Ajatuksia Temosten kasvatusmetodeista?

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein, että lasten pitää hallita kaikki tunteensa. Varmasti lapsi muistaa lopun ikänsä, että on pilannut koko perheen loman omilla tunteillaan. Kyllä tuossa oppii.

Lapsi ei tee asioita tahallaan, vaan isot tunteet saavat vallan pienessä ja hän ei saa niitä ilman aikuisen apua hallintaan. Tuossa punnitaan se, kuka on jämäkkä turvallinen aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein, että lasten pitää hallita kaikki tunteensa. Varmasti lapsi muistaa lopun ikänsä, että on pilannut koko perheen loman omilla tunteillaan. Kyllä tuossa oppii.

Lapsi ei tee asioita tahallaan, vaan isot tunteet saavat vallan pienessä ja hän ei saa niitä ilman aikuisen apua hallintaan. Tuossa punnitaan se, kuka on jämäkkä turvallinen aikuinen. 

Kommenttini saattoi sisältää aimo annoksen sarkasmia.

"Ne ovat olleet tietoisia hetkiä, jolloin olemme päättäneet, että nyt näytämme, että tarkoitamme sitä mitä sanomme." Eli nujerratte 3,5-vuotiaan hiljaiseksi aivan ääritoimilla, josta hän oppii vain, että väsykiukku on maailmanloppu jopa omille vanhemmille. Minun lapseni eivät kasva pelossa, vaan rakkaudessa. 

Nää vanhemmat on sitten itse vissiin täydellisiä viilipyttyjä, joilla ei koskaan kiehahda? Eivät ikinä riitele keskenään tai muidenkaan kanssa? Aika kovat on seuraukset, kun lapset riitelee ja siihen loppuu loma, vähän kuulostaa pelolla kasvattamiselta minusta.

On tärkeää lasten kasvatuksessa toteuttaa ” uhkauksensa” jos niskurointia. Kyllä oli kaikille kurjaa kun oli Linnanmäen reissu juuri alkamassa ja tuli sanottua, että jos ei se ja se tapahdu, emme lähde Lintsille. Ja niinpä koko porukka jäätiin sinä päivänä menemättä. Oli kaikille kasvattavaa.

En tiedä mistä tapauksista kirjoitat, ap, mutta esimerkit kuulostaa vammaisilta. Se että lapsia rankaisee siitä, ettei itse kykene heitä ohjamaan, on säälittävää!!

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää lasten kasvatuksessa toteuttaa ” uhkauksensa” jos niskurointia. Kyllä oli kaikille kurjaa kun oli Linnanmäen reissu juuri alkamassa ja tuli sanottua, että jos ei se ja se tapahdu, emme lähde Lintsille. Ja niinpä koko porukka jäätiin sinä päivänä menemättä. Oli kaikille kasvattavaa.

Jos niskurointi on ongelma, täytyy katsoa peiliin. Rankaisu ei sitä peilikuvaa muuta.

Ennen vanhaan oli paljon helpompaa, kun sai antaa esim. tukkapöllyä. Se oli sekunneissa ohi, ja elämä jatkui. Nykyään taas pitää kehitellä jotain poislähtökuvioita minkä myötä koko perheen ohjelma menee uusiksi tunneiksi tai jopa päiviksi. Tai siis useimmat eivät näe sitä pois lähtemisen vaivaa, jolloin lapsi oppii, että törttöillä saa ilman seurauksia.

Kannattaa muistaa, että Olga moitti pari vuotta sitten ilmaisia työntekijöitä (työkokeilijoita) siitä, että nämä kaivoivat hänen mielestään kovin laiskasti lapiolla ja yrittivät selittää, että hevosille ei tarvitse kantaa vettä. Olga halusi kaiken tehtävän romanttisesti käsipelillä sen sijaan, että olisi palkannut kaivinkonekuskin tai suostunut vetämää vesiputken laitumelle. Että kun se työnteko ei voi olla hauskaa, siinä ei pidä ihmeemmin käyttää edes järkeä.

