Ystävällä vauva pilannut parisuhteen:-(

ettei saa selvitä vaikeuksitta elämästään. Tuomiolle vaan kriisinpaikoissa!

Meillä ainakin oli vaikeaa esim., että lapsen syntymän ja imetyksen myötä seksihaluni menivät kokonaan pitkäksi aikaa. Eipä siinä ihan ulkona syömässä käyminen palauta hormoonitoimintaa, mutta toki auttaa, että on edes aikaa jutella rauhassa. Olin myös pitkään tosi väsynyt, sillä hoidin kaikki yösyötöt itse. Katsoin, että mies tarvitsee unensa jaksaakseen raskaan työnsä.

Vauva oikeasti muuttaa aikakäsityksen ja muutaman ensimmäisen kuukauden ainakin hormonit, imetys, muuttuneet rutiinit, kotiin jääminen ja jämähtäminen vaikuttavat etenkin äitiin PALJON. Minulla meni kauan sopeutua tuohon kaikkeen ja vaikka vauvan tuloon oli varauduttu, parisuhde oli huonolla hoidolla ja muutoksessa kauan.

sen tekee kyllä aikuiset ihan itse! Turha on syyttää viatonta lasta suhteen kariutumisesta.

Jos sinulla ap ei ole omia lapsia, niin et todellakaan voi tietää, mitä arki voi olla pienen vauvan kanssa:



Jatkuvia yöheräämisiä, ja jos vanhemmat ovat herkkäunisia, niin vaikea päästä uneen takaisin. Seuruksena pienestä vauvasta on aina vähentynyt yöuni! Jonkun tutkimuksen mukaan pienten lasten vanhemmille kertyy ekan vuoden aikana 200 tunnin univelka. Eli jos haluat tietää, miltä vauvaperheen arki tuntuu, niin laitapa kello herättämään yöllä 2-3 tunnin välein ja valvo sitten miehesi kanssa herättyänne 20 minuuttia ja sitten yritä saada unen päästä kiinni, ja tule sitten vasta kertomaan, paraniko parisuhteenne vai heikkenikö se!!



Ja koliikkivauva tai paljon itkeskelevä tapaus onkin sitten asia erikseen! Kyllä ihan kenen tahansa vanhemman pinnaa kiristää, kun vauva vain itkee ja itkee, eikä mitkään rauhoituskeinot auta. Siinä haetaan sitten ensin syyllisiä itsestä ja siitä puolisosta, kunnes todetaan, että mikään ei auta ja pitää vain kestää. 6-8 viikon ikäisenä vauvat ovat " pahimmillaan" , monet itkevät eniten juuri silloin. Eikä se ole tosiaan mitään pientä tirauttelua, vaan kiljumista tuntikausia pää punaisena. Suosittelen tähänkin kotona harjoitusta oman siipan kanssa. Kiljukaa vuorotellen 2 tuntia putkeen samalla, kun toinen yrittää rauhoitella, ja tulosta ei tule. Katsotaan sitten, paraneeko se parisuhde ja kestääkö pinna!



t: Kahden lapsen äiti, jonka lapsista jälkimmäinen itkeskelee paljon ja vanhempien pinna on välillä kireällä. Mutta parisuhteemme kyllä kestää pinnan kiristyksen, sillä tämä on vain ohimenevä vaihe, ja sen tiedostamme.

vauvan tulon myötä.

Vierailija:

Onko tälläinen kovinkin yleistä?

Ennen vauvaa olivat aina kuin kyyhkyläiset(naimisissa olleet nyt 5 vuotta).

Aina kiehnäsivät toisissaan ja tuttavapiirissäkin puhuttiin ja naureskeltiin, että ne on vielä kuin vastarakastuneet.

Nyt on toisenlaista..

Riitelevät kokoajan... Jopa muiden läsnäollessa.

