Lue keskustelun säännöt.
Ajatuksia Temosten kasvatusmetodeista?
14.03.2020 |
Ei meilläkään lapsia opeteta riehumaan ja nätisti osaavat käyttäytyä tylsemmissäkin tilaisuuksissa. Jotenkin tuon Rossojutun vielä ymmärtää, mutta tämä hotellicase kyllä vaikuttaa musta mellkoiselta ylilyönniltä. Varmaan muistaa loppuelämänsä juu, että isille ja äidille ei ryttyillä muuten seuraukset voi olla sitäkin ankarammat.
" Kerran lapset alkoivat riidellä tosi isosti hotellissa. Me päätimme Tuukan kanssa, että nyt lähdemme takaisin kotiin. Olimme aivan eri puolella Suomea. Tuukka pisti kakarat autoon ja sanoi, että tänne tultiin olemaan asiallisesti ja kun ette näköjään sitä osaa, niin lähdemme kotiin nyt.
Olga toteaa kyseisten tilanteiden olleen lapsille käänteentekeviä hetkiä, jotka he tulevat muistamaan lopunikäänsä."
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe menee ihmisillä tunteisiin ehkä paljolti omasta lapsuudesta johtuen. Kun en itse ollut käsitellyt kokemiani asioita, olin aidosti sitä mieltä, että jopa todella julma lapsen kohtelu on normaalia kasvattamista ja asia, jonka lapsi ansaitsee olemalla ärsyttävä. Tunsin vihaa ja koin tarvetta kutsua sellaista ihmistä lässyttämällä kasvattajaksi, joka sanoi ettei väkivalta, sen tapainen uhkailu tai mikään muukaan tasapainoton käytös lasta kohtaan ole järkevän aikuisen toimintaa.
En pystynyt katsomaan asiaa kaikista näkökulmista kiihkottomasti, vaan näin kaksi ääripäätä, josta pahoinpitelevä ja tunnekylmä oli ehdottomasti oikea tapa toimia. Olin täysin kyvytön näkemään, että kuria voi pitää muutenkin. Tässä keskustelussa puhuttu varsinaisesti pahoinpitelystä jne. mutta tuli mieleen kasvattamisen teemasta noin yleensä. Miettikää, mikä vaikuttaa omaan asennoitumiseen.
Se, että rankaisee lasta ison rikkomuksen johdosta lujasti ei mitenkään tarkoita sitä, että olisi tunnekylmä tai tasapainoton.
Ehkä tuossa tarkoitettu sitä, missä tunnetilassa vanhempi tekee asioita. Jos on lapsen kiukun takia itsekin tunteidensa vietävänä ja itkupotkuraivarin vallassa ja rankaisee sen kautta, on se kaikkea muuta kuin tasapainoisen aikuisen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia metodeja toivoisin Prisma-perheiltäkin. Jos pennut eivät osaa käyttäytyä ihmisten ilmoilla, niin sanottaisiin, vaikka että nyt on 6 kk bannia kauppareissuista. Seuraavaksi napsahtaa vuosi jne ..
Zinc
Kyllä kanssaeläjät kiittää !!
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia metodeja toivoisin Prisma-perheiltäkin. Jos pennut eivät osaa käyttäytyä ihmisten ilmoilla, niin sanottaisiin, vaikka että nyt on 6 kk bannia kauppareissuista. Seuraavaksi napsahtaa vuosi jne ..
Zinc
Kyllä kanssaeläjät kiittää !!
Mikset käy Citymarketissa tai Lidlissä? Siellä ei juuri lapsiperheitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Varmasti on niin, että asia on pitkään virinnyt yliopistojen käytävillä ja teoreetikkojen norsunluutorneissa, ennen kuin se ilmaantui tavallisten vanhempien ja ammattikasvattajien näkökenttään juurikin noin 5 vuotta sitten.