Mulla kolme poikaa ja kun olivat pieniä niin tottakai tuli riitoja ym. Myös lomilla ja en ikinä olisi pojille sanonnut no niin lapset nyt lähdetään kotiin. Muistan vielä kun oltiin Rauhanlahdessa ja veljekset rupesi riitelee kylpylässä keskenään niin sitten komensin no niin tältä päivältä uinnit on loppu. Eipä enään pelleilleet jäljellä olevaa lomaa.

Onkohan se niin että julkisuuden ihmisinä kynnys lähteä kotiin on pienempi. Että jos lapset ravintolassa huutaa, niin on parempi poistua paikalta kuin lukea asiasta seuraavan päivän lehdistä? Muuten kuulostaa kyllä aikamoiselta hommalta loman peruminen lasten riitelyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että Olga moitti pari vuotta sitten ilmaisia työntekijöitä (työkokeilijoita) siitä, että nämä kaivoivat hänen mielestään kovin laiskasti lapiolla ja yrittivät selittää, että hevosille ei tarvitse kantaa vettä. Olga halusi kaiken tehtävän romanttisesti käsipelillä sen sijaan, että olisi palkannut kaivinkonekuskin tai suostunut vetämää vesiputken laitumelle. Että kun se työnteko ei voi olla hauskaa, siinä ei pidä ihmeemmin käyttää edes järkeä.

Offtopic joo, mutta jos joku selittäisi minulle, että hevosille ei tarvitse viedä vettä, niin kengänkuvaa tulisi persuuksiin saman tien ja muistutus eläinsuojelulaista. Ja vaikka se vesiputken vetäminen laitumelle kuulostaa ihan hirveän helpolta, halvalta ja näppärältä jutulta, niin ei se kyllä sitä ole. Että ainakin siinä kohden kyllä moitteet kuulostaa ihan ansaituilta.

Eihän se ole hyvää kasvatusta, että kun pienet lapset riitelevät (lapset, jotka eivät kykene edes murto-osaan siitä itsekontrollista mikä aikuisillakin on vajavainen), niin aikuinen ei itse tue lapsia ja ohjaa heitä oikeaan. Antaa sitten sen eskaloitua ja lasten mennä raivon partaalle. Sitten kun lapset ylittävät tietyn kynnyksen kykenemättömänä rauhoittamaan itsensä, niin aikuiset antavat kohtuuttoman rangaistuksen (loma peruttu).

Ehkä joidenkin teinien kanssa menisi, jos tosiaan loman perumisella uhataan etukäteen, mutta ei todellakaan alle kouluikäisten kanssa. Lapset tarvitsevat tuolloin aina aikuisen auttamaan sen riidan ja ylikuumenevien tunteiden kanssa. Kuulostaa siltä että lapset ovat jääneet pitkällä ja puuduttavalla matkalla itsensä varaan ja sitten he ovat saavat tilanteeseen nähden kohtuuttoman rangaistuksen. Varmasti tulee hyvät välit vanhempiin aikanaan.

Mun mieheni ja lasteni isä on juuri tuohon taipuvainen. Eli jätetään lapsi itsensä varaan ja sitten kun homma ei toimi niin rangaistaan. Miljoonat kerrat olen miehelle sanonut, että ohjaa ja kannattele lasta tilanteen yli ennen kuin alat uhkailemaan tai rankaisemaan. Huomaa se hetki, kun lapsi ei enää oikein hallitse omaa käytöstä ja ohjaa ja tue oikeaan. Aina loukkaantuu, mutta minkäs teet. En halua että oma lapsi kasvatetaan epäjohdonmukaisesti antaen olla itsekseen ja sitten raivoten kun pieni lapsi ei osaakaan olla itsekseen. Saa mies kuunnella kunnes ymmärtää, tai sitten mennä jonnekin perheneuvolaan kuuntelemaan. Uskon että hänellä taustalla on se, että on itse joutunut itsenäistymään liian aikaisin eikä ole saanut hyvää vuorovaikutusta vanhemmiltaan, niin ei sitä itsekään osaa antaa.

