Tapailen narsistia

Kuten otsikko sanoo, tapailen ilmeisesti narsistia. Tapaamisia ollut joitakin kertoja ja tunne alkanut vahvistua kerta kerralta ja etenkin viesteissä. Olen kyllä tavannut ikäviä ja itsekeskeisiä ihmisiäkin, mutta tällä kertaa tämä vaikuttaa olevan jotain muuta:

- kaikki menee hänen aikataulujensa tai pillinsä mukaan, hänen ainoaksi ilmoittama aika tapaamiselle yhdellä viikolla voi peruuntua tuntia ennen tapaamista selityksellä, että ei nyt jaksa. Hän taas odottaa, että minä siirrän omia jo kauan sitten ilmoitettuja lähes pakollisia menoja siltä varalta, että hänen toinen suunnitelma pettää ja silloin voisimme nähdä. Jos taas hänen meno ei peruunnu, minä olen siirtänyt omat menoni turhaan ja vietän illan yksin. Yhteydenpito muutenkin täysin hänen ehdoillaan.

- keskustelut kiertyvät kerta kerralta enemmän ei pelkästään hänen vaan hänen pahan olon purkamisen ympärille, minä saan olla äänessä niin kauan kuin komppaan ja tsemppaan häntä, kauhistelen kuinka ikäviä muut ihmiset ovat olleet häntä kohtaan (näitä tuntuu olevan hänen kohdallaan todella paljon, hän on kuin viaton enkeli, jota muut kohtelevat kaltoin tai tahtovat käyttää hyväksi, miten sattuikin taas niin) tai jos kerron hauskan tarinan tai lupailen järjestää aikaani täysin hänen toiveidensa mukaan. Jos alan puhua jotain yleistä maailman menosta tai omia asioitani, hän joko hiljenee, tekee selväksi että ei kiinnosta tai suoraan tylyttää minut hiljaiseksi.

- pienikin viittaus siihen, että en ole tyytyväinen saa hänet tolaltaan, mutta toistaiseksi mitään suurempaa raivaria ei ole vielä nähty. Itse välillä nauran itselleni, mutta jos edes leikkisästi huomautan jostain hänen ominaisuudestaan ilman kehua tai ihailua, seuraa jäätävä tunnelma ja ilmeestä ja silmistä katoaa kaikki inhimillisyys ja lämpö välittömästi, on kuin toinen persoona tulisi esiin jos häntä kohtaan esiintyy mitään muuta kuin ylitsevuotavaa kehua, ilmartelua, tukemista ja ymmärrystä.

Itse olen siis vakuuttunut, että kyseessä on narsisti, joten siitä on turha kommentoida, kiinnostaisi lähinnä tietää mitä tehdä seuraavaksi. Ongelma on, että parin ensimmäisen tapaamisen aikana menin ja ihastuin häneen aika rajusti, kun se ihastuttava pintakerros oli vain esillä.

Suojatako itseäni ja paeta vai koittaa herättää hänet huomaamaan hänen oma käytöksensä? Kostanko hänen ikävän käytöksensä ja pistän maksamaan hänet kaikkien maailman narsistien puolesta? Hyväksyn tilanteen ja ryhdyn suhteeseen vaikka se koituisi tuhokseni?

Pelottaa, että jos en uskalla päästää nyt irti, niin kohta varmaan ajaudumme harrastamaan seksiä sen jälkeen olen vieläkin pahemmin koukussa.