Miten te aikuisiällä yliopistoon lähteneet elätätte itsenne?
Ei opintotuella maksella asuntolainaa ja eikä sillä enää aikuinen viittisi lähteä kituuttamaan ja edelliset opintolainatkin on vielä maksamatta. Joku aikuisopiskelutukihan on olemassa, mutta ei sillä mennä kuin 2v
Kommentit (24)
Pakko se vaan on kituuttaa. Teen osa-aikatöitä sivussa ja siitä tulee muutamia satasia kuussa. Asuntolainaa ei kyllä näillä tuloilla maksella.
No myin sen asunnon niin ei enää ollut lainoja maksavana. Välistä jäi sen verran, että opintotukeen oli vähän lisäksi. Opintojen loputtua ostin uuden asunnon.
Jos tarkoitat aikuiskoulutuslisällä työmarkkinatuella opiskelua (tuo 2 vuoden aika täsmää siihen), niin sitä ei saa, mikäli te-toimisto ei katso opintoja työnsaantia edistäväksi. Itse sain sen (n. 600 € / kk), kun päätin vaihtaa pitkän työttömyyden ja satunnaisten osa-aika töiden jälkeen akateemista alaani ja hakeuduin alukseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitat aikuiskoulutuslisällä työmarkkinatuella opiskelua (tuo 2 vuoden aika täsmää siihen), niin sitä ei saa, mikäli te-toimisto ei katso opintoja työnsaantia edistäväksi. Itse sain sen (n. 600 € / kk), kun päätin vaihtaa pitkän työttömyyden ja satunnaisten osa-aika töiden jälkeen akateemista alaani ja hakeuduin alukseen.
Siis AMIKSEEN. Ei alukseen.
Mä olin maksanut asuntolainan jo. Olin vuoden vuorottelemassa, kaksi aikuisopintorahalla, kaksi kelan opintotuella ja -lainalla.
Opiskelin työttömyyskorvauksella. Ei riittänyt kuin ensimmäiset kaksi vuotta, sen jälkeen kituutin osa-aikahommissa ja asumistuella. Onneksi sain määräaikaisen kokopäiväisen työn jonka ohessa sain opparin valmiiksi.
Tein toisen maisterin tutkinnon maisteriohjelmassa työn ohessa. Olin säästänyt etukäteen, että voin tehdä lyhennettyä työviikkoa selvitäkseni lainanmaksuista. Tein hyvän opintosuunnitelman, missä valmistuin kahdessa vuodessa, mutta vapaa-aikaa ei jäänyt kyllä yhtään. Työnantajan kanssa sovimme etukäteen työpäivistä niin että pääsin graduseminaareihin ja tentteihin, jotka ovat päiväsaikaan. Niin paljon kirjatentteinä kuin mahdollista, istuin joka ainoassa kirjatentissä.
Ekan vuoden olin hoitovapaalla (ja sain kotihoidontukea) ja toisena töissä. Suurin osa opiskelukavereista (niistä nuorista) teki osa-aikatöitä, joten en keksi mitään syytä sille, miksi ns. aikuinen eli yli 30v ei tekisi samoin. Asuntolaina oli maksettu, joten siitä ei tullut kynnyskysymystä. Pariin vuoteen ei perhe reissannut lomamatkoilla ja ulkona syöminen oli minimissään, mutta ei ne opinnot muuten perheen talousarjessa näkyneet.
En ole koskaan ottanut mitään asuntolainaa eikä kituuttaminen jokusen vuoden haittaa minua yhtään näin sinkkuna. Ihan opinto- ja asumistuella siis olen. Lähdin opiskelemaan nelikymppisenä kun terveyssyistä en pystynyt enää tekemään entistä työtäni ja tuli kevyen istumatyön tarve.
Oon opiskellut aina, olinpa töissä, äitiyslomalla, opintotuella ja -lainalla. Välillä kokoaikaisesti töissä, välillä osa-aikaisesti. Nyt opiskelen edelleen, mutta mulle maksetaan tästä, eli teen väitöskirjaa yliopistolla ja oon jäämässä tänne.
