Vela, oletko introvertti vai ekstrovertti?

En ole koskaan halunnut lapsia, julistin jo joskus alakouluikäisenä, että minusta ei koskaan tule äitiä. Sukulaiset myhäilivät, että kyllä mieli vielä muuttuu, mutta sen jälkeen, kun täytin 40, on vihdoin tullut hiljaista näiden myhäilijöiden suunnalla.

Se, että olen todella introvertti, aivan varmasti on vaikuttanut asiaan. Se vaikuttaa vahvasti parisuhteisiinkin -- joskus parikymppisenä vielä yritin asua miehen kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Voin olla parisuhteessa, kunhan ei muuteta yhteen. Vaikea vain löytää miestä, jolle tämä olisi ok.

Olen kiinnostunut asiasta siksi, että itse olen sekä vela että introvertti, ja vaikka pidän lasten saantia pintapuolisen ajatuksen tasolla ihan ok:na ja pidän kyllä kivoista lapsista, joita suvusta ja läheisiltä löytyy, mutta tarvitsen niin paljon omaa aikaa ja koko ajan läsnä oleminen on niin kuluttavaa, että en taatusti jaksaisi sitä itse.

Kiinnostaa, onko tämä yleistäkin, koska veikkaisin itse niin olevan. AP

Siltä väliltä. Voin seurassa olla sille päälle sattuessa puhelias, mutta tarvitsen tosi paljon aikaa itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Siltä väliltä. Voin seurassa olla sille päälle sattuessa puhelias, mutta tarvitsen tosi paljon aikaa itsekseni.

Eli olet introvertti. Introverttiys ei tarkoita sitä, etteikö viihtyisi myös seurassa. Nimenomaan tuo "sille päälle sattuessa" on hyvin paljastava lausahdus kommentissasi.

Kumpaa koet tarvitsevasi enemmän, seuraa vai yksinäisyyttä? Jos aika itseksesi on sinulle tärkeämpää, olet introvertti.

Hardcore introvertti. Siksi en lapsia voikaan hankkia. En siedä meteliä enkä kaaosta. En siedä edes sisarusten ja ystävien lapsia. Mitä vähemmän tapaan lapsia, sen parempi.

Introvertti, pahasti ujo ja epäsosiaalinen. Ajatus esim. kumppanin vanhempien tapaamisesta saa 1000 perhosta vatsaan ja alkaa oksettamaan.

Vahvasti ekstrovertti, ei vaikuta kun en todellakaan halua lapsia M54.

Olen hyvin introvertti, mutta syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni on raskauden ja synnytyksen pelko, eikä se mielestäni ainakaan suoraan selity persoonallisuustyypillä. (Niille, jotka nyt ovat kirjoittamassa näppäimistö savuten että synnytysfobiasta voi parantua, kerrottakoon lisäksi että olen jo lapsentekoiän ohittanut.)

Olen ekstrovertti. Viihdyn samassa tilassa ihmisten kanssa paremmin kuin yksin. Minusta on esim mukavampaa opiskella kirjastossa kuin kotona ja etätyöpäivinä työskennellä kahvilassa missä on vähän hälyä ympärillä. Tykkään olla ihmisten seurassa vaikka ei olisikaan mitään kommunikointia tai vuorovaikutusta. Yksin nukkuminen on pahinta ja silloin nukun huonosti.

En kuitenkaan jatkuvasti jaksa olla sosiaalinen eli keskustella, kuunnella, kyselöä jne. Tykkään uppoutua pitkiksi ajoiksi omiin juttuihin - mieluiten niin että ympärillä on muita jotka ovat myös uppoutuneet omiin juttuihinsa. Lapset ovat ihan söpöjä mutta minulla ei ole juurikaan hoivaviettiä ja koen lapset raskaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ekstrovertti. Viihdyn samassa tilassa ihmisten kanssa paremmin kuin yksin. Minusta on esim mukavampaa opiskella kirjastossa kuin kotona ja etätyöpäivinä työskennellä kahvilassa missä on vähän hälyä ympärillä. Tykkään olla ihmisten seurassa vaikka ei olisikaan mitään kommunikointia tai vuorovaikutusta. Yksin nukkuminen on pahinta ja silloin nukun huonosti.

En kuitenkaan jatkuvasti jaksa olla sosiaalinen eli keskustella, kuunnella, kyselöä jne. Tykkään uppoutua pitkiksi ajoiksi omiin juttuihin - mieluiten niin että ympärillä on muita jotka ovat myös uppoutuneet omiin juttuihinsa. Lapset ovat ihan söpöjä mutta minulla ei ole juurikaan hoivaviettiä ja koen lapset raskaiksi.

Mun mielestä kuulostat kyllä introvertilta. Ehkä olen ymmärtänyt väärin, olen luullut, että ekstrovertti nimenomaan kaipaa vuorovaikutusta. Ei siis välttämättä ihmisten hälyä ympärilleen, vaan esim. kotona yksin ollessaan jatkuvasti tekstaa/chattaa kavereiden kanssa, että saa vuorovaikutusta.

