Lue keskustelun säännöt.
En voi alkaa seurustella kenenkään kanssa, koska hylkäisin kenet vain 10 vuoden takaisen ihastuksen takia.
14.03.2020 |
Jokainen olisi ns. kakkosvaihto hänen rinnallaan...Emme koskaan seurustelleet, mutta kukaan muu nainen ei ole saanut samanlaisia tunteita minussa heräämään jo pelkällä olemuksellaan.
Olen kokeillut kyllä tapailla lukuisia muita "kiinnostavia" naisia, mutta kukaan vain ei pääse edes samalla tasolle tämän 10 vuoden kanssa...Joutuisin valehtelaaan jos kukaan muu nainen kysyisi olenko hänen elämänsä rakkaus.
Onko ketään muita jotka ovat samassa tilanteessa? Ikuisesti yksin, yksipuolisesti rakastaen?
Kommentit (58)
itsellä oli sama asennevamma vuosia ja niinhän siinä kävi, että kaikki tapailut ja seurustelut päättyivät ennemmin tai myöhemmin. Sain pään kuntoon, kun ymmärsin ettei tämä saavuttamaton rakkaus ole minkään rakkauden arvoinen ja nyt olen ollut pitkään onnellisessa parisuhteessa. Enkä vaihtaisi kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tommonen ihastunut mies joskus elämässä.
Tai on ollut montakin, olen sosiaalinen ja ystävällinen minkä miehet tulkitsee usein väärin, mutta tämä yksi jäi erityisesti mieleeni.
Hän jäi mieleen sen takia että oli selvästi ihastunut johonkin haavekuvaan minusta. Oltiin ihan kavereitakin eli tunsi minut kyllä muutenkin mutta en jotenkin osaa selittää sitä tunnetta joka hänen ihastumisesta tuli.
Tuon takia en uskaltautunut parisuhteeseenkaan koska oli sellainen fiilis etten vastaa odotuksia todellisuudesta.
Näin hänet joskus reilu viitisen vuotta sitten viimeksi kun satuttiin samaan ravintolaan. Siinä vaihdettiin kuulumiset ja hän oli silloisen puolisonsa kanssa liikkeellä. Hän ingoorasi puolisonsa täysin kun jutteli vain minulle! Nolotti se tilanne.
Varmaan olisi lähtenyt mukaani jos olisin pyytänyt.
Nyt hänellä uusi puoliso ja lapsenkin juuri saivat 😊
Olen myös itse naimisissa ja meillä lapsia. Ollut aviossa jo kymmenen vuotta.
Mutta veikkaan että ap:kin on muodostanut jonkun haavekuvan tästä naisesta. Ei sitä tarvitse unohtaa mutta kunhan muistaa että se ei ole todellinen kuva. Suhtaudu siihen kuin johonkin julkkikseen joka saavuttamaton. Älä kuitenkaan elämääsi heitä hukkaan saavuttamattoman asian takia.
Miksi et vain ota jotain ookoota?
On sekin parempi kuin yksinäisyys
Sama ongelma, vaikka olen nainen. Ja olen kyllä koettanut seurustella muidenkin miesten kanssa, mutta siitä ei vaan tule mitään, seksisuhde maksimissaan. Tiedoksi "hyviä neuvoja" tarjoaville.
Mulla ei ole siis sitä kuuluisaa ongelmaa, ettenkö olisi tavannut suurta rakkautta tai sielunkumppania. Mun ongelma on, ettei meistä tullut paria, koska toinen oli niin suoraselkäinen ja uskollinen vaimolleen. Siihen rehtiyteen rakastuinkin. Mutta edelleen se vaimo kiukuttelee mulle, jos törmätään, vaikka me ei edes tehty mitään. Sietäisi olla aivan saatanan kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tommonen ihastunut mies joskus elämässä.
Tai on ollut montakin, olen sosiaalinen ja ystävällinen minkä miehet tulkitsee usein väärin, mutta tämä yksi jäi erityisesti mieleeni.
Hän jäi mieleen sen takia että oli selvästi ihastunut johonkin haavekuvaan minusta. Oltiin ihan kavereitakin eli tunsi minut kyllä muutenkin mutta en jotenkin osaa selittää sitä tunnetta joka hänen ihastumisesta tuli.
