Ystävällä vauva pilannut parisuhteen:-(

ap

Tuo nyt ei tarkoita sitä, että parisuhde olisi pilalla. Aina vain ei voi olla niin kuin kaksi kyyhkyläistä. Erityisestikään silloin, kun täytyy sopeutua siihen, että on vauva talossa. Voi olla, ettei mene kauan, kun ovat jo taas tasapainossa.

Nimenomaan kirjoitin tuossa, että parisuhde ennen vauvaa ollut

esimerkillinen ja erittäin onnellinen ja vauvan tultua ovat onnettomia.

ihan kuin se vauva



a)tulisi vaan pyytämättä



b) jotenkin tahallisesti hankaloittaisi aikuisten elämää.



Ihmiset ottaa muutenkin ihan liikaa stressiä vauvan syntymästä. Ei vauvalle tarvitse kaiken olla täydellistä, eikä elämän muuttua tolkuttomasti. EI ihmisestä tarvitse tulla vain äitiä tai isää, eikä sitä tarvitse repiä harteilleen jotain ylimaallista taakkaa lapsen elämän täydellisesti onnistumisesta.

Todennäköisesti parisuhteessa ei ole tullut mitään mutkia matkaan aiemmin, ja kaikki on vain ollut helppoa ja ihanaa. ONko se jotenkin ihanteellista? Ei minun mielestäni, jos sitten ollaan syvässä kriisissä, kun emäntä ei jaksa joka ilta seksiä ja isäntä ei taivu kotitöihin.

Vierailija:

Onko tämä näinkin yleistä? Luulin aina että vauva vain parantaa parisuhdetta.

varmaan kuulit myoskin sen aviokriisi neuvon, eli:

Tehkää vauva - se tuo teidät taas yhteen. Teillä on sitten yhteistä. Varmasti pelastat avioliittosi tekemällä vauvan

Asuvat paritalossa ystävättäreni vanhempien kanssa.

Eli hänen äitinsä on jokapäivä tukena.

Kaikki on heillä todella helppoa ja kuten jo sanoin vauva on todella helppo.

He riitelevät koko ajan vauvan hoidosta ja on sellaista toisen nälvimistä.

Että toinen tekee aina kaiken väärin jne.

Etenkin ystävättäreni on epäreilu miestään kohtaan, joka on halukas osallistumaan vauvan hoitoon vaikka tekee raskasta työtä.

On koko ajan nälvimässä miestään. Mutta kyllä sitten mieskin sanoo takaisin.

tai vaikkapa se stressi uudesta tilanteesta) pinna kireällä, ei kenenkään tarvitse jaksaa aina olla itse aurinkoinen. Toki ikävää, jos tilanne jatkuu pitkään, mutta hetkellisesti tuo on ihan normaalia mielestäni.

Ja sitä paitsi helppo ja tyytyväinen vauvakin syö öisin, vaatii kaikenlaista päivisin, joten onhan se vauvantulo iso elämänmuutos. Onko sinulla ap lapsia?

Vierailija:

Onko tälläinen kovinkin yleistä?

Ennen vauvaa olivat aina kuin kyyhkyläiset(naimisissa olleet nyt 5 vuotta).

Aina kiehnäsivät toisissaan ja tuttavapiirissäkin puhuttiin ja naureskeltiin, että ne on vielä kuin vastarakastuneet.

Nyt on toisenlaista..

Riitelevät kokoajan... Jopa muiden läsnäollessa.

Heillä on vielä todella helppo ja tyytyväinen vauva, mutta ottavat siitä jotenkin silti liikaa stressiä.

Näyttävät nykyään todella onnettomilta yhdessä.

Vauva on vasta 2 kuukautta.

Samoin jatkuva anopin kanssa vauvan hoidosta keskusteleminen (vaikka miten hyvässä sävyssä tapahtuva) olisi varmaan miestäni myös pikkuvauvavaiheessa aika tavalla harmittanut.

Vierailija:

Asuvat paritalossa ystävättäreni vanhempien kanssa.

Eli hänen äitinsä on jokapäivä tukena.

Äiti symbioosissa vauvaan ja isä tuntee itsensä ulkopuoliseksi tms.

