Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihminen menettää malttinsa niin, että on valmis käymään käsiksi? MIKSI?
11.03.2020 |
Tunnistamisen vuoksi en kerro koko tarinaa, mutta perusjuttu on tämä:
Isä (70 v) käskee poikaa (50 v) katsomaan peliin, kun syy löytyy sieltä. Poika suuttuu niin suunnattomasti, että meinaa käydä isäänsä käsiiksi. Siis huutaa naama punasena kitarisat näkyen 10 sentin päästä.
Miksi? Jos minulle joku sanoisi noin, niin tulisin surulliseksi että oma isäni ajattelee minusta noin. En suuttuisi. Oli syytös totta tai ei.
(Isä on suorasanainen, mutta ihan täyspäinen muuten)
Kommentteja?
Kommentit (38)
Esimerkiksi se kun eksäni ensin kyseli kaiken menneisyydestäni, ja minä kaikessa rehellisyydessä kerroin pariterapiat ja salaisimmatkin ajatukset.
Sitten alkoi diagnoosien tuputus, ja suutuspäissän jos oli niin kutsui minua hulluksi huoraksi.
Ensimmäinen ehkä osuikin oikeaan koska itsehillintäni petti ja karkasin kiinni.
Tuon jälkeen sain miehistä tarpeekseni. Elämä on muutenkin vaikeaa ilman jotain kotiprovokaattoria.
(Ja ap:n tapauksessa vaikea sanoa, mutta aina ei mene niin että aggressiivisesyi käyttäytynyt olisi ainoa joka olisi tehnyt väärin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ollaan puhuttu puuta ja heinää raivareiden suhteen turussa. Minua ollaan kiusattu ja stalkattu niin että en muista ainakaan niin että toistaisin mielen rauhani. Vaikka käytän järkeä niin on minulla oikeus mielen rauhaan ja saada tunteiden purkaus tehtyä ilman pakkohoitoa. Muut ketkä väittävät toisin vihalla koska se on sitä, niin jumala rakastaa näitä, eikä vihaa. Minä uskon jumalaan että hänen rakkautensa saa minut ja minun rakkauteni häneen, niin toiseen universumiin jos ryppyily ei lopu.
Tuli mieleen kun setä oli pahoittanut mielensä äitini suunsoiton takia. Äitini heitti jatkuvasti läppää aviottomasta lapsesta ja siitä kuinka setä ei ole ottanut kristillistä vastuuta tästä lapsesta, mutta näistä toisista lapsistaan on. Serkut oli mukana tapahtumassa.
Setä tulistui niin että pomppasi saappaat jalassa pystyyn ja paukautti nyrkillä keskelle tuvan (paksu perinteinen) pöytään, niin että pöytä lohkesi kahtia. Pöydän antimet meni samassa syssyssä lattialle.
Vielä kuistille kävellessä sai ihmeellisiä jännityskohtauksia (tai kouristuksia). Jäykisteli raivosta askeleiden välissä. Vähän tärisikin. Naama oli punainen ja musta karvalakki syvälle päähän vedettynä.
Sihisi mennessään perkelettä ja maksullista naista.
Isä sitten lähti kaikessa rauhassa pelkässä villapaidassa ja villahousuissa pihalle tupakille sedän tueksi. Tokaisi ohimennen vaimolleen että "pitäisit sinä joskus omista asioistas huolen, ei se sinunkaan pesä ole niin puhdas kuin väitetään."
Minä vain keräilin kakun muruja tuvan lattialta. Tuvassa oli melko pimeää kun sähkön säästö oli sellainen muoti-ilmiö.
Myöhemmin pöytä korjattiin sedän toimesta. Äiti oli lievästi järkyttynyt ja kalpea tapahtuman johdosta.
Varmasti oppi kultaisia käytössääntöjä vanhoilla päivillään.
