Lue keskustelun säännöt.
En voi alkaa seurustella kenenkään kanssa, koska hylkäisin kenet vain 10 vuoden takaisen ihastuksen takia.
14.03.2020 |
Jokainen olisi ns. kakkosvaihto hänen rinnallaan...Emme koskaan seurustelleet, mutta kukaan muu nainen ei ole saanut samanlaisia tunteita minussa heräämään jo pelkällä olemuksellaan.
Olen kokeillut kyllä tapailla lukuisia muita "kiinnostavia" naisia, mutta kukaan vain ei pääse edes samalla tasolle tämän 10 vuoden kanssa...Joutuisin valehtelaaan jos kukaan muu nainen kysyisi olenko hänen elämänsä rakkaus.
Onko ketään muita jotka ovat samassa tilanteessa? Ikuisesti yksin, yksipuolisesti rakastaen?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaksi pariskuntaa jotka ovat menneet vanhoilla päivillään naimisiin nuoruudenrakkautensa kanssa. Toinen pariskunta olivat molemmat leskiä ja toisessa mies oli leski ja nainen ei ollut koskaan ollut aiemmin naimisissa. Joten toivoa on.
Mieti nyt omalle kohdalle että joku Mitä kuuluu Marja-Leena? - tyylinen mies soittelisi tai viestittelisi sulle jostain 10 vuoden takaa että I love you? parhaimmassa tapauksessa oisin ystävällinen ja kohteliaasti kiitos ei. Vuosikymmeneen menee normaali aikuisella paljon tapahtumaa ja muutosta elämässä. Tuskin toi mimmi on kiinostunut. Tuskin edes muistaa ap:n.
Täällä 1 mimmi joka on odottanut yhteydenottoa kohta 10 v. Elämä on mennyt eteenpäin mutta yksi mies edelleen mielessä, mies jolle en sanoisi koskaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet/olit silloin kun ihastuit tähän naiseen? Vaikuttaa joltain teiniaikaisen ensirakkauden haikailulta...
Missäpäin Suomea tämä ihastuminen on tapahtunut? Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa se nainen johon on ihastuttu...
Mulla oli kaltaisesi takiainen elämässä. Huoh. Olin kesätöissä yhessä paikassa aspana, siinä tuli sitten vaihettua par sanaa. Muuta ei tarvittu. Koko kesä meni treffipyyntöjä torjuessa. Olin kihloissa tahollani ja muutin kesän päätyttyä opiskelemaan muualle. Menin myöhemmin tietty naimisiin ja tää takiainen otti somen kautta yhteyttä. Todisteli rakkauttaan ja jaakasi treffeille. Oli niin rakastunut jne. ja varma että olen hänen se oikea ja hän minun . Kerroin olevani naimisissa ja että kannattaisi nyt unohtaa ja ettei kiinosta, ei koskaan ole kiinostanut. Mutta vielä yhä nyt ku esikoinen meni kouluun. Kyselyä perään ja jahkaamista. Muuten ei sentään häiritse ja kyttää. Miehen kanssa naureskellaan että tein sitte johonkin lähtemättömän vaikutuksen kertomalla missä tiskiharjat ovat. Olen naimisissa oman unelmamieheni kanssa meillä on oma elämä ja ihanat lapset.
En ymmärrä näitä, joiden mielestä elämä menee ohi, jos ei ole parisuhteessa. Olen mies ja olin suhteessa toisen miehen kanssa 5-6 vuotta sitten. Suhde loppui rakastettuni aloitteesta, kun hän muutti toiseen maahan ja halusi kaikkinensa aloittaa "puhtaalta pöydältä". Jos hän nyt pyytäisi, jättäisin epäröimättä kaiken Suomessa ja muuttaisin hänen luokseen asumaan. Olemme tällä hetkellä molemmat sinkkuja. Lyhyitä viritelmiä minulla on ollut, mutta ei mitään lähellekään tuonkaltaista kuin mitä oli tämän miehen kanssa.
Olen kuitenkin oikein tyytyväinen elämääni, käyn töissä, tapaan ystäviä, harrastan, ja elämäni on kaikin puolin oikein hyvää. Jos tapaan jonkun, joka vie totaalisesti jalat alta niin parisuhdekin olisi oikein tervetullut. En ole kuitenkaan niin läheisriippuvainen, että tarvitsisin suhdetta vain kokeakseni elämäni ja itseni normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseinen nainen tietoinen tunteistasi? Asiat ei etene kohdallasi mitenkään ennen kuin tiedät mitä mieltä tämä ihastuksesi kohde sinusta on. Muista myös, että jos hän ei halua kanssasi mitään, sinun täytyy sitä kunnioittaa tunteistasi huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet/olit silloin kun ihastuit tähän naiseen? Vaikuttaa joltain teiniaikaisen ensirakkauden haikailulta...
