Onko täällä kukaan epäonnistunut asuntokaupoissa?

Maksoin liikaa kun menin vanhaan helppoon eli välittäjän hehkutukseen siitä miten asunto menee siltä näytöltä. Jos olisin nukkunut yön yli olisin jättänyt väliin kyseisen kämpän. Ei siinä mitään isommin vikaa ollut, ylihintainen vaan. Loppujen lopuksi arvonnousua tuli pintaremontin jälkeen mutta myyntiaika oli vuosi suunnilleen. Näyttöihin ei tullut aina ensimmäistäkään katsojaa.

Ilmainen vinkki: älkää ikinä tehkö tarjousta omistusasunnosta näytössä, ellei tarjous ole reilusti alle pyyntihinnan. Asuntoja on tarjolla aina vaikkei juuri sillä hetkellä katsottua saisikaan.

Olen ollut monta kertaa myyjän asemassa ja olen tullut siihen tulokseen, että omakotitaloa myydessä pitäisi ostajalle teettää psykologintestit ja "rakenna näillä tarvikkeilla linnunpönttö' -testi. Samoin kuntotarkastuksessa pitää olla paikalla kaikki, joiden nimi on myös rahoituspapereissa. Kuntotarkastus myös pitäisi nauhoittaa / kuvata videolle.

Sen verran kädetöntä ja aivotonta talon"potkijaa" on näytöillä tullut tavattua.

Vierailija kirjoitti:

lmainen vinkki: älkää ikinä tehkö tarjousta omistusasunnosta näytössä, ellei tarjous ole reilusti alle pyyntihinnan. Asuntoja on tarjolla aina vaikkei juuri sillä hetkellä katsottua saisikaan.

Riippuu, mitä on ostamassa, milloin ja mistä. Minä halusin asunnon tästä tai naapuritalosta aikoinaan. Odotin vuoden, ennen kuin ensimmäinen asunto tuli myyntiin. Kävin katsomassa ja kun soitin seuraavana päivänä välittäjälle, asunto oli jo myyty. Meni puoli vuotta ja tuli toinen myyntiin. Ehdin tarjota, mutta tarjoustani ei hyväksytty, kun joku maksoi pyydetyn hinnan.

Kolmannella kerralla menin näyttöön juhannuksen aaton aattona. Asunnossa pyöri samassa talossa jo asuva nainen ja sanoi välittäjälle, että käy soittamassa miehelleen. Minä sitten sanoin saman tien pistäväni nimeni paperiin ja saimme tämän.

Hinta oli vuonna 2007 269.000€ ja vasta naapuri myi vastaavan 480.000€:lla, joten kyllä kannatti.

Joo. Liikaa maksettiin talosta, joka osoittautui liian huonokuntoiseksi. Rahalla joka tämän remonttiin on uponnut (+ostohinta) olisi saanut ihan uuden talon. Onneksi on per”” kestänyt rempata, mutta häviölle jäätäisiin jos myytäisiin. Ei näiden vanhojen arvo kuitenkaan nouse uudenveroisen tasolle. Eri juttu jos olisi saatu tämä pilkkahintaan, niin sitten olisi harmaan voittoakin voinut tehdä, mutta näin nyt kävi.

Vieläkin on katto ja osa julkkarista tekemättä. Pitänyt uusia runkopuista ja yläpohjasta ihan kaikki ennen kuin edes uutta kattoa viittii ajatella.

Onneksi on sentään terve talo ja ihana miljöö, ja kai tätä itselle tehdään pitkällä tähtäimellä.

Ostimme muutaman vuoden vanhan omakotitalon rauhalliseksi kuvaillulta alueelta. Naapurusto kuulemma ok, kaikki ok. No, pieleen meni. Naapurissa asui tyyppi, joka kitupoltti takkaa jopa 7 tuntia päivässä, pahimmillaan pariin otteeseen per päivä. Ulko-oven kun avasi, niin koko iso omakotitalo haisi samantien kitkerältä savulta. Ilmastointia ei tosiaankaan voinut pitää päällä. Asiasta huomauttaminen ei pahemmin auttanut. Asukas naapurissa vaihtui, nyt tuli kuvaan kamala bassojytke aamusta yöhön, tämä kuului koko talomme läpi. Valittaminen auttoi hetkeksi. Asukkaat ovat talossa vaihtuneet useampaan otteeseen, mutta aina ollut jotain häiriötä joko savun tai bassojytkeen muodossa. Lisäksi lähistöllä asuu tyyppi, joka huudattaa autostereoita keskellä yötä kamalalla jytkeellä. Hän ei sanomisista piittaa. Lisäksi ihan lähistölle on alettu rakentaa isoa työmaata, josta tärinää ja melua ja pölyä Itse talossa olemme joutuneet talon ikään nähden uusimaan lämmityksiä ja muuta pienempää. 