Tosin en ole ihan vakuuttunut siitäkään, että edes kaikki yliopistotutkijat kuuluvat tähän tunnekoulukuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Varmasti on niin, että asia on pitkään virinnyt yliopistojen käytävillä ja teoreetikkojen norsunluutorneissa, ennen kuin se ilmaantui tavallisten vanhempien ja ammattikasvattajien näkökenttään juurikin noin 5 vuotta sitten.
Tosin en ole ihan vakuuttunut siitäkään, että edes kaikki yliopistotutkijat kuuluvat tähän tunnekoulukuntaan.
Ainakin minä ammattikasvattajana olen ihan yliopistosta valmistunut, että tuo teoreetikojen norsunluutorni ei kyllä ihan tästä näkövinkkelistä aukea.
Vierailija kirjoitti:
Nää vanhemmat on sitten itse vissiin täydellisiä viilipyttyjä, joilla ei koskaan kiehahda? Eivät ikinä riitele keskenään tai muidenkaan kanssa? Aika kovat on seuraukset, kun lapset riitelee ja siihen loppuu loma, vähän kuulostaa pelolla kasvattamiselta minusta.
Temosethan kiukuttelevat ja suivaantuvat milloin mistäkin. Jos niiden surkeita leffatekeleitä arvostellaan niin heti alkavat marista ja kiukutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Varmasti on niin, että asia on pitkään virinnyt yliopistojen käytävillä ja teoreetikkojen norsunluutorneissa, ennen kuin se ilmaantui tavallisten vanhempien ja ammattikasvattajien näkökenttään juurikin noin 5 vuotta sitten.
Tosin en ole ihan vakuuttunut siitäkään, että edes kaikki yliopistotutkijat kuuluvat tähän tunnekoulukuntaan.
Ainakin minä ammattikasvattajana olen ihan yliopistosta valmistunut, että tuo teoreetikojen norsunluutorni ei kyllä ihan tästä näkövinkkelistä aukea.
Olen laajasti tekemisissä ammattikasvattajien kanssa enkä muista, että esimerkiksi vielä 2013-2014 kieppeillä kukaan heistä olisi puhunut tunteiden käsittelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että Olga moitti pari vuotta sitten ilmaisia työntekijöitä (työkokeilijoita) siitä, että nämä kaivoivat hänen mielestään kovin laiskasti lapiolla ja yrittivät selittää, että hevosille ei tarvitse kantaa vettä. Olga halusi kaiken tehtävän romanttisesti käsipelillä sen sijaan, että olisi palkannut kaivinkonekuskin tai suostunut vetämää vesiputken laitumelle. Että kun se työnteko ei voi olla hauskaa, siinä ei pidä ihmeemmin käyttää edes järkeä.
Offtopic joo, mutta jos joku selittäisi minulle, että hevosille ei tarvitse viedä vettä, niin kengänkuvaa tulisi persuuksiin saman tien ja muistutus eläinsuojelulaista. Ja vaikka se vesiputken vetäminen laitumelle kuulostaa ihan hirveän helpolta, halvalta ja näppärältä jutulta, niin ei se kyllä sitä ole. Että ainakin siinä kohden kyllä moitteet kuulostaa ihan ansaituilta.
Kertoisitko mikä siinä on hankalaa ja kallista? Ihan näin putkimiehenä kiinnostaisi tietää miten maailman yksinkertaisimmasta asiasta koitetaan saada jotenkin hankala ja kallis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe menee ihmisillä tunteisiin ehkä paljolti omasta lapsuudesta johtuen. Kun en itse ollut käsitellyt kokemiani asioita, olin aidosti sitä mieltä, että jopa todella julma lapsen kohtelu on normaalia kasvattamista ja asia, jonka lapsi ansaitsee olemalla ärsyttävä. Tunsin vihaa ja koin tarvetta kutsua sellaista ihmistä lässyttämällä kasvattajaksi, joka sanoi ettei väkivalta, sen tapainen uhkailu tai mikään muukaan tasapainoton käytös lasta kohtaan ole järkevän aikuisen toimintaa.
