Miksi aina puhutaan ettei hoitoala kiinnosta ketään, vaikka sinne hakee ylivoimaisesti eniten hakijoita AINA yhteishaussa?

Osa voi hakea velvollisuudesta kun nykyään on pakko hakea jos haluaa olla oikeutettu työttömyystukiin.

Onhan niitä hakijoita vaikka millä mitalla, mutta monet vaihtavat valmistuttuaan alaa.

Oleellista ei ole se paljonko hakijoita ja valmistuvia on vaan se, kuinka moni oikeasti jää alan töihin.

Musta tuntuu, että lähes jokainen hoitoalalle valmistunut tuttu on ensimmäisen vuoden sisällä vaihtanut kokonaan alaa. Terkkarit ja ensihoitajat varmaan pysyvätkin töissään, mutta ainakin sairaanhoitajilla vaihtuvuus on yleistä.

Se ei kiinnosta niitä, jotka ovat siellä. Hakuvaiheessa on vielä jotakin kuvitelmia touhun järkevyydestä.

On sinne ihan kauhea tunku. Itsekin hain jonain keväänä 6 eri kaupunkiin enkä päässyt lähellekään sisäänpääsyä vaikka hain johonkin hevon kuuseenkin. Erityisesti pk-seudulle, Tampereelle ja Turkuun vaikea päästä ja kova tunku.

Se narina on osa edunvalvontaa. Kannattaa suodattaa niitä juttuja aika rankasti.

Ja suuri osa joko lopettaa koulun tai vaihtaa alaa oltuaan jonkin aikaa töissä, kun tajuavat millaista työ oikeasti on. Hakuvaiheessa on vielä ruusuisia kuvitelmia ihanasta ihmisten auttamisesta, mutta todellisuus iskee kasvoille viimeistään työelämään siirryttyä. 

Siis lasket sosiaali- ja liikuntapuolen hakijoita ja ihmettelet, kun hoitoala ei kiinnosta. Kai ymmärrät, että nämä ovat ihan eri asioita. 

Helppo syyllistää ”laiskoja nuoria” eikä katsoa totuutta silmiin. Ihmiset haluaa hoitoalalle mutta häipyvät sieltä loppuun palaneina.

Hoitoalalta on hyvä hankkia joku tutkinto, ei siitä ainakaan haittaa ole. Sitten on takataskussa tutkinto jolla saa töitä Suomesta ja ulkomailta. Näin moni ajattelee.

Hoitoalalla on työntekijän markkinat. Olen itse alalla ja ihan saa valita mihin huvittaa mennä ja mihin ei tai elättää itsensä ihan kokonaan keikkailemalla. Tällä alalla todella moni elää keikkailemalla koska keikkaa on niin paljon. Ihan saa itse valita milloin huvittaa töitä tehdä. Joka paikkaan kinutaan töihin ja sijaisuuksia voi tehdä siellä täällä, ei tarvitse jäädä mätänemään johonkin samaan paikkaan.

Harvalla alalla on näin hyvä tilanne. Harmittaa ettei hoitajat koskaan ajattele alansa hyviä puolia, aina vaan negatiiviset asiat tuodaan esille.

Lääkäreillä vasta hurjaa onkin... En kyllä haluaisi olla lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreillä vasta hurjaa onkin... En kyllä haluaisi olla lääkäri.

Lääkäreillä on todella kauheaa. Ilmastoidussa toimistossa istuessa tienaa vain 5 kertaa enemmän kuin duunari paskaisessa teollisuustyössä. Tosin ne terveyden pilaavat teollisuustyöpaikat ovat tärkeitä, jotta lääkäreille riittää töitä.

Itse jouduin pakkohakemaan. Jäin 50vuotiaana työttömäksi yt-neuvotteluissa. Te-toimisto käski karenssin uhalla hakea koulutukseen. Olin niin ahdistunut pitkän työuran katkeamisesta potkuihin, että en älynnyt kyseenalaistaa asiaa. Pääsin kouluun, inhosin työharjoitteluja. Muutaman pätkän tehnyt ja inhoan työtä. En ole hoitajatyyppiä.

Ja sitten myöhemmin hakeudutaan siihen unelma-ammattiin, joka olikaan mikä?

Oi kuinka häilyvä onkaan tuo...

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä hakijoita vaikka millä mitalla, mutta monet vaihtavat valmistuttuaan alaa.

Oleellista ei ole se paljonko hakijoita ja valmistuvia on vaan se, kuinka moni oikeasti jää alan töihin.

Musta tuntuu, että lähes jokainen hoitoalalle valmistunut tuttu on ensimmäisen vuoden sisällä vaihtanut kokonaan alaa. Terkkarit ja ensihoitajat varmaan pysyvätkin töissään, mutta ainakin sairaanhoitajilla vaihtuvuus on yleistä.

Olen kyllä kertomastasi "hieman" yllätynyt. - Ymmärrän, jos lähihoitajaksi opiskellut haluaa vaihaa alaa, ai vaikka jatkaa opintojaan saman suuntaisella alalle esimerkiksi sairaanhoitajaksi mutta minne matkaavat? - Mikä on heidän uusi alansa?