattelemaan jotakuta työelämän edustajaa. On kirjoitettu blogia sekä laadittu sanastoja käytännön esimerkkeineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opettajana olen ainakin vain kiitollinen että on mahdollisuus etätyöhön ja palkka tulee. Toista se on esimerkiksi pienyrittäjillä, joita uhkaa ihan todellinen ahdinko. Vähän voisi katsoa laajemmasta näkökulmasta eikä vain omaa napaa.
No kun tässä ei ollut kyse etätyöstä, vaan siitä, että opettaja pitää lähiopetuksen koulussa normaalisti itsensä koronalle altistaen ja vieden omat lapset hoitoon, ja sen lisäksi pitää vielä etäopetusta poissaolijoille, samalla palkalla.
Kun se idea on, että se sama oppitunti pidetään niille paikalla olijoille ja samaan aikaan ne kotona olijat seuraavat sitä oppituntia verkossa. Sama sisältö, samat tehtävät sama kommunikointi. Välissä vaan on jokin tekninen alusta, yksinkertaisimmillaan skype.
Onko läsnäolevien oppilaiden saama opetus sitten sitä, että katsovat luokassa, kun opettaja pitää etätuntia? Hehän eivät näe, mitä keskustelua verkko-opetusalustassa käydään ja mitä dokumentteja opettaja siellä näyttää. Minä käsitän niin, että lisätyö tässä tulee nimenomaan siitä, että oppilailla on tuossa tilanteessa kaksi eri oppimisympäristöä, joissa opettaja ei voi olla reaaliaikaisesti läsnä yhtä aikaa, ts. verkko-opiskelijat eivät näe kunnolla, mitä opettaja "kirjoittaa taululle", eivätkä kuule läsnäolevien kysymyksiä, siinä missä läsnäolijat eivät näe materiaalia, mitä jaetaan verkkoalustalla.
Tuplatyöstä ei ehkä ole kysymys, mutta aikaa kuluu enemmän oppimisympäristöstä toiseen vaihdellessa. Myös kokeet täytyy suunnitella uudestaan, koska etäopiskelijat voivat "luntata" kaiken netistä tai käyttää koneen laskinta. Eikä sekään ihan reilua ole, jos kokeen aikana toiset saavat etsiä tietoa netistä, toiset oppikirjaa selaamalla.
Selitetään tää nyt vielä kerran, kun tämä tuntuu olevan opettajille niin täysin vieras ympäristö, vaikka on toista kymmentä vuotta oltu IT-alalla ja vaativissa projektitöissä:
1. Otat käyttään Teamsin tai jonkun muun etäopetukseen sopivan alustan. Todennäköisesti ensi viikon aikana tähän tulee ihan työnantajalta ohjeistusta. Huomenna varmasti riittää, että annat tehtäviä ja olet vaan linjoilla kysymyksiä varten. Vaikka Skype.
2. Kun opetat, sinun tietokoneen näytöltä heijastat paikalla olijoille sen saman näkymän kuin kotonaolijoille. Siinä näkyy sun opetusmateriaali, esim. nyt vaikka Powerpoint diat, minkä kai muutenkin näyttäisit koneelta valkokankaalle/screenille. Sitten siinä sivussa näkyy se kysymysnäkymä, johon ne etänä olevat voi kirjoittaa kysymyksiä ja kommentteja. Kotona olijat voivat myös vaan avata mikrofonin ja kysyä/kommentoida ääneen. Monissa ohjelmissa on sellainenkin toiminto, että voi "viitatat" ja opettaja antaa sitten puheenvuoron.
Eli nyt ollaan siinä tilanteessa, että sekä luokassa olijat, että kotona olevat näkevät ja kuulevat saman asian. Eikö? Pysytkö mukana?
Jos kirjoitat tosi paljon asioita liitutaululle/valkotaululle opetuksen aikana, niin siihen sun täytyy ottaa joku muu systeemi käyttöön. Esim. kirjoitat koneella tyhjälle dokumentille ja vaihdat sen siihen näyttöön aina tilanteen mukaan.
Ja ei, ihan samantasoiseen vuorovaikutukseen et varmasti pääse kuin että pitäisit oppilasta kädestä kun hän kirjoittaa. Etrkä pysty järjestämään pieniä näytelmiä, tamponin laajenemisen vesilasissa pystyt kyllä näyttämään kuvaamalla sen. Nyt vaan täytyy pikkuisen osata soveltaa sitä opetusta, vaikka se ei ehkä olekaan niin antoisaa kuin pienet yllinäytelmät. Mutta näet, ketkä ovat kirjautuneet paikalle ja voit laittaa wilmamerkinnän niille, jotka eivät ole ja plussaa niille, jotka osallistuvat aktiivisesti. Voit myös osoittaa kysymyksiä myös niille verkossa oleville ja edellyttää vastaamaan - ihan samalla tavalla kuin luokassakin.
Teet parhaasi ja katsot nyt ensinnäkin moniko sinne edes tulee paikan päälle. Jos ei tule ketään, voit opettaa vain verkossa. ja alkuun todellakin riittää, että annat tehtävät. Kukaan ei oleta, että sulla olisi huomenna klo 8 jotain opetusvideoita kuvattuna ja interaktiivista materiaalia. Ensi viikon aikana varmasti menetelmät selkiytyvät.
Juu minä en kiiltävää naamani tunge mihinkään skypeen kaikkien ruudulle. Äänellä voin ohjata, muuten näkymässä on vain diat tai muuta materiaalia. Vaikka kyllä nää tallentaa sen äänenkin taustaksi johonkin hupivideoon, venyttää, madaltaa tai muuntaa oravanääneksi ja pätkii ja liittää ihan toiseen yhteyteen.
Ja huomenna teet hommat kuin liukuhihnalta, kun tunti päättyy, hanskat tippuu samantien.
Minäkin teen samoin amiksessa.