Introvertti. Viihdyn omissa oloissani, rauhassa ja hiljaisuudessa. Lasten äänet herättävät usein vahvaa ärtymystä.

Olen ääri-introvertti. En halua edes minkäänlaisia suhteita miehiin, saati lapsia. Nuorena tuli pari kertaa seurusteltua ja totesin, että ei ole minun juttu, olen tyytyväisempi yksin. 

En ole päättänyt, että en halua koskaan lapsia, mutta tähän mennessä en ole halunnut ja vaikuttaa siltä, että en halua tulevaisuudessakaan. Sellainen normaali perhe-elämä vaikuttaa ajatuksen tasolla karmivalta. Olen introvertti ja en välttämättä halua edes perinteistä parisuhdetta: ehkä jonkinlainen sitoutunut ja eksklusiivinen fwb-suhde olisi se minulle sopivin suhdemuoto.

M31

Olen ambivertti. En ole koskaan ollut ehdoton lasten saannin suhteen, mutta nyt olen yli 40, enkä kyllä halua siihen rumbaan. Lapset pitäisi erikseen tehdä (tai yrittää, tiedän kyllä), sillä olen lesbo.

Viihdyn hyvin ihmisten seurassa, mutta tarvitsen vastapainoksi paljon omaa, rauhallista aikaa.

Sama kuin nr. 14, eli ambivertti - olen sosiaalinen, nautin huomiosta ja erilaisista tapahtumista. Toisaalta taas viihdyn myos kotona, mutta ei kai kukaan joka paiva mene tukka putkella. 

Olen aina tiennyt (so. ihan puberteetista asti) etten koskaan halua lapsia. 

N44

Vierailija kirjoitti:

Introvertti, pahasti ujo ja epäsosiaalinen. Ajatus esim. kumppanin vanhempien tapaamisesta saa 1000 perhosta vatsaan ja alkaa oksettamaan.

Ai sulla on kuitenki kumppani?

Up

Vierailija kirjoitti:

Olen ekstrovertti. Viihdyn samassa tilassa ihmisten kanssa paremmin kuin yksin. Minusta on esim mukavampaa opiskella kirjastossa kuin kotona ja etätyöpäivinä työskennellä kahvilassa missä on vähän hälyä ympärillä. Tykkään olla ihmisten seurassa vaikka ei olisikaan mitään kommunikointia tai vuorovaikutusta. Yksin nukkuminen on pahinta ja silloin nukun huonosti.

En kuitenkaan jatkuvasti jaksa olla sosiaalinen eli keskustella, kuunnella, kyselöä jne. Tykkään uppoutua pitkiksi ajoiksi omiin juttuihin - mieluiten niin että ympärillä on muita jotka ovat myös uppoutuneet omiin juttuihinsa. Lapset ovat ihan söpöjä mutta minulla ei ole juurikaan hoivaviettiä ja koen lapset raskaiksi.

Mä olen aika samanlainen, ja koen olevani selvästi introvertti. Pystyn keskittymään hälystä huolimatta, täys hiljaisuus jopa häiritsee, kunhan ei tarvitse kommunikoida ja saan keskittyä omiin juttuihin. Lapsia hankin yhden kumppanin toiveesta, useampaa en jaksaisi missään tapauksessa. Lapsen mukana tuleva pakkososiaalisuus joskus rasittaa, etenkään en jaksaisi kahvitella ja jauhaa pashaa vieraiden vanhempien kanssa, samoin se lasten kavereiden mukana tuleva hälinä väsyttää uskomattoman paljon, kun sitä ei voi sivuuttaa samoin kuin jotain taustahälyä kahvilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siltä väliltä. Voin seurassa olla sille päälle sattuessa puhelias, mutta tarvitsen tosi paljon aikaa itsekseni.

Eli olet introvertti. Introverttiys ei tarkoita sitä, etteikö viihtyisi myös seurassa. Nimenomaan tuo "sille päälle sattuessa" on hyvin paljastava lausahdus kommentissasi.

Kumpaa koet tarvitsevasi enemmän, seuraa vai yksinäisyyttä? Jos aika itseksesi on sinulle tärkeämpää, olet introvertti.

On myös olemassa ambivertti

Olen introvertti. Viihdyn omissa oloissani, nauuin rauhasta ja hiljaisuudesta. Voisin hyvin olla vaikka kuukauden tapaamatta ketään. Kyllä minä ihmisistäkin pidän ja osaan olla sosiaakinenkin, mutta parhaiten viihdyn yksin omissa puuhissani. Rakastan lukemista ja kissojani. Inhoan melua, hälinää, sotkua, kasosta ja sitä, että minun pitäisi huolehtia toisesta ihmisestä 24/7, joten en todellakaan halua lapsia.