Tuon takia en uskaltautunut parisuhteeseenkaan koska oli sellainen fiilis etten vastaa odotuksia todellisuudesta.Näin hänet joskus reilu viitisen vuotta sitten viimeksi kun satuttiin samaan ravintolaan. Siinä vaihdettiin kuulumiset ja hän oli silloisen puolisonsa kanssa liikkeellä. Hän ingoorasi puolisonsa täysin kun jutteli vain minulle! Nolotti se tilanne.
Varmaan olisi lähtenyt mukaani jos olisin pyytänyt.Nyt hänellä uusi puoliso ja lapsenkin juuri saivat 😊
Olen myös itse naimisissa ja meillä lapsia. Ollut aviossa jo kymmenen vuotta.
Mutta veikkaan että ap:kin on muodostanut jonkun haavekuvan tästä naisesta. Ei sitä tarvitse unohtaa mutta kunhan muistaa että se ei ole todellinen kuva. Suhtaudu siihen kuin johonkin julkkikseen joka saavuttamaton. Älä kuitenkaan elämääsi heitä hukkaan saavuttamattoman asian takia.
Ei se silloin ole haavekuva, jos toiseen on tutustunut kaverina vuosien mittaan. Se ihminen on hyvinkin todellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama tilanne. Yksi mies, jonka tapasin pari vuotta sitten, jätti minuun lähtemättömän jäljen. Kaikki loksahti heti paikoilleen, hänen kanssaan tuli tunne että ihan kuin olisimme tunteneet aina, olin tullut kotiin. Sielunkumppani. Tosin on pieni mahdollisuus, että meistä tulee vielä joskus ehkä jotain. Aika ei vain ole nyt oikea. Ymmärrän sinua tosi hyvin ap. Ei auta kuin hyväksyä tilanne, jos on pieni mahdollisuus että saat hänet, yritä. Jos ei ole, niin sitten on pakko unohtaa ja jatkaa eteenpäin, sen kakkosvaihtoehdon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä, joiden mielestä elämä menee ohi, jos ei ole parisuhteessa. Olen mies ja olin suhteessa toisen miehen kanssa 5-6 vuotta sitten. Suhde loppui rakastettuni aloitteesta, kun hän muutti toiseen maahan ja halusi kaikkinensa aloittaa "puhtaalta pöydältä". Jos hän nyt pyytäisi, jättäisin epäröimättä kaiken Suomessa ja muuttaisin hänen luokseen asumaan. Olemme tällä hetkellä molemmat sinkkuja. Lyhyitä viritelmiä minulla on ollut, mutta ei mitään lähellekään tuonkaltaista kuin mitä oli tämän miehen kanssa.
Olen kuitenkin oikein tyytyväinen elämääni, käyn töissä, tapaan ystäviä, harrastan, ja elämäni on kaikin puolin oikein hyvää. Jos tapaan jonkun, joka vie totaalisesti jalat alta niin parisuhdekin olisi oikein tervetullut. En ole kuitenkaan niin läheisriippuvainen, että tarvitsisin suhdetta vain kokeakseni elämäni ja itseni normaaliksi.
Hienosti sanottu.
Miksi tyytyä kehenkään, jos on jo kokenut jotain parempaa? Aika kamalaa sillekin, johon tyydyttäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kertoisitko vähän enemmän suhteestasi tuohon naiseen? Oletteko siis koskaan edes jutelleet/kaveeranneet, vai oletko vain ihaillut salaa hänen kauneuttaan viiden metrin päästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna miettisin onko joku syy miksi tuollainen haikailu on sinulle luontevampaa ja kutsuvampaa, kuin oikea kohtaaminen? Haluaisitko oikean parisuhteen?
Unelmieni täyttymys olisi parisuhde tuon naisen kanssa.
Näin ehkä luulet mutta todellisuus rakentuu muulle kuin unelmille ja haaveille. Mikään parisuhde ei voi tosielämässä lunastaa selaisia odotuksia, jotka olet kymmenen vuoden aikana luomillasi mielikuvilla rakentanut.