M u s t a l a i s e t
O v a t
I d i o o t t e j a
H u o r a n p e n t u j a
Mieli ja kädet ovat ikävä kyllä elävä ŕadikaalinen functio.
Osaisipa kaikki aivoilla käyttää functiota niin että ei tarvisi käyttää käsiä idiootisti mielen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän suuri osa vanhemmista kävisi käsiksi, jos joku aikuinen tekisi pahaa heidän lapselleen. Minun tekisi mieli käydä käsiksi vieraiden lasten pahoinpitelijöihin, kun luen ammottavia uutisia mitä jotkut ovat tehneet. Olen ihminen joka ei ikinä voisi vahingoittaa toista, joka ei ole mitään väärää tehnyt. Olen kiltti ja mukava, mutta kyllä minut saa raivostumaankin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun setä oli pahoittanut mielensä äitini suunsoiton takia. Äitini heitti jatkuvasti läppää aviottomasta lapsesta ja siitä kuinka setä ei ole ottanut kristillistä vastuuta tästä lapsesta, mutta näistä toisista lapsistaan on. Serkut oli mukana tapahtumassa.
Setä tulistui niin että pomppasi saappaat jalassa pystyyn ja paukautti nyrkillä keskelle tuvan (paksu perinteinen) pöytään, niin että pöytä lohkesi kahtia. Pöydän antimet meni samassa syssyssä lattialle.
Vielä kuistille kävellessä sai ihmeellisiä jännityskohtauksia (tai kouristuksia). Jäykisteli raivosta askeleiden välissä. Vähän tärisikin. Naama oli punainen ja musta karvalakki syvälle päähän vedettynä.
Sihisi mennessään perkelettä ja maksullista naista.
Isä sitten lähti kaikessa rauhassa pelkässä villapaidassa ja villahousuissa pihalle tupakille sedän tueksi. Tokaisi ohimennen vaimolleen että "pitäisit sinä joskus omista asioistas huolen, ei se sinunkaan pesä ole niin puhdas kuin väitetään."
Minä vain keräilin kakun muruja tuvan lattialta. Tuvassa oli melko pimeää kun sähkön säästö oli sellainen muoti-ilmiö.
Myöhemmin pöytä korjattiin sedän toimesta. Äiti oli lievästi järkyttynyt ja kalpea tapahtuman johdosta.
Varmasti oppi kultaisia käytössääntöjä vanhoilla päivillään.
Tämä tarina on vähän sama kuin aloituksessani. Ihminen puuttuu asiaan joka ei ehkä hänelle kuulu, mutta on asia on faktaa. Toinen suuttuu silmittömästi. Miksi setä noin suuttui faktasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ihminen osaa pelata korttinsa niin, että ärsyttää uhriaan juurikin julkisesti ärsyyntymiskynnykselle asti, että ulkopuolisista paikallaolijoista näyttäisi siltä, että se kilahti ihan tyhjästä. Monesti vuosien piina takana, tarkoitus tehdä uhrista hullu mielenvikainen, vaikka on sitä itse. Ihan pikku mitätön sana voi laukaista tilanteen, koska tilannetta on pedattu kenties vuosia.
Olen pohtinut samaa joidenkin vaikeiksi leikattujen lasten kohdalla, että onko kyse siitä miten vanhempi manipuloi näyttämään huonolta, jotta itse saa ne sympatia pisteet kauhukakaran vanhempana.
Sama homma työpaikoilla. Se kiusattu voidaan saada näyttämään kauhealta ja kun lopulta romahtaa, muut vaan hymisevät kuorossa, että sekopää.
Kyseessä on narsististen vanhempien ns. ”syntipukkilapsi” (vs. ns. suosittu ”kultainen lapsi”). Joskus sama lapsi voi saada välillä syntipukin ja välillä kultaisen lapsen roolin, kuten itselleni on käynyt ainoana lapsena.
