Onko itsetuhoiset ajatukset epänormaalia?
Terveillä ihmisillä ja heillä jotka ei tunne liikaa kipua ei ole itsetuhoisia ajatuksia? Minulla on itsetuhoisia ajatuksia joka päivä, masentaa, on tuskaa ja elämäntilanne on huono, on työttömyyttä ja yksinäisyyttä ja menneisyydessä mua on kiusattu.
On aikomus mennä terapiaan.
Kommentit (6)
Normaalia kovassa tuskassa, jos mitään ulospääsyä ei joko oikeasti ole tai sitä ei pysty näkemään. Mielen selviytymiskeino: "Jos en enää oikeasti kestä, kärsimyksen voi silloin lopettaa."
Mulla on vaikeita kroonisia kipuja, ei tukiverkkoa, köyhyys, yksinäisyys. Pahimpina jaksoina tulee itsari mieleen monta kertaa päivässä ja mun mielestä se on tässä tilanteessa täysin normaalia. Mutta täällä vielä heilutaan, en oikein tiedä millä voimalla!
Vierailija kirjoitti:
Täysin normaalia.
Vaikeasti masentuneena ja terveenä olleena, tiedän. Ei ole. Minullekin on hiipinyt ajatuksia, kun olen ollut kuormittunut ja itkuinen. Näistä ajatuksista tiedän, että kaikki ei ole hyvin,
Mitä nyt normaalilla tarkoitetaan. Itsellä ilmaantuu itsetuhoisia ajatuksia pitkään jatkuneessa stressitilassa, kun olen henkisesti umpikujassa eikä psyyke meinaa enää kestää tilannetta. Olen yrittänyt ottaa ne merkkinä siitä, että nyt mennään viimeisillä voimilla ja jonkin tarvitsee muuttua pian. Aikuisena nykyään osaan myös paremmin tiedostaa, mistä se henkinen kipu johtuu. Nuorempana ei ymmärtänyt mistä se sisäinen ristiriita tuli, vaan eli kaiken lisäksi epätietoisuudessa ja syytti itseään. Se voi siis olla merkki masennuksesta, tai niinkuin itsellä, ehkä ennemminkin jäänne sairastetusta vakavasta masennuksesta. Vaikka en ole enää siinä tilassa päivittäin, ajatukset ajautuvat suuren kuormituksen alla herkemmin sellaisille poluille jotka on joskus tallattu tutuiksi. Toki pitkään jatkuessa pitää ottaa huomioon se mahdollisuus, että masennus on yksinkertaisesti uusiutunut. Silloinkin sen takana on kuitenkin jokin syy, jotain on omassa elämässä epätasapainossa. Jokin ei ole linjassa, tai jokin tunne pyrkii ulos.
Jos tukahduttaa tunteitaan ja tarpeitaan tai joutuu selviämään riittävän pitkään henkisesti kuormittavassa ympäristössä tai tilanteessa, on aika inhimillistä että mieli alkaa etsimään siitä ulospääsyä. Silloin pitää vain olla todella tarkkana minkälaisia ajatuksia uskoo, ja halu kuolla voi olla olemassa. Sitä ei kuitenkaan ole pakko ottaa totuutena tai ainoana vaihtoehtona, vaan se on voimakas viesti jonka sisältämä tunne saa olla totta. Ainakin itse olen joutunut joka kerta vain syvemmälle siihen suohon, kun olen yrittänyt kaiken kärsimyksen lisäksi vielä kieltää itseäni tuntemasta niin syvää epätoivoa. Voin voida huonosti ja silti tehdä tekoja, jotka taistelevat elämän jatkumisen puolesta.
Ei ole normaalia. Olet masentunut ja kuormittunut. Terapia nyt ainakin ja lääkitys ehkä.