Lue keskustelun säännöt.
Annoin paikan täydessä junassa vanhalle mummolle ja joku tuntematon pappa näytti peukkua. Vieläkin vituttaa!!!
07.03.2020 |
Kohteliaisuuttani annoin paikan vanhalle rouvalle. Sitten, kun olin antanut paikan, joku vanha papparainen katsoi hymyillen ja näytti peukkua. Ja mikäs siinä vituttaa? No se, että tuntematon pappa puuttuu tilanteeseen, joka ei hänelle millään tasolla kuulu. Jouduin vielä siirtymään jopa toiseen vaunuun, kun kyseinen pappa tuijotti monta minuuttia. Mikä ihmisiä nykyään vaivaa? Ilmankos nuoret ei halua olla kohteliaita, kun joutuu tahtomattaan huomion keskipisteeksi. Jatkossa tajuan olla antamatta paikkaani.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Voi sua raukkaa. Mene terapiaan. Jaxuhali.
Eikö saa ärsyttää papan huono käytös? Peukun näyttämisen jälkeen olisi voinut keskittyä vaikka omiin asioihinsa, mutta jäikin kyttäämään. Tilanne oli hyvin inhottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä tuijotit pappaa monta minuuttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sua raukkaa. Mene terapiaan. Jaxuhali.
Eikö saa ärsyttää papan huono käytös? Peukun näyttämisen jälkeen olisi voinut keskittyä vaikka omiin asioihinsa, mutta jäikin kyttäämään. Tilanne oli hyvin inhottava.
Miksi sinä jäit kyttäämään pappaa?
Se peukun nostaminen tarkoitti alunperin "anna minun olla rauhassa". Etkös ap sitä tiennyt? Olet tulkinnut sen täysin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taaaas kerran tuijotetaan junassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä tuijotit pappaa monta minuuttia?
Katsoin muualle suurimman osan ajasta, mutta huomasin esim sivusilmällä ja ikkunan heijastuksesta sen kusipään tuijotuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoin lastenvaunut treelle bussiin ja ympärillä olevat naiset hymyilivät tyytyväisinä.
Mikä siinä on etteivät voi pitää sitä lärviään norsunvitulla vaan pitää irvistellä ja irvailla tolokun ihmistä.
Sai olla viimeinen kerta kun autan yhtäkään naista tässä maassa, jossa auttamisestakin on tehty stananmoinen näytelmä, jota en halua esittää yleisölle ilman asianmukaista korvausta.
Jouduin poistumaan busasta seuraavalla pysäkillä sillä häpeäni hetkellisestä mielenhäiriöstäni kävi kestämättömäksi sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä, miten suhtaudutte. Olin kuitenkin kohtelias ja pappa oli tarinan roisto ja minähän en jäänyt kyttäämään vaan lähdin lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Autoin lastenvaunut treelle bussiin ja ympärillä olevat naiset hymyilivät tyytyväisinä.
Mikä siinä on etteivät voi pitää sitä lärviään norsunvitulla vaan pitää irvistellä ja irvailla tolokun ihmistä.
Sai olla viimeinen kerta kun autan yhtäkään naista tässä maassa, jossa auttamisestakin on tehty stananmoinen näytelmä, jota en halua esittää yleisölle ilman asianmukaista korvausta.
Jouduin poistumaan busasta seuraavalla pysäkillä sillä häpeäni hetkellisestä mielenhäiriöstäni kävi kestämättömäksi sietää.
Siis tämä! Olisin vain halunnut auttaa toista ilman mitään suurta pappanäytelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten suhtaudutte. Olin kuitenkin kohtelias ja pappa oli tarinan roisto ja minähän en jäänyt kyttäämään vaan lähdin lopulta.
Jos se pappa ajatteli, että kun olit ystävällinen yhdelle, voisit olla "ystävällinen" myös hänelle.
Papat nyt yleisesti haikailevat nuorta vohlaa.
Olisit auttanut pappaa mäessä, vaikka junan veskissä.
Ikärasisti.
Juluma naikkonen.
Vierailija kirjoitti:
Autoin lastenvaunut treelle bussiin ja ympärillä olevat naiset hymyilivät tyytyväisinä.
Mikä siinä on etteivät voi pitää sitä lärviään norsunvitulla vaan pitää irvistellä ja irvailla tolokun ihmistä.
Sai olla viimeinen kerta kun autan yhtäkään naista tässä maassa, jossa auttamisestakin on tehty stananmoinen näytelmä, jota en halua esittää yleisölle ilman asianmukaista korvausta.