Se on kyllä uskomatonta kuinka helposti ihminen voidaan hajottaa kotona tai työpaikalla kääntämällä kaikki väärin päin ja istuttamalla epäilysten siemeniä ja hiljalleen murskaamalla toisen itsetunto, joskus jopa antamalla ”viimeinen voitelu” julkisesti näytöstyyliin, kuten yllä on mainittu. Olen tuonkin kokenut työelämässä, kiltti ja joustava kun olen. Aivan uskomatonta, että tällaiset ihmiset vaan iloisesti porhaltavat eteenpäin ja me kiltimmät jäädään jalkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun setä oli pahoittanut mielensä äitini suunsoiton takia. Äitini heitti jatkuvasti läppää aviottomasta lapsesta ja siitä kuinka setä ei ole ottanut kristillistä vastuuta tästä lapsesta, mutta näistä toisista lapsistaan on. Serkut oli mukana tapahtumassa.
Setä tulistui niin että pomppasi saappaat jalassa pystyyn ja paukautti nyrkillä keskelle tuvan (paksu perinteinen) pöytään, niin että pöytä lohkesi kahtia. Pöydän antimet meni samassa syssyssä lattialle.
Vielä kuistille kävellessä sai ihmeellisiä jännityskohtauksia (tai kouristuksia). Jäykisteli raivosta askeleiden välissä. Vähän tärisikin. Naama oli punainen ja musta karvalakki syvälle päähän vedettynä.
Sihisi mennessään perkelettä ja maksullista naista.
Isä sitten lähti kaikessa rauhassa pelkässä villapaidassa ja villahousuissa pihalle tupakille sedän tueksi. Tokaisi ohimennen vaimolleen että "pitäisit sinä joskus omista asioistas huolen, ei se sinunkaan pesä ole niin puhdas kuin väitetään."
Minä vain keräilin kakun muruja tuvan lattialta. Tuvassa oli melko pimeää kun sähkön säästö oli sellainen muoti-ilmiö.
Myöhemmin pöytä korjattiin sedän toimesta. Äiti oli lievästi järkyttynyt ja kalpea tapahtuman johdosta.
Varmasti oppi kultaisia käytössääntöjä vanhoilla päivillään.
Tämä tarina on vähän sama kuin aloituksessani. Ihminen puuttuu asiaan joka ei ehkä hänelle kuulu, mutta on asia on faktaa. Toinen suuttuu silmittömästi. Miksi setä noin suuttui faktasta?
Temperamentti lienee syynä. Isäni oli aina hirveän rauhallinen ja sai paimentaa veljeään lähes tämän koko elämän ajan.
Sedällä oli näitä raivokohtauksia jossa alkoi tärisemään ja kouristuksiakin tuli.
Äiti väitti että viinakramppeja on ja että viina on vienyt vihdoinkin hermot. Siitä se setä vasta suuttuikin. Isä oli aina valmiina menemään eteen jos lyöntejä sateli.
Enkä minä koskaan viinanjuontia nähnyt tai haistanut.
Sen muistan että hirveät voimat sedällä oli ja raivo antoi x 100. Hänelle sanottiin että verisuoni katkeaa piästä kun tuolla tavoin riuhdot. Ja kun hänelle neuvottiin rauhoittua niin raivostui enemmän.
Nopeasti se laantui kun voimille ilmeisesti kohtaukset otti.
Lapsuudesta muistan kuinka keskikokoisia puita repi pihasta juurineen tai jos ei saanut niin runttasi poikki.
Kahvikupin paukautti puristamalla rikki käsiinsä. Verta vaan vuoti kämmenistä.
Me lapset aina pelättiin setää tietyllä tapaa, vaikka ihan täysipäinen hän tuntui olevan.
Sai vain raivokohtauksia pienistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän psykologi vastaisi ap:lle, kun minuakin kiinnotaisi tietää tämä seikka.
Onko niin että lapsuudessa on neuvottu jotain virhettä tai käytöstä häpeällä ja syyllistämisellä?
