Lue keskustelun säännöt.
Miten itsenäistyitte taloudellisesti eron jälkeen?
05.03.2020 |
Ennen kuin kommentoijat tulee sen minulle ilmoittamaan, kyllä, lokkeilin ex-aviomiehen rahoilla. Muutin hänen perässään ulkomaille ja töiden puuttuessa opiskelin tutkinnon alalta, jolla ei vain ole töitä.
Erosta en saanut juuri mitään (verrattuna miehen omaisuuteen ja 100000/vuosituloihin) ja rahaa on enää n. 20 000€ jäljellä. Oman alan töitä ei ole näköpiirissä.
Elintasoni on laskenut. Asun alivuokralaisena, koska suurkaupungissa minulla ei ole varaa asua yksin.
En tiedä miten pääsen jaloilleni. Olen kuvitellut että minulla olisi yrittäjän taitoja, mutta ei vain ole.
Kommentit (32)
Muuta pois sieltä suurkaupungista ja etsi oman alan töitä. Jollei löydy, opiskele uusi ala (ei siellä suurkaupungissa, vaan halvemmassa paikassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoamaan tai johonkin narikkaan töihin.
Minulla on jo 3 tutkintoa ja toivoin opintojen olevan ohi. Olen lähes 40.
Etsimään töitä? Oletko ollut töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jo 3 tutkintoa ja toivoin opintojen olevan ohi. Olen lähes 40.
Kertaakaan ei tullut mieleen opiskella jotain sellaista, mistä joku on valmis jotain maksamaan?
Suomeen sosiaalituille, niitähän elättejä täällä piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jo 3 tutkintoa ja toivoin opintojen olevan ohi. Olen lähes 40.
No kenenpä toiveet aina toteen kävis. Jotain sun nyt täytyy opiskella.
Olin pitkään avoliitossa erittäin suurituloisen miehen kanssa. Omat tuloni ovat alavalinnasta johtuen todella pienet. Olin kuitenkin suunnitellut talousasioitani pitkällä aikavälillä jo ennen tuon miehen tapaamista, mikä olikin yksi syy siihen, että tein häneen tavatessamme suuren vaikutuksen.
Eron jälkeen tein budjetin aivan kaikista menoistani excel-taulukkoon, kategorioittain. Hankin S-etukortin ja keskitin kaikki mahdolliset ostokset ko. ketjuun (helpottaa päivittäistavaramenojen seuraamista). Pidän kertyneitä bonuksia siellä S-tilillä hätävarakassana, näin tulee automaattisesti säästettyä ainakin pikkiriikkisen. Erosta on useampi vuosi ja kassaan ei ole tarvinnut vielä koskea, vaikka pari kertaa on ollut lähellä.
Karsin kaiken muun kulutuksen minimiin, mutta terveellisestä ruuasta en tingi, koska oman terveyden kustannuksella säästäminen ei ole fiksua pitkällä tähtäimellä. Ruokabudjetin teinkin niin, että ostin kuukauden ajan niin paljon ja niin laadukkaita ruokia kuin suinkin mieli teki (menemättä kuitenkaan ylensyönnin puolelle), ja jälkikäteen katsoin minkä verran siihen meni rahaa. Se on nyt kuukausibudjettini ruuissa.
Liikuntaharrastuksina minulla on jooga kotona ja lenkkeily. Ilmaisia eivätkä vaadi harrastuspaikalle matkustamista. Sallin itselleni hyvässä ravintolassa käymisen pari-kolme kertaa vuodessa, ja silloin en välitä kustannuksista. Muina aikoina pihistelen ja kulutan vain välttämättömiin menoihin. Vaatteita hankin suurimmaksi osaksi käytettyinä ja olen opetellut muokkaamaan niistä itselleni sopivia. Tykkään itse muokatuista, ainutlaatuisista vaatteista paljon enemmän kuin sellaisista, joita on myyty halpakaupasta ulos satoina identtisinä kopioina.