Muotoilin ehkä tuon otsikon vähän harhaanjohtavasti..

Tarkoitin tosiaan että vauvan tultua on heidän parisuhteensa huonontunut huomattavasti.

Ja ei..minulla ei ole lapsia. Ehkä siksi yllätyinkin näin paljon, koska olen aina kuvitellut ja ainakin muilta kuullut että vauva täydentää parisuhdetta.

Ainakaan muilla ystävilläni ei ole tullut mitään ongelmia vauvan tultua.

Lapsi ei todellakaan helpota parisuhdetta. Hyvässä tilanteessa se voi vahvistaa sitä, mutta joka tapauksessa se aiheuttaa haasteita parisuhteelle. Parisuhteen vahvistuminen tapahtuu yleensä kriisin kautta. Läheskään kaikki parisuhteet eivät sitä kestä. Valtosa avioeroista tapahtuu lasten ollessa pieniä.

Toisaalta hän sysää vauvan äidilleen ja komentaa miestään hoitamaan vauvaa yms.

Mutta sitten on haukkumassa miestään, että tekee kaiken väärin.

Mies on todella onnessaan vauvasta ja antaa sille rakkauttaan, mutta äidille ei enää. Välit ovat niin huonot.

Ystävättäreni ei näytä ollenkaan iloitsevan vauvastaan.

On jo kovaan ääneen sanonut, ettei halua ikinä lapsia.

ehkä jos kyseessä on teini tai vaihinkoraskaus, niin sitten kyllä, mutta omassa ystäväpiirissä lapset ovat olleet aikuisella iällä hankittuja.

Vaan se muuttaa sitä! Kyllä jokaisen pitäisi se tietää kun niitä lapsia aletaan hankkia. Aika aikaansa kutakin, suurimmat ongelmat parisuhteessa on silloin kun lapset on pieniä ja silloin erotaankin herkästi; pitäisi vain jaksaa tämän vaiheen yli niin myöhemmin voi taas tuntua kuin vastarakastuneelta. Kuulemma. Itse ainakin luotan ja uskon siihen...

ja siksi ovatkin olleet 5 vuotta kuin vastarakastuneita.

Sehän tässä niin yllättävää onkin, että nyt sitten vauvan tultua ovat onnettomia!:-(

ap

olivat niin rakastuneita, vuosi tapaamisesta menivät naimisiin, vuosi siitä saivat lapsen ja sen jälkeen (lapsi on nyt 2v) on ollut hyvin vaikeaa koko aika. Naisen äiti asuu lähellä ja lapsi on siellä usein hoidossa, joten siitä ei voi olla kyse, mutta sittenkin kun olevat yhdessä, lähinnä riitelevät. kauheaa katsoa vierestä. Mies pitää lasta virheenä, ainakin sen kuvan saa puheista.

Hormoonit heittelevät ja alakuloisuus lisääntyy. Silloin ei ole oma itsensä. Ystäväsi on varmasti myös vielä epävarma äitinä ja paikkaa huonoa itsetuntoaan komentemalla miestään.

kun eivät osaa sitä tilannetta elää ja hallita.



Vauva/lapset ei koskaan pilaa suhdetta vaan aikuiset itse sössivät omat asiansa.

sopetutunut lapsiperheenä oloon. Kyllä se lapsi tuo kriisin hyväänkin suhteeseen, kuten meille. Ennen lasta olemme kokeneet talon rakentamisen ja remontoinnin, jotka eivät samalla tavalla lainkaan koetelleet suhdetta. Molempien lasten syntyessä (nyt 4 kk ja 1 v 11 kk) on lähinnä huonosti nukuttujen öiden ja esikoisen aikana henkisen paineen (epävarmuuden) vuoksi ollut kiukuttelua ja riitaa, mutta olemme osanneet tilanteista selvityä tunnistetuamme syyt ja seuraukset.



En usko tippaakaan, jos joku väittää, ettei lapsi ole tuonut pienintäkään kriisiä suhteeseen. Myöhemmin suhde voi varmasti voida vahvemmin, mutta takuulla kriisi tulee.