Enkä itse ole mikään pullamössökasvattaja. Esim. lapseni karkaili 3-vuotiaana ulkona. Aika usein tilanne eskaloitui lopulta niin, että sanoin että seuraavasta karkaamisesta mennään sisälle. Ja sitten äiti kantoi sisälle. Kyseessä ei ollut kohtuuton rangaistus, sillä ulkoilua tapahtuu kuitenkin joka päivä (toisin kuin lomia) ja se oli todellakin luonnollinen seuraamus tilanteeseen - emmehän voi ulkoilla jos se tarkoittaa auton alle jäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole hyvää kasvatusta, että kun pienet lapset riitelevät (lapset, jotka eivät kykene edes murto-osaan siitä itsekontrollista mikä aikuisillakin on vajavainen), niin aikuinen ei itse tue lapsia ja ohjaa heitä oikeaan. Antaa sitten sen eskaloitua ja lasten mennä raivon partaalle. Sitten kun lapset ylittävät tietyn kynnyksen kykenemättömänä rauhoittamaan itsensä, niin aikuiset antavat kohtuuttoman rangaistuksen (loma peruttu).

Ehkä joidenkin teinien kanssa menisi, jos tosiaan loman perumisella uhataan etukäteen, mutta ei todellakaan alle kouluikäisten kanssa. Lapset tarvitsevat tuolloin aina aikuisen auttamaan sen riidan ja ylikuumenevien tunteiden kanssa. Kuulostaa siltä että lapset ovat jääneet pitkällä ja puuduttavalla matkalla itsensä varaan ja sitten he ovat saavat tilanteeseen nähden kohtuuttoman rangaistuksen. Varmasti tulee hyvät välit vanhempiin aikanaan.

Mun mieheni ja lasteni isä on juuri tuohon taipuvainen. Eli jätetään lapsi itsensä varaan ja sitten kun homma ei toimi niin rangaistaan. Miljoonat kerrat olen miehelle sanonut, että ohjaa ja kannattele lasta tilanteen yli ennen kuin alat uhkailemaan tai rankaisemaan. Huomaa se hetki, kun lapsi ei enää oikein hallitse omaa käytöstä ja ohjaa ja tue oikeaan. Aina loukkaantuu, mutta minkäs teet. En halua että oma lapsi kasvatetaan epäjohdonmukaisesti antaen olla itsekseen ja sitten raivoten kun pieni lapsi ei osaakaan olla itsekseen. Saa mies kuunnella kunnes ymmärtää, tai sitten mennä jonnekin perheneuvolaan kuuntelemaan. Uskon että hänellä taustalla on se, että on itse joutunut itsenäistymään liian aikaisin eikä ole saanut hyvää vuorovaikutusta vanhemmiltaan, niin ei sitä itsekään osaa antaa.

Enkä itse ole mikään pullamössökasvattaja. Esim. lapseni karkaili 3-vuotiaana ulkona. Aika usein tilanne eskaloitui lopulta niin, että sanoin että seuraavasta karkaamisesta mennään sisälle. Ja sitten äiti kantoi sisälle. Kyseessä ei ollut kohtuuton rangaistus, sillä ulkoilua tapahtuu kuitenkin joka päivä (toisin kuin lomia) ja se oli todellakin luonnollinen seuraamus tilanteeseen - emmehän voi ulkoilla jos se tarkoittaa auton alle jäämistä.

"Ohjaa ja tue"? Tarkoitatko nyt tunteiden sanoitusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole hyvää kasvatusta, että kun pienet lapset riitelevät (lapset, jotka eivät kykene edes murto-osaan siitä itsekontrollista mikä aikuisillakin on vajavainen), niin aikuinen ei itse tue lapsia ja ohjaa heitä oikeaan. Antaa sitten sen eskaloitua ja lasten mennä raivon partaalle. Sitten kun lapset ylittävät tietyn kynnyksen kykenemättömänä rauhoittamaan itsensä, niin aikuiset antavat kohtuuttoman rangaistuksen (loma peruttu).

