Ajatuksia Temosten kasvatusmetodeista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.

Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.

Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.

Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä. 

Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?

Tunnehihhulit lyö, kuten tuossa itse sanovat, "kaiken yli". Sääli vaan ettei noita ideologiansa sokaisemia saa huomaamaan että tekevät itse just sitä samaa mistä muita syyttävät.

Totuus ei useimmiten löydy ääripäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ois tietenkin pitänyt sanoittaa tunteet yhdessä ja sitten antaa lasten päättää ja kehua hienoa itkupotkuraivaria.

Meidän Nico osa niin hienosti ilmaista tunteitaan. Tänäänkin on vetänyt jo varmaan 20 itkupotkuraivaria. Lounaalla heitti perunoita seinään, mistä kehuin aivan erityisesti.

Huoh, tämä juuri. Koita käydä älykästä keskustelua kun joka keskustelu täyttyy sen 30% ulinasta, joka ei näe kuin mustan ja valkoisen. On olemassa vain armeijakuri tai sitten täysin vapaa kasvatus. Normijärjellä varustettu ymmärtää että molemmat ääripäät johtaa huonoihin tuloksiin.

Sinä et jostain syystä pysty näkemään, että 2020-luvun virallisesti suositeltu kasvatus Suomessa on aivan ääriliberaalia sekä kansainvälisessä että historiallisessa katsannossa. Suositukset ovat aivan sitä sarjaa, että jos lapsi sikailee eikä tottele yhtään niin ota se syliin ja jutelkaa vähän.

PS. En ole huomannut, että se armeijan kuri johtaisi huonoihin tuloksiin, kuten tottelemattomiin ja epäkunnioittavasti käyttäytyviin sotilaisiin. Tämä siitä huolimatta, että armeija komentamisineen, rangaistuksineen ja ehdottomuuksineen rikkoo varmaan jokaista nykykasvatustieteilijöiden teoriaa.

Osa nykynuorista ei kestä sitä kuria ja jättää kesken + siirtyy sivariin. Liekö ne niitä vapaan kasvatuksen tai tunnekasvatuksen hedelmiä jos armeija on eka paikka jossa joku koittaa komentaa.

Oli niitä keskenjättäjiä tietty ennenkin. Meilläkin yksi joka tuli suoraan vankilasta, oli kait noin vuorokauden ja sitten lähti mieluummin takaisin vankilaan kuin jatkoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hermo kestä, ei pidä hankkia lapsia. Julmuus ja kasvatus ei kuulu samaan lauseeseen.

Meistä tehtiin aikanaan lasu juurikin liian julmien rangaistusmenetelmien vuoksi (nurkka-arestit), ja muistan kyllä loppuikäni ne sosiaalityöntekijän sanat lasua seuranneessa kuulustelussa: "jos lapsi pelkää ilmaista tunteitaan niin kasvatus on liian julmaa".

Noita sanoja olen myös sittemmin noudattanut, ja nykyään lapset saavat meillä vapaasti ilmaista tunteitaan.

Siis jouduitte lastensuojelun kynsiin sen takia että lapsi oli laitettu nurkkaan seisomaan?!? Mihin tämä maa ja maailma on matkalla? Ei voi ymmärtää.

Ihanaa että tässä maassa pyritään siihen, että lasta ei jätetä yksin pahan olonsa kanssa seisomaan nurkkaan

Pahan olon? Jos pentu vaikka on kiusannut toista niin kenellä siinä on paha olo? Kiusatulla vai sillä kiusaajalla? Pitäisikö sitä kiusaajaa olla koko ajan vieressä lohduttamassa, kun sitä ei kerran saa jättää "yksin pahan olonsa kanssa"?

Yksi nykyilmiöistä on se, että ollaan huolestuneita ainoastaan väärintekijän henkisestä hyvinvoinnista, ei uhrin. Tää ei tosin ole ihan viimevuotisia ilmiöitä vaan vanhempi.

Up

Temonen on aika äkkijyrkkä. Muistan kun messusi kotihoidon autuudesta - niin vain on kuopuksensa päiväkodissa.

Messusi siitä että hop lop -synttärit on Saatanasta... Tajuamatta että ei kaikilla ole mummoa 24/7 palvelemassa ja arkea helpottamassa. Helppohan siinä on ollut "omatoiminen" kun ei tarvitse tehdä mitään.