Jouduin poistumaan busasta seuraavalla pysäkillä sillä häpeäni hetkellisestä mielenhäiriöstäni kävi kestämättömäksi sietää.
Minulle kävi kerran samoin kun yksi mummu unohti pankkikorttinsa kaupan kassalle ja kiiruhdin ulos viemään sen hänelle. Takaisin tullessa mietin että mitä se kassa minusta nyt ajattelee? Luuleeko että yritän olla olevinani ja hyveposeerata? Tästä aikaa noin 8 vuotta ja edelleen askarruttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
What? Minä päivittäin hymyilen ja katson tuttuja ja tuntemattomia. Siinä on elämän suola. Joskus joku (yleensä mies) jää katsomaan pidemmäksikin aikaa, mitä sitten? Ja miehet on miehiä, vaikka ois pappoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten suhtaudutte. Olin kuitenkin kohtelias ja pappa oli tarinan roisto ja minähän en jäänyt kyttäämään vaan lähdin lopulta.
Jos se pappa ajatteli, että kun olit ystävällinen yhdelle, voisit olla "ystävällinen" myös hänelle.
Papat nyt yleisesti haikailevat nuorta vohlaa.
Olisit auttanut pappaa mäessä, vaikka junan veskissä.
Ikärasisti.
Juluma naikkonen.
En ole naikkonen ja millä tavalla muka ikärasisti, jos autoin vanhusta. Minulla ei myöskään ole aikaa auttaa pappaa tuollaisissa.
Pappa oli tarinan roisto? Voi herran tähden. :D
Minua suorastaan ahdistaa vanhukset, jotka kehtaavat riisua silmillään nuoria naisia ja joskus miehiä. Ei se, että avaan vanhukselle oven tarkoita, että hänen kuuluu seurata minua koko kauppareissun ajan tuijottaen ja kuolaten hanuriani. Onneksi nuoret miehet eivät ole likaisia pervoja vaan herrasmiehiä, jotka osaavat pitää katseen silmien tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoin lastenvaunut treelle bussiin ja ympärillä olevat naiset hymyilivät tyytyväisinä.
Mikä siinä on etteivät voi pitää sitä lärviään norsunvitulla vaan pitää irvistellä ja irvailla tolokun ihmistä.
Sai olla viimeinen kerta kun autan yhtäkään naista tässä maassa, jossa auttamisestakin on tehty stananmoinen näytelmä, jota en halua esittää yleisölle ilman asianmukaista korvausta.
Jouduin poistumaan busasta seuraavalla pysäkillä sillä häpeäni hetkellisestä mielenhäiriöstäni kävi kestämättömäksi sietää.
Minulle kävi kerran samoin kun yksi mummu unohti pankkikorttinsa kaupan kassalle ja kiiruhdin ulos viemään sen hänelle. Takaisin tullessa mietin että mitä se kassa minusta nyt ajattelee? Luuleeko että yritän olla olevinani ja hyveposeerata? Tästä aikaa noin 8 vuotta ja edelleen askarruttaa.
Kävelin lastenvaunujen perässä kaupungin keskustassa ja huomasin kuinka niistä putosi lasten tumppu.
Nostin sen maasta, otin pari nopeampaa askelta ja palautin sen naiselle, sanoen "tämä taisi pudota teiltä".
Jumalavita siitä hymyn ja kiitosten määrää ja ihmiset hymyilivät ympärillä ja minä häpesin joutumistani yleisen pilkan kohteeksi.
Hetkellinen julkisuus introvertin elämässä tuntui vaikealta kestää, aloin hyperventiloimaan, kaaduin puolitajuttomana kuraiselle asfaltille.
SItten tuli ambulanssi, ensiapuun tutkittavaksi, jota vastaan kapinoin, lähete mielisairaalaan, jossa pakkolääkittiin vihannekseksi.
Lihoin psyykenlääkkeiden vaikutuksesta 42 kiloa ja nyt mietin päästessäni viikottaiselle tietokoneajalle, etten enää koske yhteenkään tumppuun loppuelämäni aikana.
Minä olen aina kohtelias ja auttavainen, enkä ole huomannut kenenkään siitä liiaksi innostuvan. Saan itselleni hyvän mielen ja olen saanut vastaavaa ystävällisyyttä itsekin. Mutta ap :n aloitus taisi olla vain sarkastista huumoria.
Voi sua raukkaa. Mene terapiaan. Jaxuhali.