Miten käsitellä eroa kun toinen ei suostu puhumaan?

On varmasti jotain masennustakin, äitinsä on myös vakavasti sairas ja se on ottanut koville.Sekin on ihmetyttänyt että ei ole halunnut koskea minuun ollenkaan sen jälkeen kun palasi kotiin, ei edes halausta tms. Sanoi että ei halua edes koskettaa kun pitää miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Asunto on yhteinen, omistamme sen puoliksi. Ap

Lunasta se sitten kokonasn jos et halua myydä.

Vierailija kirjoitti:

Oon pahoillani ap. 

Outoa miten kaikki tuntuvat missaavan tämän lauseen:

"On nukkunut lähes koko ajan kotona olleessaan kun ei kuulema jaksa muuta."

Mieshän on masentunut!

So what? Heittää äijän pellolle. Turha tuollaisen takia on sen enempää pähkiä ja hukata elämäänsä. Vätyshän voi jäädä vuosiksi jumimaan.

Tilanne on hankala myös lapsen kannalta, koska mies on ollut hyvä isäpuoli ja todella läheinen lapsen kanssa. Ehkä siksikin tuntuu että haluaisin jonkin selityksen kaikelle tälle.ap

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on hankala myös lapsen kannalta, koska mies on ollut hyvä isäpuoli ja todella läheinen lapsen kanssa. Ehkä siksikin tuntuu että haluaisin jonkin selityksen kaikelle tälle.ap

Ehdotan, että varaat itsellesi ajan pariterapiaan. Se on ensimmäinen askel eteenpäin. Jos mies ei halua lähteä mukaan niin häntä on turha patistella, kerro kuitenkin meneväsi itse, jotta hän ymmärtää sinun ottavan hänen puheensa tosissaan.

Todennäköisesti et tule saamaan mitään selitystä. Jos taas saat selityksen, niin se tulee todennäköisesti olemaan jokin sellainen, missä syytetään sinua. Kuulostaa sitlä, että mies ei tiedä itsekään mitä haluaa. Sure suru pois. Yritä tukea miehen ja lapsen suhdetta lapsen takia.

Vierailija kirjoitti:

On varmasti jotain masennustakin, äitinsä on myös vakavasti sairas ja se on ottanut koville.Sekin on ihmetyttänyt että ei ole halunnut koskea minuun ollenkaan sen jälkeen kun palasi kotiin, ei edes halausta tms. Sanoi että ei halua edes koskettaa kun pitää miettiä.

On harrastanut seksiä sen toisen naisen kanssa, siksi ei halua koskea sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kylmää kommentointia. Aivanko oikeasti te kaikki muut tälläisessä tilanteessa vain kohauttaisitte olkianne ja jatkaisitte elämäänne vailla huolen häivää? Kukaan ei myöskään ole antanut ensimmäistäkään neuvoa siihen, mitä otsikoissa kysyin. Tajuan kyllä itsekin että asunnon myynnin jälkeen on muutto edessä, olen aikuinen ihminen.

Olen kokenut saman ja selvinnyt siitä.

Koeta sinä tajuta, että ei sitä miestä voi pakottaa puhumaan ja käsittelemään asioita, kun se ei sitä halua. Toistakoon virheitään hamaan hautaan.

Meillä minä olin se, joka laitoin kokonaisen talon myyntikuntoon. Mies ei vaivautunut jälkiään siivoamaan. Olen onnellinen kun pääsin eroon, en itse olisi ikinä siitä ansasta uskaltanut lähteä kun olin jo kerran eronnut, hänen takiaan.

Lapsensa tämä helmi hylkäsi täysin. En enää tiedä, mikä hän on, mutta ei edes kiinnosta.

Koin tuontyyppisen eron (toinen lähti äkillisesti vaikean jakson päätteeksi eikä ikinä suostunut enää keskustelemaan kanssani), tosi vaikeaa oli mutta lopulta onnistuin käsittelemään asian. Se hyvä puoli tuossa oli että kun se oli käsitelty, se oli TÄYSIN käsitelty, mikään ei jäänyt kaivelemaan, kun toinen, mies siis, oli tehnyt tuollaisen teon.

Voit varata ajan myös ”tavalliselle” psykoterapeutille. Tärkeintä on, että terapeutin kanssa synkkaa (ja että hän on ammattitaitoinen, Valviran hyväksymä ainakin ja mielellään vaativan erityistason psykoterapeutti, mielesi mukaan voit katsoa onko esim. psykologin tai psykiatrin tutkinto myös).

Sanoisin tai kirjoittaisin miehelle, että tuntuu pahalta, myös lapsesi puolesta, kun et saa mitään selitystä, ja että yhteisen asunnon myynti ja mahdolliset muut omaisuuden selvittelyt ovat neuvottelun alaisia, eivät ilmoitusasioita.

Joskus asiat on selvitettävä ilman ihmissuhteen toista osapuolta. Olen itse joutunut tekemään tämän henkisesti väkivaltaisen kumppanin jälkeen. Olen todella tyytyväinen ja kiitollinen, että löysin tuohon tilanteeseen sopivan psykoterapeutin.

Toivotan voimia!

Mies ei suostu käsittelemään, ei ehkä edes kehtaa omia vaikuttimiaan sulle kertoa. Tuskin saisit mitään oikeaa syytä irtikään. Suosittelen esim. psykiatrisella sairaanhoitajalla terveyskeskuksessa käymistä ja asian käsittelyä siellä.  Jätä mies muhimaan omissa emmätiiäliemissään.