Olin 23 ja nainen 19
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähän tehtailet näitä aloituksia harva se päivä. Ikäsi muuttuu muutamalla vuodella samoin elämäntilanteesi. Välillä olet parisuhteessa nytkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaksi pariskuntaa jotka ovat menneet vanhoilla päivillään naimisiin nuoruudenrakkautensa kanssa. Toinen pariskunta olivat molemmat leskiä ja toisessa mies oli leski ja nainen ei ollut koskaan ollut aiemmin naimisissa. Joten toivoa on.
Mieti nyt omalle kohdalle että joku Mitä kuuluu Marja-Leena? - tyylinen mies soittelisi tai viestittelisi sulle jostain 10 vuoden takaa että I love you? parhaimmassa tapauksessa oisin ystävällinen ja kohteliaasti kiitos ei. Vuosikymmeneen menee normaali aikuisella paljon tapahtumaa ja muutosta elämässä. Tuskin toi mimmi on kiinostunut. Tuskin edes muistaa ap:n.
Vierailija kirjoitti:
Sähän tehtailet näitä aloituksia harva se päivä. Ikäsi muuttuu muutamalla vuodella samoin elämäntilanteesi. Välillä olet parisuhteessa nytkin
Olet väärässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä, joiden mielestä elämä menee ohi, jos ei ole parisuhteessa. Olen mies ja olin suhteessa toisen miehen kanssa 5-6 vuotta sitten. Suhde loppui rakastettuni aloitteesta, kun hän muutti toiseen maahan ja halusi kaikkinensa aloittaa "puhtaalta pöydältä". Jos hän nyt pyytäisi, jättäisin epäröimättä kaiken Suomessa ja muuttaisin hänen luokseen asumaan. Olemme tällä hetkellä molemmat sinkkuja. Lyhyitä viritelmiä minulla on ollut, mutta ei mitään lähellekään tuonkaltaista kuin mitä oli tämän miehen kanssa.
Olen kuitenkin oikein tyytyväinen elämääni, käyn töissä, tapaan ystäviä, harrastan, ja elämäni on kaikin puolin oikein hyvää. Jos tapaan jonkun, joka vie totaalisesti jalat alta niin parisuhdekin olisi oikein tervetullut. En ole kuitenkaan niin läheisriippuvainen, että tarvitsisin suhdetta vain kokeakseni elämäni ja itseni normaaliksi.
Miksiköhän tämä on saanut melkein pelkkiä alanuolia? Ihan ymmärrettävä tilanne, itsekin luultavasti ajattelisin samoin jos olisin vastaavassa tilanteessa. Minustakaan ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, jonka olisi valmis lopettamaan siitä paikasta, jos joku kolmas henkilö näyttäisi vihreää valoa.
Mulla on samantapainen tilanne. Meillä vaan katkes yhteys kymmenisen vuotta sitten ja silti edelleen, kun jotain tapahtuu haluaisin jutella hänelle. Ja jos tapaan vähänkään kiinnostavan miehen, niin hän alkaa pyörimään mun ajatuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet/olit silloin kun ihastuit tähän naiseen? Vaikuttaa joltain teiniaikaisen ensirakkauden haikailulta...
Olin 23 ja nainen 19
ap
Lähellä mut ei sit kuitenkaan
No onneksi meistä kenenkään ei ole pakko, ainakaan Suomessa aloittaa seurustelemaan saati muodostaa parisuhdetta. - En minäkään tällä hetkellä elä ja ole parisuheessa, mutta ei sille tai tälle tilanteelle (seuruselemattomuudelleni) ole yhtä sanosinko draamaattista syytä kuin Ap.lla.
Hyvää ja laadukasta eloa voi oikein hyvin elää sinkkuankin. Vielä mukavampaa se on, ainakin omasta mielestäni kun suuntaa yleensä uteliaana tai ainakin avoimesti tulevaan, eikä loputtomiin vertaa omaa tilannettaan siihen mitä oli ennen ja mikä nyt jo takana.
Muistella voi ja surrakkin saa mutta oman elon ja valintojen ja päätösten selttiämienn vain menneillä kokemuksilla on, ainakin omasta mielestäni vähän tylsää.
Enkä näin sanoessani tarkoita, että aina pitäsi olla valmis uuteen. Ei tarvitse. Mutta kovin raskasta on jos ei koskaan ole valmis menemään eteenpäin ja anna vanhojen tai vanhan muiston värittää ja sävyttää, hieman kärjisäen koko loppuelämänsä.