Jos fantasiat on sitä tasoa, että olisi kiva sanoa aamulla Hyvää huomenta tai harrastaa yhteisiä asioita? Ei ne haaveet välttämättä ole mitään pilvilinnoja, vaan pieniä asioita, jotka joskus jäivät kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomielle, ei ihastus eikä mikään muukaan tunne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne. Yksi mies, jonka tapasin pari vuotta sitten, jätti minuun lähtemättömän jäljen. Kaikki loksahti heti paikoilleen, hänen kanssaan tuli tunne että ihan kuin olisimme tunteneet aina, olin tullut kotiin. Sielunkumppani. Tosin on pieni mahdollisuus, että meistä tulee vielä joskus ehkä jotain. Aika ei vain ole nyt oikea. Ymmärrän sinua tosi hyvin ap. Ei auta kuin hyväksyä tilanne, jos on pieni mahdollisuus että saat hänet, yritä. Jos ei ole, niin sitten on pakko unohtaa ja jatkaa eteenpäin, sen kakkosvaihtoehdon kanssa.
Tai sitten jatkaa yksin ja odottaa, että joskus osuu eteen uusi ykkönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoisitko vähän enemmän suhteestasi tuohon naiseen? Oletteko siis koskaan edes jutelleet/kaveeranneet, vai oletko vain ihaillut salaa hänen kauneuttaan viiden metrin päästä?
Ystäväni oli tutustunut tähän naiseen, mutta heistä tuli vain kavereita. Sitten kerran olin tämän ystäväni kanssa viettämässä aikaa ulkona, ja päädyimme hengaamaan tämän naisen ja jonkun hänen ystävänsä kanssa.
Kolahti heti kuin miljoona volttia.
Sitten meni useita kuukausia ettemme nähneet, mutta kaverin avulla sain naisen messengerin, ja siellä juttelimme kohtalaisen paljon.
Sitten nainen kävi luonani ystäväni kanssa, jonka jälkeen vielä juttelimme messengerissä.
Nainen vihjaili uuden tapaamisen suuntaan messengerissä, mutta olin ujo sekä kokematon, ja möhlin jutun...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne. Yksi mies, jonka tapasin pari vuotta sitten, jätti minuun lähtemättömän jäljen. Kaikki loksahti heti paikoilleen, hänen kanssaan tuli tunne että ihan kuin olisimme tunteneet aina, olin tullut kotiin. Sielunkumppani. Tosin on pieni mahdollisuus, että meistä tulee vielä joskus ehkä jotain. Aika ei vain ole nyt oikea. Ymmärrän sinua tosi hyvin ap. Ei auta kuin hyväksyä tilanne, jos on pieni mahdollisuus että saat hänet, yritä. Jos ei ole, niin sitten on pakko unohtaa ja jatkaa eteenpäin, sen kakkosvaihtoehdon kanssa.
Tai sitten jatkaa yksin ja odottaa, että joskus osuu eteen uusi ykkönen.[/quote
Entä jos sitä uutta ykköstä ei ikinä tule?Pitäisikö olla aapeen tapauksessa 23-vuotiaasta asti yksin kuolemaansa saakka?
Eikö olisi hyvä ottaa edes se kakkos -tai kolmosvaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne. Yksi mies, jonka tapasin pari vuotta sitten, jätti minuun lähtemättömän jäljen. Kaikki loksahti heti paikoilleen, hänen kanssaan tuli tunne että ihan kuin olisimme tunteneet aina, olin tullut kotiin. Sielunkumppani. Tosin on pieni mahdollisuus, että meistä tulee vielä joskus ehkä jotain. Aika ei vain ole nyt oikea. Ymmärrän sinua tosi hyvin ap. Ei auta kuin hyväksyä tilanne, jos on pieni mahdollisuus että saat hänet, yritä. Jos ei ole, niin sitten on pakko unohtaa ja jatkaa eteenpäin, sen kakkosvaihtoehdon kanssa.
Tai sitten jatkaa yksin ja odottaa, että joskus osuu eteen uusi ykkönen.[/quote
Entä jos sitä uutta ykköstä ei ikinä tule?Pitäisikö olla aapeen tapauksessa 23-vuotiaasta asti yksin kuolemaansa saakka?
Eikö olisi hyvä ottaa edes se kakkos -tai kolmosvaihtoehto?
Pitää olla yksin tuossa tapauksessa, vaikka sitten hamaan tappiin asti.
Ei nykyaikana ole mikään pakko pariutua, Suomessakin 1,2 milj. sinkkua. Taloudelliset syyt oli ennen pakottavat, ei enää. Itsekkin sitoudun enää todellisista tunteista, en enää kestä laimeita suhteita jotka eskaloituu yleiseen v*tutukseen ja riitoihin kun toisen naama risoo.
Miks sun pitäis saada just se nainen? Eikö joku muu käy?
Ole sitten yksin.