Sitten reagoi kiukuttelulla, vaikka pitäisi pyytää anteeksi ja todeta että nyt on aika muuttaa tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun setä oli pahoittanut mielensä äitini suunsoiton takia. Äitini heitti jatkuvasti läppää aviottomasta lapsesta ja siitä kuinka setä ei ole ottanut kristillistä vastuuta tästä lapsesta, mutta näistä toisista lapsistaan on. Serkut oli mukana tapahtumassa.
Setä tulistui niin että pomppasi saappaat jalassa pystyyn ja paukautti nyrkillä keskelle tuvan (paksu perinteinen) pöytään, niin että pöytä lohkesi kahtia. Pöydän antimet meni samassa syssyssä lattialle.
Vielä kuistille kävellessä sai ihmeellisiä jännityskohtauksia (tai kouristuksia). Jäykisteli raivosta askeleiden välissä. Vähän tärisikin. Naama oli punainen ja musta karvalakki syvälle päähän vedettynä.
Sihisi mennessään perkelettä ja maksullista naista.
Isä sitten lähti kaikessa rauhassa pelkässä villapaidassa ja villahousuissa pihalle tupakille sedän tueksi. Tokaisi ohimennen vaimolleen että "pitäisit sinä joskus omista asioistas huolen, ei se sinunkaan pesä ole niin puhdas kuin väitetään."
Minä vain keräilin kakun muruja tuvan lattialta. Tuvassa oli melko pimeää kun sähkön säästö oli sellainen muoti-ilmiö.
Myöhemmin pöytä korjattiin sedän toimesta. Äiti oli lievästi järkyttynyt ja kalpea tapahtuman johdosta.
Varmasti oppi kultaisia käytössääntöjä vanhoilla päivillään.
Tämä tarina on vähän sama kuin aloituksessani. Ihminen puuttuu asiaan joka ei ehkä hänelle kuulu, mutta on asia on faktaa. Toinen suuttuu silmittömästi. Miksi setä noin suuttui faktasta?
Temperamentti lienee syynä. Isäni oli aina hirveän rauhallinen ja sai paimentaa veljeään lähes tämän koko elämän ajan.
Sedällä oli näitä raivokohtauksia jossa alkoi tärisemään ja kouristuksiakin tuli.
Äiti väitti että viinakramppeja on ja että viina on vienyt vihdoinkin hermot. Siitä se setä vasta suuttuikin. Isä oli aina valmiina menemään eteen jos lyöntejä sateli.
Enkä minä koskaan viinanjuontia nähnyt tai haistanut.
Sen muistan että hirveät voimat sedällä oli ja raivo antoi x 100. Hänelle sanottiin että verisuoni katkeaa piästä kun tuolla tavoin riuhdot. Ja kun hänelle neuvottiin rauhoittua niin raivostui enemmän.
Nopeasti se laantui kun voimille ilmeisesti kohtaukset otti.
Lapsuudesta muistan kuinka keskikokoisia puita repi pihasta juurineen tai jos ei saanut niin runttasi poikki.
Kahvikupin paukautti puristamalla rikki käsiinsä. Verta vaan vuoti kämmenistä.
Me lapset aina pelättiin setää tietyllä tapaa, vaikka ihan täysipäinen hän tuntui olevan.
Sai vain raivokohtauksia pienistä.
No, ei heitä voikaan verrata. Aloitukseni miehellä ei ole yleensä moisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän psykologi vastaisi ap:lle, kun minuakin kiinnotaisi tietää tämä seikka.
Onko niin että lapsuudessa on neuvottu jotain virhettä tai käytöstä häpeällä ja syyllistämisellä?
Sitten reagoi kiukuttelulla, vaikka pitäisi pyytää anteeksi ja todeta että nyt on aika muuttaa tapoja.
Tämä mies on kyllä kasvatettu tuohin tyyliin.... mutta ei isä ole aikuisena häntä syyllistänyt. Ei ainakaan minun tietääkseni.