Harkitsen alan vaihtamista sellaiseen, jossa olisi tiedossa paremmat tulot. Olen kuitenkin nykyisin unelma-alallani, joten en ole vielä saanut lopullista päätöstä aikaiseksi. Annan itselleni vielä ainakin vuoden harkinta-aikaa. Jos valitsen jäädä pienituloiseksi, ymmärrän sen olevan tietoinen valintani - muitakin vaihtoehtoja kun olisi tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, minullakin on niitä mielihyvä ammatteja joita olen opiskellut ihan huvikseni eikä ole aikomustakaan alalle pyrkiä tai kesken jääneitä niin etten ole pärjännyt loppuun asti. En ole ikinä vielä löytänyt omaa alaani missä viihtyisin ja tuskin löydänkään. Lapsia ei ole että olisin sillä keinoilla kupannut yhteiskunnan tukia ja joltain mieheltä perinyt elatusmaksuja. Elän aika vaatimattomasti eikä ole isoja menoja.
Vierailija kirjoitti:
Joo, minullakin on niitä mielihyvä ammatteja joita olen opiskellut ihan huvikseni eikä ole aikomustakaan alalle pyrkiä tai kesken jääneitä niin etten ole pärjännyt loppuun asti. En ole ikinä vielä löytänyt omaa alaani missä viihtyisin ja tuskin löydänkään. Lapsia ei ole että olisin sillä keinoilla kupannut yhteiskunnan tukia ja joltain mieheltä perinyt elatusmaksuja. Elän aika vaatimattomasti eikä ole isoja menoja.
Siis mieheni maksaa isoimmat kulut ja olen hänellä töissä niin etten ole yhteiskunnan pummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko konkreettisia vinkkejä?
Ei, mutta voimme vittuilla lokkeilustasi lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut ihan oma työpaikka jo vuosikymmeniä ja meillä ei ole avioehtoa, joten rahantuloa ei voi estää.
Eikö perinteinen tapa ole etsiä nopeasti uusi mies elättämään?
Vierailija kirjoitti:
Eikö perinteinen tapa ole etsiä nopeasti uusi mies elättämään?
Hyvä idea!
Haluatko pysyä siellä vai Suomeen? Missä töitä helpoimmin?
No ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa menot sopimaan tuloihin. Kulut siis ensin ylös: asuminen, ruoka jne. säännölliset kulut. Sitten on vain elettävä sillä, mitä käteen jää.
Itse olen työssäkäyvä nainen ja pärjäämme lasten kanssa ihan ok:sti. Ylimääräistä rahaa ei ole, mutta pärjätään.
Sinun on nyt vain aktivoiduttava ja joko opiskeltava ammatti, jossa on töitä tai tehtävä töitä, joita on tarjolla. Vinkuminen ei auta, eikä oikotietä "helppoon rahaan" ole. Ellet sitten hommaa heti uutta rikasta miestä.
Uskon, että pärjäisin taloudellisesti ihan hyvin. Mulla on liki puolet pienemmät tulot kuin miehellä, mutta säästöjä tuplasti enemmän. Olen aina ollut luonnostani säästäväinen. Toki asumiskulut nousisi (nyt maksettu asuntolainaa puoliksi) mutta enköhän pärjäisi silti, ostaisin/vuokraisin sitten vaan omiin tuloihin sopivan asunnon.
Enemmän ongelmia aiheuttaisi kyllä käytännön hommat, olen oikeasti ihan käsi asunnon ja auton huoltoon liittyvissä asioissa, esim jos lamppu palaisi. No, kyllähän ne pakon edessä opettelisi.
Mutta juu, en usko että olisi taloudellisesti vaikeaa. Olen hyvä elämään omien tulojen mukaan.
No vastauksena kysymykseesi, en ole koskaan ollut miehestä taloudellisesti riippuvainen.
Mutta se ei sua nyt auta. Mikä auttaa, on selvittää se onko sulla joku ammatti, jolla voisit ansaita. Jos ei ole, mikä olisi sellainen jolla voisit ansaita elantosi? Suosittelen opiskelua, vaikka olisi jo ikää, koska tuskin voit loppuelämää hengailla tekemättä mitään.
Työn ohella opiskelu on yksi vaihtoehto rahoittaa opintoja. Iltaopintoinakin on paljon vaihtoehtoja. Jos sulla ei ole lapsia, niin mitäs jos palaisit Suomeen jollekin edulliselle paikkakunnalle opiskelemaan syksyllä?