Ehkä joidenkin teinien kanssa menisi, jos tosiaan loman perumisella uhataan etukäteen, mutta ei todellakaan alle kouluikäisten kanssa. Lapset tarvitsevat tuolloin aina aikuisen auttamaan sen riidan ja ylikuumenevien tunteiden kanssa. Kuulostaa siltä että lapset ovat jääneet pitkällä ja puuduttavalla matkalla itsensä varaan ja sitten he ovat saavat tilanteeseen nähden kohtuuttoman rangaistuksen. Varmasti tulee hyvät välit vanhempiin aikanaan.

Mun mieheni ja lasteni isä on juuri tuohon taipuvainen. Eli jätetään lapsi itsensä varaan ja sitten kun homma ei toimi niin rangaistaan. Miljoonat kerrat olen miehelle sanonut, että ohjaa ja kannattele lasta tilanteen yli ennen kuin alat uhkailemaan tai rankaisemaan. Huomaa se hetki, kun lapsi ei enää oikein hallitse omaa käytöstä ja ohjaa ja tue oikeaan. Aina loukkaantuu, mutta minkäs teet. En halua että oma lapsi kasvatetaan epäjohdonmukaisesti antaen olla itsekseen ja sitten raivoten kun pieni lapsi ei osaakaan olla itsekseen. Saa mies kuunnella kunnes ymmärtää, tai sitten mennä jonnekin perheneuvolaan kuuntelemaan. Uskon että hänellä taustalla on se, että on itse joutunut itsenäistymään liian aikaisin eikä ole saanut hyvää vuorovaikutusta vanhemmiltaan, niin ei sitä itsekään osaa antaa.

Enkä itse ole mikään pullamössökasvattaja. Esim. lapseni karkaili 3-vuotiaana ulkona. Aika usein tilanne eskaloitui lopulta niin, että sanoin että seuraavasta karkaamisesta mennään sisälle. Ja sitten äiti kantoi sisälle. Kyseessä ei ollut kohtuuton rangaistus, sillä ulkoilua tapahtuu kuitenkin joka päivä (toisin kuin lomia) ja se oli todellakin luonnollinen seuraamus tilanteeseen - emmehän voi ulkoilla jos se tarkoittaa auton alle jäämistä.

"Ohjaa ja tue"? Tarkoitatko nyt tunteiden sanoitusta?

Esimerkki: luet kirjaa sohvalla. Lapsi leikkii leluilla ja pienempi sisarus leikkii hänen lähellä niin että on vähän leikin tiellä ja kenties ottaa jo leluja käteen toisen leikistä. Näet kuinka isompi lapsi alkaa liikkua levottomasti, ääntelee kovaa, tiuskii sisarukselle.

A) jatkat lukemista, annat tilanteen eskaloitua avoimeksi konfliktiksi missä todennäköisesti toinen lyö toista lelulla (jos sulla ei ole ikinä ollut esim. 4- ja 2-vuotiaita lapsia, niin voi olla ettet ymmärrä nyt tilannetta mitä kuvaan, mutta voin taata että moni vanhempi tietää tasan tarkkaan mistä nyt puhun). Sitten annat lelulla lyöneelle lapselle rangaistuksen ja pakota pyytämään anteeksi, eikä kumpikaan lapsista oikeastaan saa käsiteltyä niitä asioita mitä heidän pitäisi sanoilla oppia käsittelemään.

Vai

B) Kun huomaat tilanteen, niin menet lasten vierelle istumaan ja sanot ääneen: "Ahaa, Miisa haluaa näköjään leikkiä sinun kanssa Liisa, haluatko jatkaa yksin leikkimistä vai leikkiä yhdessä?" Liisa sanoo haluavansa leikkiä yksin,sitten ehdotat Liisalle että sanoo ihan suoraan Miisalle, että haluan leikkiä tämän leikin yksin loppuun, voitko siirtyä, leikitään myöhemmin yhdessä. Sitten viet sen Miisan vaikka siivoamaan kanssasi tms.

Suurin ongelma monilla vanhemmilla on, että alle kouluikäisten kehitystasoa ei ymmärretä ja otetaan liian tosissaan tämä että lasten pitää antaa itse ratkaista konflikteja. Lapset eivät voi niitä ratkaista ennen kuin aikuinen opettaa taidot siihen. Sitten kun Liisa alkaa pikkuhiljaa oppia sanomaan Miisalle ihan sanoilla ja ystävällisesti miten haluaa toimia, heille voi antaa hieman tilaa ratkaista tilanteen itse.