Tuli mieleen Bruce Leen toteamus, että nyrkin pitää olla ajatustakin nopeampi.
Aika pelottava ajatus mielestäni.
Siis sehän tarkoittaa että annetaan vaan mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kun setä oli pahoittanut mielensä äitini suunsoiton takia. Äitini heitti jatkuvasti läppää aviottomasta lapsesta ja siitä kuinka setä ei ole ottanut kristillistä vastuuta tästä lapsesta, mutta näistä toisista lapsistaan on. Serkut oli mukana tapahtumassa.
Setä tulistui niin että pomppasi saappaat jalassa pystyyn ja paukautti nyrkillä keskelle tuvan (paksu perinteinen) pöytään, niin että pöytä lohkesi kahtia. Pöydän antimet meni samassa syssyssä lattialle.
Vielä kuistille kävellessä sai ihmeellisiä jännityskohtauksia (tai kouristuksia). Jäykisteli raivosta askeleiden välissä. Vähän tärisikin. Naama oli punainen ja musta karvalakki syvälle päähän vedettynä.
Sihisi mennessään perkelettä ja maksullista naista.
Isä sitten lähti kaikessa rauhassa pelkässä villapaidassa ja villahousuissa pihalle tupakille sedän tueksi. Tokaisi ohimennen vaimolleen että "pitäisit sinä joskus omista asioistas huolen, ei se sinunkaan pesä ole niin puhdas kuin väitetään."
Minä vain keräilin kakun muruja tuvan lattialta. Tuvassa oli melko pimeää kun sähkön säästö oli sellainen muoti-ilmiö.
Myöhemmin pöytä korjattiin sedän toimesta. Äiti oli lievästi järkyttynyt ja kalpea tapahtuman johdosta.
Varmasti oppi kultaisia käytössääntöjä vanhoilla päivillään.
Tämä tarina on vähän sama kuin aloituksessani. Ihminen puuttuu asiaan joka ei ehkä hänelle kuulu, mutta on asia on faktaa. Toinen suuttuu silmittömästi. Miksi setä noin suuttui faktasta?
Kenelläkään ei ole täysin puhtaat jauhot pusseissa. Viisikymppinen olisi voinut alkaa vttuilemaan vanhukselle jostain vastaavasta. Mitä sitten olisikaan tapahtunut?
Minun kohdallani se on ihmisten jihadistinen mielistely kirkkohopeaa kohtaan millä heillä ei ole hevosenvittuakaan tekemistä.
Suomalaiset ovat sellaisia apinoita jotka yrittävät sekaantua muiden asioihin ja MÄ oon nii nykyaikaa!
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen Bruce Leen toteamus, että nyrkin pitää olla ajatustakin nopeampi.
Aika pelottava ajatus mielestäni.
Siis sehän tarkoittaa että annetaan vaan mennä?
Taistelussa ei pidä miettiä mitään moraaliin liittyviä juttuja.
Niitä mietitään vasta jälkikäteen.
Yleensä kamppailussa ei saa menettää malttia, kun toinen provosoi.
Muuten voi astua ansaan.
Vähän kaksipiippuisia juttuja nämä.
Alue: Aihe vapaa
Minun äiti sanoi ainai ilkeistä ihmisistä , se on niin tempperamenttinen.. . Kyllä sellaiset ihmiset jotka käyvät käsiksi ja aina haastavat riitaa ovat vain ilkeitä ihmisiä. Raivareita saavat ihmiset eivät ole normaaleja. Meillä on töissä yksi nainen joka aika usein saa raivareita tyhjästä. Kiertää paikasta toiseen kun on niin kova riitelemään. Hän on lääkäri.Ei kantis. Hän saa paljon pahaa aikaan. Potilaille hän on usein myös ilkeä. Polilla myös näkee päivystyksessä mitä miehet tekevät" omille naisilleen". Sitä ei todeksi uskoisi.