Minä taas, jonka välit menivät äitiin.. Nyt jälleen samaa.

Kaikkihan alkoi menemään hyvin. Elo oli varpaillaan oloa ja hieman äidin asenteen muutosta.

Nyt on varmaan mennyt tarpeeksi aikaa siitä, koska taas ovat alkaneet ihmeellisyydet.



Kuukausi takaperin, olimme mieheni ja lastemme kanssa illalla kylässä. Tutti- sekä tuttipullo riidat olivat ohi eikä pojalle 3 1/2v ollut edes tarjottu enää mitään sen kummempaa tyydykettä. Äitini sitten illansuussa pojan kylvyn jälkeen kysyi josko saisi pojan yökylään. Mietimme hetken mieheni kanssa ja annoimme pojalle luvan, koska heidän ja meidän yhteiselo oli kumminkin mennyt aivan loistavasti.



Menee tovi, poika tulee kysymään mummolta yöpuvussa että saisiko hän pullosta mehua. Ajattelimme mieheni kanssa että se on se sama pullo jota kantanut mukanaan joka puolella (semmoinen energiajuomapullo) kunnes äitini kysyy että missä nuorimmaisen tuttipullo nyt oikein sitten on. Katsoimme silmät pyöreänä miehen kanssa että TUTTIPULLO? Kumpikaan ei sanonut mitään vaan mies sanoi sitten pojalle, että : eikös olisi kivempi juoda siitä normaalista pullosta. Tämän sanottuaan, äitini heitti keittiönkaapilta tuttipullon korkin kovaa pöydälle ja rupesi huutamaan: viekää pentunne pois sitten, minä en rupea tästä asiasta tappelemaan tänään varsinkaan. Ja painui parvekkeelle tupakalle.



KUIN SALAMA KIRKKAALTA TAIVAALTA.



Katsoimme toisiamme vain hyvin pöllämystyneinä, rupesimme pukemaan itkevää poikaa ja keräämään kamppeita ja lähdimme. Koko aikana ei mummo tullut parvekkeelta pois.



??????????????????????????????????????????????????????????????????



Sitten pidimme TAAS lievää hiljaiseloa, kun minua rupesi taas kummittelemaan ne vanhat hulluudet jotka siin aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin.. huoh..

No, viikko takaperin, menimme lasten kanssa mökille jossa vanhempani olivat.

Aurinkoinen ilma, poika riehui ja nautti maalaisuudesta. Istuimme ulkona, joimme kahvia ja kuuntelimme kaikki musiikkia.

SIIS KAIKKI OLI TAAS HYVIN!

Yht´äkkiä poika rupesi kiroilemaan. Siis ihan huvikseen, toisti kai mummonsa sanoja mitä kuullut normaalissa puheessa.

Sanoimme kolme kertaa että nyt pitää loppua, oli hetken hiljaista, mies lähti pojan kanssa hakemaan mehua sisältä, oli taas kiroillut ja sitten mies oli sanonut että vielä jos kiroat, pitää pestä suu saippualla.

Oli jatkanut, ja sitten mies laittoi pumpattavasta pullosta pienen (puolet pikkurillin kynnen koosta) saippuaa pojan kielelle. Ei väkisin siis vaan niin että olivat sopineet että tämä saa olla " rangaistus" .. ELI EI MITÄÄN PALASAIPPUALLA SUUTA HINKATTU!!

Tulivat ulos meidän luokse, poika surkeana koska sai rangaistuksen. Mummonsa kysyi että miksi sinä nyt olet noin surkean näköinen ja siinä samassa kun poika sanoi että suussa saippuaa koska kiroili, pomppasi äitini penkistä ylös, hyvä ettei juossut pojan luokse, nappasi syliin ja alkoi räyhäämään näin:



-nyt täytyy loppua tämä hulluus, tehän kidutatte poikaa koko ajan. Hulluja te olette!



Siihen sanoin että ei me nyt mitään kiduteta mitään, saippualla ollaan varoitettu ja aina loppunut kiroaminen koska ei ole halunnut saippuaa suuhun. Sitten vanhoista viisaantuneena sanoin että eikös se ole meidän poika ja meidän omat kasvatustavat jne.. en edes muista mitä kaikkea siinä sanoin mutta noin samaan tyyliin..



huusi siinä vaan että:

-no! sinä olet myös MINUN lapseni joten seuraavan kerran kun sinä kiroat, minä raahaan sinut vessaan ja pesen suusi saippualla. Miltä sitten tuntuu?



SIIS TILANNE MENI IHAN HULLUKSI!!!!!!!!!!!

Sitten kun sanoin äidilleni että Kyllä minä muistan miltä tuntuu kun suu pestään saippualla väkisin (niin tehtiin nuorena minulle ja nimenomaan sillä palasaippualla oikein kunnolla hangaten) eikä tämä pieni kielelle LAITETTU nestemäinen saippuan MAKU ole mielestäni kidutusta ja hän vain huusi että minulle ei koskaan kukaan ole tehnyt sellaista.



SIIS KERTOKAA NYT MITÄ VITTUA!



Siis pitääkö minun tosiaan laittaa kokonaan välit poikki????

Aina hetken on asiat kunnossa ja sitten repeää kuin taivaalta jostain ihan ihme jutuista!!!

Sisarenikin on nyt alkanut tarkkailemaan ja huomannut kuinka hölmöksi menee taas. Oli äitini suuttunut sisarelleni koska ei ollut saanut sisareni poikaa nukutetuksi, koska HÄNEN se taito pitäisi osata eikä meidän untuvikkojen (suoria sanoja)



ONKO TÄMÄ jotain vanhemmuuden potemista vai mitä?

Ei ole enää kivaa. Luulin että se aikaisempi riita olisi puhdistanut välejä kun kerran äitini jopa ITSE sanoi käyttäytyneensä kuin teini-ikäinen.



JA PALJON MUUTA MUTTA LIIKAA luettavaa teille.. Auttakaa taas, varsinkin te joilla tuoreessa muistissa edellinen ketju.. Tämä ON HULLUA!!



(niin ja ps, kun olimme 2 vkoa hilajisuudessa, oli äitini hyvä ettei itsemurhan kannalla koska kukaan ei välitä hänestä)



Niin! Ja nyt olen taas saanut kuulla siitä kuinka isäni rakastaa minua niiiiiiiiiiiiiiiiin paljon, mutta äitiäni vain vihaa! (syytösten sävyyn)..

ja kuinka minun syntymäni muutti kaiken heidän välillään ja hänen elämässään..



-hyvin hyvin hyvin vanha ap-