En pystynyt katsomaan asiaa kaikista näkökulmista kiihkottomasti, vaan näin kaksi ääripäätä, josta pahoinpitelevä ja tunnekylmä oli ehdottomasti oikea tapa toimia. Olin täysin kyvytön näkemään, että kuria voi pitää muutenkin. Tässä keskustelussa puhuttu varsinaisesti pahoinpitelystä jne. mutta tuli mieleen kasvattamisen teemasta noin yleensä. Miettikää, mikä vaikuttaa omaan asennoitumiseen.
Se, että rankaisee lasta ison rikkomuksen johdosta lujasti ei mitenkään tarkoita sitä, että olisi tunnekylmä tai tasapainoton.
Ehkä tuossa tarkoitettu sitä, missä tunnetilassa vanhempi tekee asioita. Jos on lapsen kiukun takia itsekin tunteidensa vietävänä ja itkupotkuraivarin vallassa ja rankaisee sen kautta, on se kaikkea muuta kuin tasapainoisen aikuisen käytöstä.
Onko se siis tasapainotonta jos näyttää tunteensa? Minä kun kuvittelin, ettei tunteita saa tukahduttaa, vaan niiden tulee antaa vapaasti pursuta ja pirskahdella. Tai näin minulle on ainakin kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Varmasti on niin, että asia on pitkään virinnyt yliopistojen käytävillä ja teoreetikkojen norsunluutorneissa, ennen kuin se ilmaantui tavallisten vanhempien ja ammattikasvattajien näkökenttään juurikin noin 5 vuotta sitten.
Tosin en ole ihan vakuuttunut siitäkään, että edes kaikki yliopistotutkijat kuuluvat tähän tunnekoulukuntaan.
Ainakin minä ammattikasvattajana olen ihan yliopistosta valmistunut, että tuo teoreetikojen norsunluutorni ei kyllä ihan tästä näkövinkkelistä aukea.
Olen laajasti tekemisissä ammattikasvattajien kanssa enkä muista, että esimerkiksi vielä 2013-2014 kieppeillä kukaan heistä olisi puhunut tunteiden käsittelystä.
Ammattitaidottomia.
Se oli kyllä ihan käytössä jo 10 vuotta aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Varmasti on niin, että asia on pitkään virinnyt yliopistojen käytävillä ja teoreetikkojen norsunluutorneissa, ennen kuin se ilmaantui tavallisten vanhempien ja ammattikasvattajien näkökenttään juurikin noin 5 vuotta sitten.
Tosin en ole ihan vakuuttunut siitäkään, että edes kaikki yliopistotutkijat kuuluvat tähän tunnekoulukuntaan.
Ainakin minä ammattikasvattajana olen ihan yliopistosta valmistunut, että tuo teoreetikojen norsunluutorni ei kyllä ihan tästä näkövinkkelistä aukea.
Olen laajasti tekemisissä ammattikasvattajien kanssa enkä muista, että esimerkiksi vielä 2013-2014 kieppeillä kukaan heistä olisi puhunut tunteiden käsittelystä.
Ammattitaidottomia.
Se oli kyllä ihan käytössä jo 10 vuotta aiemmin.
Missä tällaista on ollut? Jossain Helsingin Kalliossa?
Esimerkiksi normipäiväkodissa on kyllä jäähytetty eikä sanoitettu pitkälle 2010-luvulle. Ja itse asiassa hyvin monissa paikossa tänäkin päivänä vaaditaan "tukahduttamaan tunteensa" niin kuin tunneteoreetikot asian ilmaisevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Varmasti on niin, että asia on pitkään virinnyt yliopistojen käytävillä ja teoreetikkojen norsunluutorneissa, ennen kuin se ilmaantui tavallisten vanhempien ja ammattikasvattajien näkökenttään juurikin noin 5 vuotta sitten.
Tosin en ole ihan vakuuttunut siitäkään, että edes kaikki yliopistotutkijat kuuluvat tähän tunnekoulukuntaan.
Ainakin minä ammattikasvattajana olen ihan yliopistosta valmistunut, että tuo teoreetikojen norsunluutorni ei kyllä ihan tästä näkövinkkelistä aukea.