Sinkkumies
Ei kannata tuhlata elämää tuollaiseen haikailuun. Uutta kumppania ei pidä vertailla entiseen, vaan antaa suhteelle mahdollisuus. Tai sitten selvittää, voisiko suhde siihen suureen rakkauteen onnistua. Ei tietenkään siinä tapauksessa, jos henkilö on varattu.
Minä ainakin kauhistuisin jos joku teini/nuoruusiän tuttu kertoisi ettei ole 10 vuoteen seurustellut kun kerran sanoin moi ja hymyilin. Ja juoksisin kovaa karkuun jos yrittäisi edelleen, se on kamalaa!
Musta tuntuu ettet halua ottaa vastuuta omasta elämästä, etenemisestä ja onnesta, sä luulet että elämäsi muuttuisi jotenkin maagisesti täydelliseksi vain kun saat tuon naisen. Älä luule.
Kaikissa ihmisissä on hyvää ja huonoa. Entä jos tuo tuttu olisi viinaan ja miehiin menevä, vaarallisesti ylipainoinen ja hampaaton yksinhuoltaja nykyään? Haluaisitko edelleen? Entä jos se olisi ollut väkivaltainen ja alistava? Me naisetkin osataan, jopa miehiä paremmin!
Miten oma elämäsi on muuttunut tällä ajalla? Oletko mennyt eteenpäin muuten, miten vietät aikaasi ja mistä asioista pidät?
Ihminen jolla on tasapainoinen suhde itseen ja itsetunto kunnossa ei jumahda mahdottomuuksiin, vaan tekee elämästään täyteläistä yksin ennenkuin ottaa siihen toisen. Sä olet jotenkin rikki.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä, joiden mielestä elämä menee ohi, jos ei ole parisuhteessa. Olen mies ja olin suhteessa toisen miehen kanssa 5-6 vuotta sitten. Suhde loppui rakastettuni aloitteesta, kun hän muutti toiseen maahan ja halusi kaikkinensa aloittaa "puhtaalta pöydältä". Jos hän nyt pyytäisi, jättäisin epäröimättä kaiken Suomessa ja muuttaisin hänen luokseen asumaan. Olemme tällä hetkellä molemmat sinkkuja. Lyhyitä viritelmiä minulla on ollut, mutta ei mitään lähellekään tuonkaltaista kuin mitä oli tämän miehen kanssa.
Olen kuitenkin oikein tyytyväinen elämääni, käyn töissä, tapaan ystäviä, harrastan, ja elämäni on kaikin puolin oikein hyvää. Jos tapaan jonkun, joka vie totaalisesti jalat alta niin parisuhdekin olisi oikein tervetullut. En ole kuitenkaan niin läheisriippuvainen, että tarvitsisin suhdetta vain kokeakseni elämäni ja itseni normaaliksi.
Mutta teillä oli aito suhde. Ap hohhailee ihmisen perään, jonka kanssa ei ikinä seurustellut eli se kohteen ihanuus on mahdollisesti vain ap:n omaa mielikuvitusta. Sen perusteella hän torjuu kaikki muut ja siinä mielessä elämä jää elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä, joiden mielestä elämä menee ohi, jos ei ole parisuhteessa. Olen mies ja olin suhteessa toisen miehen kanssa 5-6 vuotta sitten. Suhde loppui rakastettuni aloitteesta, kun hän muutti toiseen maahan ja halusi kaikkinensa aloittaa "puhtaalta pöydältä". Jos hän nyt pyytäisi, jättäisin epäröimättä kaiken Suomessa ja muuttaisin hänen luokseen asumaan. Olemme tällä hetkellä molemmat sinkkuja. Lyhyitä viritelmiä minulla on ollut, mutta ei mitään lähellekään tuonkaltaista kuin mitä oli tämän miehen kanssa.
Olen kuitenkin oikein tyytyväinen elämääni, käyn töissä, tapaan ystäviä, harrastan, ja elämäni on kaikin puolin oikein hyvää. Jos tapaan jonkun, joka vie totaalisesti jalat alta niin parisuhdekin olisi oikein tervetullut. En ole kuitenkaan niin läheisriippuvainen, että tarvitsisin suhdetta vain kokeakseni elämäni ja itseni normaaliksi.
Mutta teillä oli aito suhde. Ap hohhailee ihmisen perään, jonka kanssa ei ikinä seurustellut eli se kohteen ihanuus on mahdollisesti vain ap:n omaa mielikuvitusta. Sen perusteella hän torjuu kaikki muut ja siinä mielessä elämä jää elämättä.
Ei olisi oikein sille kakkosvaihtoehdolle jos ap alkaisi suhteeseen tämän kanssa
Sehän on voinut vaikka kuolla jo tänä aikana ja sinä haaveilet haamusta.