Ensin ostimme yksiön. Tehtiin pientä remonttia. Yksiö vuokralle kun itse ostimme kolmion. Teimme itse remonttia myös kolmioon.

Yksiö ja kolmio myytiin molemmat voitolla pois. Ostimme tämän neliön missä asumme nyt. Kaikki kolme asuntoa olivat/ovat keskustassa eli hinnan lisäksi tärkeää meille on sijainti ja meille toimiva pohja. Periaatteessa asunnot ovat olleet muuttovalmiita mutta olemme halunneet tehdä pintaremonttia. Remontit ovat vähän niinkuin harrastus. Ja samalla asunnon arvo on noussut. Emme ole ainakaan vielä epäonnistuneet vaan kaikki on sujunut ok. Asuminen on halpaa kun ei ole asuntolainaa vaan saa asua vastikkeen hinnalla 100 neliön kämpässä keskustassa. Ja tästä neliöstä tehtiin tarjous jo ennenkuin oli eka näyttö ja onneksi tarjous hyväksyttiin vaikka ei tarjottu täyttä pyyntiä. Silloiset omistajat muuttivat työn perässä toiselle puolelle Suomea.

Näkisin, että itselle rempattava, kulttuurihistoriallisesti arvokas loppuelämän koti saa maksaa mitä maksaa. Jos se on rakas, menköön rahat. Sen tuntee, että se on Se Asunto/Talo.

Mutta jos ei tunne - jos on pienikin epäily -, ei kannata hankkia tällaista projektia.

Meillekin on käynyt kerran niin kuin nimimerkki Piensijoittajalle tuossa yllä, että asuttiin tosi hyvässä yhtiössä ja haluttiin vaihtaa isompaan. Siis oli juuri tuo tunne, että tänne on jäätävä, maksoi mitä maksoi. Silti tarjottiin alakanttiin ja menetettiin se isompi asunto.

Eli asuntokaupoissa kuten muussakin, jos se tuntuu siltä, se on sitä. Jos asunto on vain vähän sinnepäin, jätä väliin ja odota oikean tuntuista.

No en tiedä epäonnistuneesta, mutta tämän nykyisen kotini olisin saanut varmasti monta tonnia halvemmalla jos olisi ollut malttia. Ihastuin asuntoon heti ensi näkemältä. Hinta oli ihan asiallinen ja kunto ok. Pintaremonttia toki kaipasi. Tein tarjouksen muutaman tonnin alle pyyntihinnan ja se hyväksyttiin saman tien. Olin hintaan sinänsä ihan tyytyväinen ja olisin periaatteessa voinut maksaa enemmänkin mutta vähän jäi kaivelemaan tuo nopea tarjouksen hyväksyntä. Kyllä se vähän mietitytti, että mitä jos olisikin tarjonnut vielä viis tonnia vähemmän. Olisiko sekin kelvannut, kun selvästi oli kiire päästä kämpästä eroon. No oppia ikä kaikki. Ensi kerralla tarjoan aluksi jonkun todella alakantin kokeilun.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme muutaman vuoden vanhan omakotitalon rauhalliseksi kuvaillulta alueelta. Naapurusto kuulemma ok, kaikki ok. No, pieleen meni. Naapurissa asui tyyppi, joka kitupoltti takkaa jopa 7 tuntia päivässä, pahimmillaan pariin otteeseen per päivä. Ulko-oven kun avasi, niin koko iso omakotitalo haisi samantien kitkerältä savulta. Ilmastointia ei tosiaankaan voinut pitää päällä. Asiasta huomauttaminen ei pahemmin auttanut. Asukas naapurissa vaihtui, nyt tuli kuvaan kamala bassojytke aamusta yöhön, tämä kuului koko talomme läpi. Valittaminen auttoi hetkeksi. Asukkaat ovat talossa vaihtuneet useampaan otteeseen, mutta aina ollut jotain häiriötä joko savun tai bassojytkeen muodossa. Lisäksi lähistöllä asuu tyyppi, joka huudattaa autostereoita keskellä yötä kamalalla jytkeellä. Hän ei sanomisista piittaa. Lisäksi ihan lähistölle on alettu rakentaa isoa työmaata, josta tärinää ja melua ja pölyä Itse talossa olemme joutuneet talon ikään nähden uusimaan lämmityksiä ja muuta pienempää. 