Olen laajasti tekemisissä ammattikasvattajien kanssa enkä muista, että esimerkiksi vielä 2013-2014 kieppeillä kukaan heistä olisi puhunut tunteiden käsittelystä.
Ammattitaidottomia.
Se oli kyllä ihan käytössä jo 10 vuotta aiemmin.
Missä tällaista on ollut? Jossain Helsingin Kalliossa?
Esimerkiksi normipäiväkodissa on kyllä jäähytetty eikä sanoitettu pitkälle 2010-luvulle. Ja itse asiassa hyvin monissa paikossa tänäkin päivänä vaaditaan "tukahduttamaan tunteensa" niin kuin tunneteoreetikot asian ilmaisevat.
Helsingissä. Itse luin noita tunnekirjoja jo 2003 esikoiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Varmasti on niin, että asia on pitkään virinnyt yliopistojen käytävillä ja teoreetikkojen norsunluutorneissa, ennen kuin se ilmaantui tavallisten vanhempien ja ammattikasvattajien näkökenttään juurikin noin 5 vuotta sitten.
Tosin en ole ihan vakuuttunut siitäkään, että edes kaikki yliopistotutkijat kuuluvat tähän tunnekoulukuntaan.
Ainakin minä ammattikasvattajana olen ihan yliopistosta valmistunut, että tuo teoreetikojen norsunluutorni ei kyllä ihan tästä näkövinkkelistä aukea.
Olen laajasti tekemisissä ammattikasvattajien kanssa enkä muista, että esimerkiksi vielä 2013-2014 kieppeillä kukaan heistä olisi puhunut tunteiden käsittelystä.
Ammattitaidottomia.
Se oli kyllä ihan käytössä jo 10 vuotta aiemmin.
Miksi se olisi ammattitaidottomuutta jos ei usko johonkin tiettyyn kasvatusideologiaan?
Minusta ammattitaitoisuutta nimenomaan on terve konservatiivisuus ja kyky luottaa omiin havaintoihinsa, sen sijaan, että juostaisiin milloin minkäkin vallankumouksellisen idean perässä (jotka ideat usein katoavat yhtä nopeasti kuin ne tulivatkin, kun ihmiset huomaavat, ettei se mikään ideologia mikään graalin malja ollutkaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Varmasti on niin, että asia on pitkään virinnyt yliopistojen käytävillä ja teoreetikkojen norsunluutorneissa, ennen kuin se ilmaantui tavallisten vanhempien ja ammattikasvattajien näkökenttään juurikin noin 5 vuotta sitten.
Tosin en ole ihan vakuuttunut siitäkään, että edes kaikki yliopistotutkijat kuuluvat tähän tunnekoulukuntaan.
Ainakin minä ammattikasvattajana olen ihan yliopistosta valmistunut, että tuo teoreetikojen norsunluutorni ei kyllä ihan tästä näkövinkkelistä aukea.
Olen laajasti tekemisissä ammattikasvattajien kanssa enkä muista, että esimerkiksi vielä 2013-2014 kieppeillä kukaan heistä olisi puhunut tunteiden käsittelystä.
Ammattitaidottomia.
Se oli kyllä ihan käytössä jo 10 vuotta aiemmin.
Missä tällaista on ollut? Jossain Helsingin Kalliossa?
Esimerkiksi normipäiväkodissa on kyllä jäähytetty eikä sanoitettu pitkälle 2010-luvulle. Ja itse asiassa hyvin monissa paikossa tänäkin päivänä vaaditaan "tukahduttamaan tunteensa" niin kuin tunneteoreetikot asian ilmaisevat.
Tässä ihan yksi kotimainen kirja aiheesta vuodelta 2008 - ja Raisa ei kyllä tasan varmasti ole ensimmäinen asiaa käsitellyt. Tuli vain mieleen, koska olen muutamilla hänen luennoillaan istunut.
http://www.vaestoliitto.fi/nettikauppa/vanhemmuus/?num=249811&x198862=S…
Rajat pitää olla, mutta monien muiden tavoin tuo hotelli juttu särähti korvaan...