Heillä on vielä todella helppo ja tyytyväinen vauva, mutta ottavat siitä jotenkin silti liikaa stressiä.

Näyttävät nykyään todella onnettomilta yhdessä.

Vauva on vasta 2 kuukautta.

Ne " aikuiset" tekevät sen ihan ITSE!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vierailija:

. Mies pitää lasta virheenä, ainakin sen kuvan saa puheista.

en ollut näin koskaan väittänytkään sen sijaan jotain oltiin puhuttu ja muutoin oli tullut ilmi jotain meidän parisuhteen ongelmista..



Mielestäni oikeampi ilmaus on se, että vauva tuo esiin parisuhteen ongelmia esimerkiksi puolisoiden vuorovaikutuksessa, toisen huomioimisessa, kunnioittamisessa, kotitöiden jakamisessa jne. lista on loputon.. ilman vauvaa parisuhde voi toimia moitteettomasti, vaikka toinen alisuorittaa ja toinen ylisuorittaa, vauvan synnyttyä sitten usein ylisuorittajan voimat loppuvat ja alisuorittajan pitäisi alkaa toimimaan, mutta tästä syntyykin konflikti.



Toiseksi toisille vauvan syntymä on henkisesti valtava kriisi ja stressin aihe, esim. miehelleni, vaikka vauva oli kaikin puolin niin helppo kuin vain voi olla (ehkä juuri siksi?)



Kolmanneksi, aikuiseksi kasvaminen, vastuun ottaminen jne. vain vie toisilta enemmän aikaa kuin toisilta. Toiset (miehet) pakenevat töihin ja tähän on niin totuttu ja se on hyväksytty, ettei sitä edes kukaan huomaa. Toiset sitten purkavat stressin ulos parisuhteessa.. Kaikki eivät suinkaan lähde ryyppäämään ja rellestämään, mutta monenlaisia reaktioita on..



Eiköhän jokaisella ole ne parisuhteen tai muun elämä kriisit edessä joskus, turha lastentekoa on unohtaa tai syyttää niiden vuoksi

Ei siinä sinällään mitään vikaa ole, mutta se vain laannuttaa keskustelun ihan täysin. Minä siis olen se yllä, jonka kaveri niin kerran tokaisi.



Minä en oikein ymmärrä mitä kaverini tai jokun muu tuolla tokaisulla tarkoittaa.. Selventäkää nyt ihmeessä ja sen jälkeen muotoilkaa lause uudestaan.



En koskaan ajatellut enkä edes väittänyt, että lapsi olisi mitään pilannut tai ongelmia aiheuttanut. Eihän se nukkuva ja tuhiseva paketti juuri mitään ylipäätään tehnyt.



Jos jollekin sitten ongelmistani puhuin, halusin löytää ratkaisuja, hyvin konkreettisia. Tuo tokaisu on lähinnä syytös, että nyt syytän vauvaa, kun ylipäätään suuni avaan, vaikka lapsesta ei olisi muutoin koko illan aikana edes puhuttu..



ja toiseksi se kyllä vähättelee sitä, kuin iso muutos tapahtuu, kun perheeseen/parisuhteeseen syntyy lapsi. Realistisempaa on ajatella, että kaikki muuttuu kuin että mikään ei SAA muuttua. Esim. ystäväni ei varmasti edes näe miehessään tapahtuneita reaktioita ja muutoksia eikä näe niitä ongelmana, vaikka itse en mieheltäni koskaan hyväksyisi vastaavaa työhön tai lapsuuden kotiinsa pakenemista..



Ei kannata alkaa puhumaan lapsiperheen ongelmista jos tekee edes mieli tokaista tuo " lapsi ei muuta mitään eikä pilaa parisuhdetta" .. Lauseessa on perää, mutta se pitää osata muotoilla oikein ja perustella myös siten, että keskustelu voi jatkua, muutoinhan se ei jatku, kun vastapuoli ei edes ymmärrä mistä puhutaan