Anteeksi, nauroin vastoinkäymisillesi. Oletko tullut ajatelleeksi että onnesi saattaisi löytyä jostain vähän syrjemmältä, eli rehellisesti landen puolelta?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut monta kertaa myyjän asemassa ja olen tullut siihen tulokseen, että omakotitaloa myydessä pitäisi ostajalle teettää psykologintestit ja "rakenna näillä tarvikkeilla linnunpönttö' -testi. Samoin kuntotarkastuksessa pitää olla paikalla kaikki, joiden nimi on myös rahoituspapereissa. Kuntotarkastus myös pitäisi nauhoittaa / kuvata videolle.

Sen verran kädetöntä ja aivotonta talon"potkijaa" on näytöillä tullut tavattua.

Meille kävi rivarikaupoissa niin, että pyysimme ostajina kuntotutkimusta, välittäjä hyvin penseästi tähän suostui. Kertoi, että tutkimus maksetaan puoliksi myyjän ja ostajan välillä. Tutkimuksen ajankohtaa ei edes kerrottu meille ja kun ajankohtaa aloimme kysellä, tutkimus olikin jo tehty. Kävi myös ilmi, että me ostajat maksoimme koko tutkimuksen, vaikka välittäjä oli laskuun merkinnyt 1/2 tutkimuksen hinnasta. No, hetikättelyssä asunto soittautui homeasunnoksi, vaikka paperilla kaikki oli hyvin. Myyjä joutui maksamaan korjaukset, kun asia meinasi mennä oikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme muutaman vuoden vanhan omakotitalon rauhalliseksi kuvaillulta alueelta. Naapurusto kuulemma ok, kaikki ok. No, pieleen meni. Naapurissa asui tyyppi, joka kitupoltti takkaa jopa 7 tuntia päivässä, pahimmillaan pariin otteeseen per päivä. Ulko-oven kun avasi, niin koko iso omakotitalo haisi samantien kitkerältä savulta. Ilmastointia ei tosiaankaan voinut pitää päällä. Asiasta huomauttaminen ei pahemmin auttanut. Asukas naapurissa vaihtui, nyt tuli kuvaan kamala bassojytke aamusta yöhön, tämä kuului koko talomme läpi. Valittaminen auttoi hetkeksi. Asukkaat ovat talossa vaihtuneet useampaan otteeseen, mutta aina ollut jotain häiriötä joko savun tai bassojytkeen muodossa. Lisäksi lähistöllä asuu tyyppi, joka huudattaa autostereoita keskellä yötä kamalalla jytkeellä. Hän ei sanomisista piittaa. Lisäksi ihan lähistölle on alettu rakentaa isoa työmaata, josta tärinää ja melua ja pölyä Itse talossa olemme joutuneet talon ikään nähden uusimaan lämmityksiä ja muuta pienempää. 

Anteeksi, nauroin vastoinkäymisillesi. Oletko tullut ajatelleeksi että onnesi saattaisi löytyä jostain vähän syrjemmältä, eli rehellisesti landen puolelta?

Sehän se tässä onkin, että ostimme talon "landelta", mutta savut ja bassojytkehän kuuluvat satojen metrien päähän + sitten tuo yllätyksenä tullut rakennustyömaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ensin ostimme yksiön. Tehtiin pientä remonttia. Yksiö vuokralle kun itse ostimme kolmion. Teimme itse remonttia myös kolmioon.

Yksiö ja kolmio myytiin molemmat voitolla pois. Ostimme tämän neliön missä asumme nyt. Kaikki kolme asuntoa olivat/ovat keskustassa eli hinnan lisäksi tärkeää meille on sijainti ja meille toimiva pohja. Periaatteessa asunnot ovat olleet muuttovalmiita mutta olemme halunneet tehdä pintaremonttia. Remontit ovat vähän niinkuin harrastus. Ja samalla asunnon arvo on noussut. Emme ole ainakaan vielä epäonnistuneet vaan kaikki on sujunut ok. Asuminen on halpaa kun ei ole asuntolainaa vaan saa asua vastikkeen hinnalla 100 neliön kämpässä keskustassa. Ja tästä neliöstä tehtiin tarjous jo ennenkuin oli eka näyttö ja onneksi tarjous hyväksyttiin vaikka ei tarjottu täyttä pyyntiä. Silloiset omistajat muuttivat työn perässä toiselle puolelle Suomea.