On tietoa ja taitoa ja joka nurkalla asiantuntijoita, mutta silti lasten MT-ongelmat räjähtäneet käsiin, nniin jossain on menty selkeesti metsään. Ihan sama mitä selitettäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu usein, että lapsi ei ole minikokoinen aikuinen ja taidot tunteiden ja muiden impulssien säätelyyn on hyvin vähäiset.
Nykypäivän tunneuskovaisilta unohtuu usein, että lapsikin kykenee säätelemään omaan käytöstään hyvin laajasti.
Tunneuskovaisten hyljeksimä perinteinen kurinpito perustuu juuri siihen, että lapsi motivoidaan säätelemään käytöstään sen sijaan, että lapsen annettaisiin heittäytyä erilaisten mielihalujensa armoille.
Paitsi että tuo kasvatus lyödään useimmiten yli ja kaikesta yritetään päästä yli sillä, että tehdään jotain mielivaltaista, esim. heitetään lapsi niskaperseotteella omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, josta saa tulla takaisin "kun osaa käyttäytyä". Siitä seuraa lapsia, teinejä ja aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteita oman itsensä kanssa, parisuhteessa tai perhe-elämässä ja jotka pelkäävät hysteerisesti olla jotain muuta, kuin paras ja miellyttävin versio itsestään. Nimimerkki koettu on ja siitä seurasi roppakaupalla ongelmia myöhemmässä elämässä.
Eikö elämässä ole muita arvoja kuin tämä vastakeksitty ja kaiken yläpuolelle nostettu "tunteiden käsittely"?
Niin-in! Kyllä ennen oli paremmin, ei tarvinnut omia tunteitakaan yrittää käsitellä ja sai patoutumat oikein luvan kanssa piiskata koivuniemen herran kanssa pihoille. Kyllä nykyään kaikki on pilalla.
Ensimmäiset maininnat tunteiden käsittelystä ajoittuvat johonkin vuoden 2015 kieppeille. Sitä ennen käytännössä kukaan ei ollut kuullutkaan koko jutusta, eivät edes ammattikasvattajat.
Se, että snä kuulit asiasta ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2015, ei tarkoita sitä että muut olisivat eläneet samanlaisessa pimennossa. Aiheesta löytyy runsain mitoin ihan akateemistakin kirjallistuutta, jo 60-luvulta :D
Varmasti on niin, että asia on pitkään virinnyt yliopistojen käytävillä ja teoreetikkojen norsunluutorneissa, ennen kuin se ilmaantui tavallisten vanhempien ja ammattikasvattajien näkökenttään juurikin noin 5 vuotta sitten.
Tosin en ole ihan vakuuttunut siitäkään, että edes kaikki yliopistotutkijat kuuluvat tähän tunnekoulukuntaan.
Ainakin minä ammattikasvattajana olen ihan yliopistosta valmistunut, että tuo teoreetikojen norsunluutorni ei kyllä ihan tästä näkövinkkelistä aukea.
Olen laajasti tekemisissä ammattikasvattajien kanssa enkä muista, että esimerkiksi vielä 2013-2014 kieppeillä kukaan heistä olisi puhunut tunteiden käsittelystä.
Ammattitaidottomia.
Se oli kyllä ihan käytössä jo 10 vuotta aiemmin.
Miksi se olisi ammattitaidottomuutta jos ei usko johonkin tiettyyn kasvatusideologiaan?
Minusta ammattitaitoisuutta nimenomaan on terve konservatiivisuus ja kyky luottaa omiin havaintoihinsa, sen sijaan, että juostaisiin milloin minkäkin vallankumouksellisen idean perässä (jotka ideat usein katoavat yhtä nopeasti kuin ne tulivatkin, kun ihmiset huomaavat, ettei se mikään ideologia mikään graalin malja ollutkaan).
Ammattitaidottomuutta on se ettei seuraa oman alansa kehitystä. Tai edes tiedä että sellaista on.
Ehkä sun kannattaisi lukea tämä ketju kokonaisuudessaan itse, ettei muiden tarvitse tulla rautalangasta vääntämään?