Millainen äiti toivoo lapsensa kuolemaa kun selviää että lapsella on haasteita?!

Mistä tämä tuli mieleen?

Minä voin kuvitella. Siinä vaiheessa kun oma lapsi myy itseään kadulla tai ryöstääihmisiä saadakseen aineita kymmenettä vuotta.

Sellainen, joka rakastaa lastaan ja tietää miten vaikeaa elämä tulee erit. lapsella olemaan.

Äitihullu?

Vierailija kirjoitti:

Äitihullu?

Ei, äiti itsekin ja kuulin juuri eräältä ihmiseltä että lapsen kuolema olisi helpotus. Hänellä autistinen lapsi siis ja täysin perään katsottava.

Kaikki vammaisten äidit toivovat kätkytkuolemaa. Vähintään hiljaa mielessään.

No asiat ei oikeassa elämässä ole noin mustavalkoisia, kuin ap kuvittelet. Kuka tahansa normaalitilanteessa oleva ajattelee että lapsen kuolema olisi maailman kamalin asia. Sit taas jos elää vuosikausia, jopa vuosikymmeniä vakavasti sairaan lapsen kanssa, jonka tilanne vaikuttaa koko perheen jokapäiväiseen arkeen tehden elämästä äärimmäisen raskasta ja huolen täyttämää, voi tuollaisiakin ajatuksia tulla. Että miten elämä olisi helpompaa ilman tätä lasta tai miten lapsi itsekkin kärsii. Sekään ei vielä tarkoita että oikeasti haluaisi lapsen kuolemaa. 

Ei tuollainen kauhistelu mitään auta, tilanteessa tarvitaan silloin ihan muuta tukea kuin kauhistelua. 

Noiden ajatusten ymmärtämiseen tarvitaan sellaista elämänkokemusta, jota useimmilla ei onneksi ole. Valitettavasti moni kuitenkin joutuu toteamaan, että kuolema ei ole pahinta, mitä voi sattua. Jos tilanne on riittävän vaikea, kuka tahansa meistä voi päätyä toivomaan kuolemaa itselleen tai muille. Eri ihmisillä on varmasti erilainen kestokyky ja toiset jaksavat toivoa pidempään kuin toiset.

On typerää ja julmaa tuomita ihmistä, joka on joutunut kohtaamaan kestokykynsä rajat.