Siksi mun korvaan kuulostaa erikoiselta, ettei jotenkin onnistuisi. Aina on onnistunut. Järjestelykysymyksiä. Ja asunto ostettiin mun eka vuoden yo-opintojen jälkeen, kun olin kesätöissä. Omaa pääomaakaan ei ollut, mutta silloin sitä ei onneksi tarvinnutkaan. Välillä on otettu lyhennysvapaata, eli on jouduttu tinkimään siitä. Matalat korot on ollut meille onneksi.
Täällä 30v yksinainen, helsinkiläinen, tällä hetkellä työtön nainen. Vähän säästöä., aika kova vuokra. Tässä tilanteessa pitää olla aikamoinen taikuri jotta voisi mennä opiskelemaan ja samalla pitää katto pään päälle.
Mitä te minun tilanteessa tekisitte?
Kyllä minä ainakin olen aina laittanut palkasta säästöön. En ole opiskelemaan menossa, mutta pystyisin pari vuotta ihan huoleti elämään pelkillä säästöillä. Vaikka en saisi mistään mitään rahaa. Eihän sitä koskaan tiedä jos jää työttömäksi tai haluaa jäädä kotiin lasten kanssa.
Puoliso käy töissä ja maksaa suurimman osan kuluista, minä käyn myös osa-aikatöissä (20h/vko).
Puoliso maksaa suurimman osan, sehän se kaikilla.
Pari vuotta sitten en saanut opiskella lukuvuoden kestäviä erillisopintoja yliopistossa työttömyyskorvauksella, koska opinnot katsottiin osa-aikaisiksi, mutta en saanut myöskään opintojen alettua työttömyyskorvausta, koska opinnot katsottiin (osin niiden kanssa päällekkäisen avoimen yliopiston opintokokonaisuuden takia) kokoaikaisiksi. Opintotukikuukausia ei ollut aiemman tutkinnon ansiosta käytettävissä. Sain kuitenkin asumistukea, kävin osa-aikatöissä, ja käytin säästöjä tai vingutin visaa tarvittaessa. Eipähän tarvinnut selitellä opintojen etenemistä ulkopuolisille, ja 'kituutus' oli onneksi väliaikaista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä 30v yksinainen, helsinkiläinen, tällä hetkellä työtön nainen. Vähän säästöä., aika kova vuokra. Tässä tilanteessa pitää olla aikamoinen taikuri jotta voisi mennä opiskelemaan ja samalla pitää katto pään päälle.
Mitä te minun tilanteessa tekisitte?
Hanki opiskeluoikeus Johonkin työllistävään tutkintoon ja muuta hoasin soluasuntoon. Yritä saada oman alan töitä jo opiskeluaikana.
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskellut aina, olinpa töissä, äitiyslomalla, opintotuella ja -lainalla. Välillä kokoaikaisesti töissä, välillä osa-aikaisesti. Nyt opiskelen edelleen, mutta mulle maksetaan tästä, eli teen väitöskirjaa yliopistolla ja oon jäämässä tänne.
Siksi mun korvaan kuulostaa erikoiselta, ettei jotenkin onnistuisi. Aina on onnistunut. Järjestelykysymyksiä. Ja asunto ostettiin mun eka vuoden yo-opintojen jälkeen, kun olin kesätöissä. Omaa pääomaakaan ei ollut, mutta silloin sitä ei onneksi tarvinnutkaan. Välillä on otettu lyhennysvapaata, eli on jouduttu tinkimään siitä. Matalat korot on ollut meille onneksi.
Eli mies maksoi ja sua kummastuttaa ettei kaikilla onnistu sama homma? oisko onnistunut yksin ?
Opiskelin pienellä paikkakunnalla ensin sairaanhoitajaksi ja pääomaa onnistuin keräämään siihen mennessä niin, ettei siitä jää opintolainaa.
Yliopistopaikkakunnalla sitten viikonloppuisin rahakkaita vuoroja (lauantai ja sunnuntaivuoroja) koulun ohella niin pystyi rahoittamaan siellä elämisen. Välillä tuntuu että pärjää paremmin kuin työssäkäyvänä, kun saa halvemman asunnon opiskelijayhdistyksiltä, tarvitsee käydä töissä vain pari päivää viikosta ja koulukin sujuu. Vähän liian hyvä ollakseen totta. Rahastakaan ei ole puutetta ja jää satasia säästöön joka kuukausi, vaikka omistan auton ja en elä mitenkään säästeliäästi.