Lukutaito 🙄

Tutulla on omakotitalo, josta on löytynyt yllättäviä rakennusvirheitä. Selvisi, että sama rakennuttaja on rakentanut muitakin rakennusvirheellisiä omakotitaloja ja heitä pyydettiin mukaan nostamaan kanne käräjäoikeudessa. Eivät uskaltaneet lähteä käräjöimään tappion pelossa. Heillä on talous sen verran tiukilla, että ei ole ollut rahaa tehdä kaikkea sitä, mitä pitäisi jos asunnon laittaisi myyntiin. Takkiin on tulossa joka tapauksessa.

No ensin välittäjä vedätti mua 1000€:lla väittämällä, että asunnosta oli tehty toinenkin, täsmälleen samansuuruinen tarjous kuin minun tarjoukseni oli. En usko että oli, mutta koska olin kerran vetänyt vesiperän erään asunnon suhteen pihtailemalla, niin en halunnut jättää mitään sattuman varaan. Toiseksi taloyhtiö paljastui sokeritoukkayhtiöksi, eli mullakin on sokeritoukkia ja vihaan niitä ihan saatanasti. Onneksi asunto oli halpa joten en tunne itseäni liikaa huijatuksi, mutta nykytiedoilla en maksaisi kämpästä edes sitä mitä maksoin.

Täällä noita menestystarinoita näyttää olevan, kun välittäjien myyntikyltit toista tai kolmatta vuotta paikoillaan, ellei kauemminkin. Niihin on vaan jo niin tottunut, ettei ole seurannut kauanko olleet.

Ostettiin vuonna 2014 omakotitalo, ja myytiin se vuonna 2019 suunnilleen 20 000 euron tappiolla. Vaikka pidettiin talosta hyvää huolta, maalattiin sisältä melkein kaikki seinät ja katot, tehtiin pihakivetys, ja laitettiin piha kauniiksi. Ei voi mitään. Ostettiin se silloin käsittääkseni hieman ylihintaan.

Huonosti meni. 

Sain tingittyä vain 15% alkuperäisestä hintapyynnistä.

Olisi pitänyt saada ainakin 25% hinnasta pois, mielellään enemmänkin.

Muutettiin muuttotappiokaupungista itä-suomesta ja loistokuntoinen uudehko OKT piti myydä 30 000e tappiolla. Ei vaan mennyt kaupaksi sillä mitä itse maksoi.

Tää on mielestäni normaalia nykypäivänä ja juuri missään (poislukien pk seutu) ei saa enää omiaan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin muuttotappiokaupungista itä-suomesta ja loistokuntoinen uudehko OKT piti myydä 30 000e tappiolla. Ei vaan mennyt kaupaksi sillä mitä itse maksoi.

Tää on mielestäni normaalia nykypäivänä ja juuri missään (poislukien pk seutu) ei saa enää omiaan takaisin.

Olin juuri aikeissa kirjoittaa samaa, että ei ole enää itsestäänselvyys saada omiaan pois, paitsi jos sattuu omistamaan asunnon jostain erittäin halutulta paikalta (pääkaupunkiseutu, Tampereen keskusta tms.) Tai sitten jos rakentaa omakotitalon suositulle alueelle ja myy sen pian, pääsee todennäköisesti voitolle.

Vierailija kirjoitti:

Ensin ostimme yksiön. Tehtiin pientä remonttia. Yksiö vuokralle kun itse ostimme kolmion. Teimme itse remonttia myös kolmioon.

Yksiö ja kolmio myytiin molemmat voitolla pois. Ostimme tämän neliön missä asumme nyt. Kaikki kolme asuntoa olivat/ovat keskustassa eli hinnan lisäksi tärkeää meille on sijainti ja meille toimiva pohja. Periaatteessa asunnot ovat olleet muuttovalmiita mutta olemme halunneet tehdä pintaremonttia. Remontit ovat vähän niinkuin harrastus. Ja samalla asunnon arvo on noussut. Emme ole ainakaan vielä epäonnistuneet vaan kaikki on sujunut ok. Asuminen on halpaa kun ei ole asuntolainaa vaan saa asua vastikkeen hinnalla 100 neliön kämpässä keskustassa. Ja tästä neliöstä tehtiin tarjous jo ennenkuin oli eka näyttö ja onneksi tarjous hyväksyttiin vaikka ei tarjottu täyttä pyyntiä. Silloiset omistajat muuttivat työn perässä toiselle puolelle Suomea.

Niin mikä tässä oli sitä otsikossa kysyttyä epäonnistumista?