Vierailija kirjoitti:

Mua huvitti tämä: "Mikään ei ole rasittavampaa kuin jossain illanistujaisissa, että siellä on lapsi, joka varastaa omilla tyhjänpäiväisyyksillään koko show’n, Olga naurahtaa ja selventää: Kun sitäkin on, että aikuiset kuuntelevat hiljaa paikoillaan, kun lapsi esimerkiksi laulaa seurueelle sadatta kertaa saman kappaleen ja sen jälkeen vielä sanotaan, että ”no, laula vielä kerran vaan, me tässä istumme ja kuuntelemme.” Se ei ole kivaa."

Että lapset varastaa "tyhjänpäiväsyyksillään" aikuisten illan ja sitten taas toisessa lauseessa selittää kuinka lapset otetaan mukaan aikuistein juttuihin. Otetaan, jos osataan olla silleen kivasti, että Olgakin viihtyy.

Mikä siinä oli niin huvittavaa? Minua ei ainakaan huvita yhtään kun lapsi varastaa huonolla käytöksellään koko shown esim. häissä, perhejuhlissa tai vaikkapa ravintolassa jossa olisi tarkoitus viihtyä. Jos vanhempi ihan oikeasti ei saa kuriin uhmaikäistä tai vanhempaa lasta niin jääkää pliis kotiin, älkää tuoko sitä ärsyttävää kakaraa minnekään. Mun lapset ei ole koskaan saanut mitään raivokohtauksia missään vaikka molemmat oli vilkkaita lapsia. Kyllä on vanhemmuus hukassa kun parivuotias ohjailee vanhempiaan.

Säälin noita vanhempia koska he ovat niitä luuseri aikuisia jotka eivät tajua että he ovat aikuisia, ei lapselle voi antaa valtaa määräillä vanhempia. Rajat tuo turvallisuutta ja lapsi osaa kyllä manipuloida jos sille antaa kaiken periksi.

Minusta noi Temoset on harvinaisen fiksuja. Voin taata että heidän lapset on paljon onnellisempia kuin vapaan kasvatuksen hirviöt.

Tuukka kyllä sen oloinen että lapset pelkää jos ojentaa?

Kuulostipa pahalta Temosten tyyli. Vaikka lapsi menettää hermonsa, aikuisen pitää pysyä aikuisena, eikä heittäytyä lapsen tasolle.

Nyt ottavat kunnian hyvästä kasvatuksesta, vaikka samaan tulokseen olisivat päässeet vähemmälläkin ankaruudella, lapset kun kasvavat ja sitä mukaa kasvaa järki päähän.

Tympeä juttu lasten kannalta...

Siis minkä ikäisiä ne lapset ovat? Jos ovat alle kouluikäisiä, niin yleensä jossain vaiheessa lomareissua on taattu jonkinlainen hepuli jännityksen, väsymyksen ja vieraan paikan takia. Yleensä auttaa ruoka, nukkuminen ja sisarusten erottaminen eri paikkaan rauhoittumaan. Tuollainen äkillinen ragereaktio vaan saa aikaan hämmennystä ja turvattomuuden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Sormi on hyvä lasten kasvattaja. Jos riiteli tai kiukutteli niin sanoin että koita pärjätä sormelle. Se sormi on edelleen voittamaton. Kutitti mahasta, kainaloista jne niin että kikatus oli pahimmillaan hapen haukkomista. Nyt ovat jo teinejä ja jopa omasta mielestä ihmeellisen hyvin käyttäytyviä. En ole 3-4 vuoteen joutunut komentamaan mitään. Kaikki tapahtuu pyytämällä.

Syitä omaan tapaan ei tarvitse etsiä. En ole sellainen mitä omat vanhemmat. Mulle lapsikin on ihminen ja kohtelu sen mukaista. Toivoa saa ja hyvällä tuurilla nuista kasvaa parempia aikuisia mitä itse olen.

Sormi on perseessäs