Mietin vaan että ammattilaisen kanssa voi toki keskustella, mutta eihän hekään pysty mulle vastauksia antamaan jos mies ei lähde mukaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan että ammattilaisen kanssa voi toki keskustella, mutta eihän hekään pysty mulle vastauksia antamaan jos mies ei lähde mukaan. Ap

Kannattaa jo nyt vaan hyväksyä, että luultavasi et tulee saamaan mieheltä mitään vastauksia. En tiedä millaisia ongelmia teillä on ollut, ehkä joku niistä selittää miksi mies ei halua jatkaa. Tai sitten sillä on toinen nainen. Onko asialla loppujen lopuksi edes väliä, miehesi on käytöksellään tehnyt selväksi ettei halua jatkaa liittoa. Asuntoasia varmaan kannattaa nyt selvittää, laitatteko asunnon myyntiin vai voitko esim lunastaa myös miehen osuuden? Yksin mies ei voi yhteistä asuntoanne myydä, ja kun mies kerran haluaa erota niin hänen lienee nyt syytä etsiä uusi majapaikka?

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan että ammattilaisen kanssa voi toki keskustella, mutta eihän hekään pysty mulle vastauksia antamaan jos mies ei lähde mukaan. Ap

Samaa ajattelen kuin edellinen, on erittäin mahdollista, ettet saa mieheltä vastauksia. Parhaassa tapauksessa terapeutin kanssa voi löytää sellaisen tavan lähestyä asiaa, että mies pystyykin kertomaan. Mutta tähän ei voi luottaa, eikä toista voi pakottaa. Miehesi toimii paskamaisesti, se on selvää. Pidä puolesi omaisuuden jaossa.

Tosi kurja tilanne, ymmärrän, että haluat vastauksia. Mutta ei toista voi pakottaa, eli sulla on vaihtoehtoina käsitellä asia ilman miestä ystävien tai ammattilaisen (suositttelen) kanssa ja jatkaa elämää, tai jäädä sitten vellomaan tilanteeseen. Mieti, kumpi vaihtoehto on kahdesta huonosta parempi? Mies nyt vaan on mikä on.

Laita itsellesi välittömästi asuntohakemus vuokra-asuntoon sillä suhteenne on tullut tiensä päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan että ammattilaisen kanssa voi toki keskustella, mutta eihän hekään pysty mulle vastauksia antamaan jos mies ei lähde mukaan. Ap

Ei niiden "vastauksien" saaminen mikään autuaaksitekevä asia ole, luultavasti tekisivät sinun olosi vain pahemmaksi. Tärkeämpää on hoitaa oma ja lapsesi elämä mallilleen.

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan että ammattilaisen kanssa voi toki keskustella, mutta eihän hekään pysty mulle vastauksia antamaan jos mies ei lähde mukaan. Ap

Voi olla, ettet ikinä saa vastauksia, ja sen kanssa on vaan opeteltava elämään. Reilua se ei ole, mutta sellaista elämä vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan että ammattilaisen kanssa voi toki keskustella, mutta eihän hekään pysty mulle vastauksia antamaan jos mies ei lähde mukaan. Ap

Voi olla, ettet ikinä saa vastauksia, ja sen kanssa on vaan opeteltava elämään. Reilua se ei ole, mutta sellaista elämä vaan on.

Tämä on tässä ketjussa sanottu moneen kertaan, mutta se ei ole ap hyvä pelkkä klisee, vaan totta. Sen kun oikein sisäistät, niin olosi helpottuu. Totta kai helpottuisi varmaan eniten, jos onnistuisitte käymään oikein pöytää puhdistavan loppukeskustelun ja asioiden laita ja miehen "syy" aukenisi sinulle perinpohjaisesti, mutta valitettavasti se ideaali ei toteudu kuin harvoin. Kun oikeasti käsität, että kaikista toiveistasi huolimatta ja yleisen oikeudentajun vastaisesti mies ei vain ole mitään selitystä velkaa (edelleen, niin väärältä kuin se tuntuisikin) etkä välttämättä koskaan tule saamaan sellaista selitystä, joka siltikään auttaisi sinua ymmärtämään hänen päätöstään, niin sinun on paljon helpompi päästää irti. Voit kysyä ja anella sitä selitystä, mutta yhtä vankasti hän voi päättää olla sitä antamatta. Sama homma kuin antaa anteeksi jollekin, joka ei sitä koskaan pyydä: teet sen itseäsi varten.

Tsemppiä kovasti vaikeaan tilanteeseen, sympatiani ovat kyllä puolellasi.

En minä edes kysellyt syitä, kun ex kertoi haluavansa erota. Kun asian järkeilee itselleen niin, että kun toinen ei kanssani enää halua olla, niin en minäkään halua siihen enää väkisin jäädä. Ansaitsen parempaa. Jos toista pitäisi suostutella jatkamaan kanssani, niin silloinhan hän ei siinä ole vapaaehtoisesti.

Rakkautta ei voi pakottaa. 

Jos olisin sinä, laittaisin fokuksen siihen että löydän uuden asunnon. Järjestäisin sitä uutta elämää itselleni aktiivisesti, ja lainaisin kirjastosta eroa käsitteleviä kirjoja. Enemmän kuin että miksi ex ei halua kanssasi enää olla, kannattaa pohtia niitä asioita mitkä olivat ne syyt jotka veivät yhteen? Mikä toimi hyvin, mikä toimi huonosti? Miettiä voi myös omaa toimintaa onko siinä jotain mikä asiaan on vaikuttanut. Voi olla että miehellä on uusi, voi olla että sillä on vain ikäkriisi. Onko sillä oikeastaan merkitystä, jos hän ei halua yhteistä elämäänne jatkaa?