Lue keskustelun säännöt.
Vanhemman vastuu lapsista ja niiden ongelmista
02.03.2020 |
Siskollani on päihdeongelma, rankemmanpuoleinen persoonallisuushäiriö ja skitsofrenia. En pysty enkä halua olla sellaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä, aikanaan syytin vanhempiani sen oireilusta, vaikka päihteet ja moni muu asia on itse aiheutettua ja osa huonoa säkää. Tänään lähetin äidilleni kuvan kahdesta pienestä lapsestani, esikoinen siinä silittää kuopuksen päätä. Äitini mielestä kuva näytti siltä kuin esikoinen taputtaisi nuoremman päätä tyyliin "älä tule paha sisko".
Olen ehkä herkkänahkainen, mutta mua ällöttää kun se vertaa mun pieniä lapsia minuun ja siskoni. Hirvittää lasteni puolesta mitä se niistä ajattelee, on nimittäin sellainen ihminen, joka lyö muiden päälle joko kiiltokuvan tai näkee tässä ihmisessä vain pahaa, eikä ne käsitykset useinkaan ole todellisuuden kanssa juuri tekemisissä eivätkä siitä muuksi muutu. Sama se mitä se muista ajattelee, mutta kun on kyseessä pienet lapset, jotka sattuvat olemaan sukua sille.
Esikoisen synnyttyä päätin, että enempää lapsia ei tule, oma kokemus sisaruksista on niin kamala. Pian ajatus pikkusisaruksesta sitten nosti päätään ja pelkäsin, että alkaisin nähdä esikoisessa itseni ja nuoremmassa häiriintyneen siskoni. Nyt koko ajatus on naurettava. Esikoinen on ihan oma ihmisensä, ei mun jatke kuten itse olin lapsena äitini jatke, näin hän on kertonut. Ja kuopus pieni vauva, ei mikään hyvä tai paha kakku.
Jonkun suusta kyseinen kommentti voisi olla harmiton, mutta äidilläni on aina taka-ajatus ja kuvittelee olevansa nokkela piiloviestein. Ei ole. Kovasti se on itseään syytellyt lapsensa mielisairaudesta, mutta vain saadakseen mut sanomaan ei ole sun syytä. Paljon olen avautunut lapsuudenjutuista ja mitä se mulle aiheutti, muttei pysty ottamaan mitään mun masennuksista, syömishäiriöistä yms kontolleen. Sanotaan yli 15-vuotiaana olenkin ollut ongelmieni aiheuttaja, samoin siskoni, lasta ei kuitenkaan voi tietyistä asioista syyttää. Aloin miettiä, luuleeko äitini, että oli sattumaa että toisesta tuli päihderiippuvainen narsisti ja toisells on pahoja masennuskausia.
Olen miettinyt kasvatusta paljon ja sen olen päättänyt, että kohtelen lapsiani tasavertaisesti ja yksilöinä. En lässytä toiselle ja "suojele kaikelta pahalta" ja kaada kaikkia ongelmiani ja harhaluulojani sen niskaan ja jätä toista huomiotta antaen sille vapauden mekastaa. Minut se piti aina lähellään likakaivona, mutta siskoani kierolla tavalla ihailee vieläkin. Mikä ihmisen päässä menee vikaan, kun se ei pysty näkemään oman kasvatuksensa/sen puutteen tuloksia?
Tällainen sekalainen avautuminen, oikeasti loukkaa että lastani verrataan ihmiseen, jota en mistään hinnasta päästäisi lasteni lähelle. Ja että mummo näkee lapsenlapsissaan omat lapsensa, sen yhteiskuntakelpoisen eli mut ja sen mielenterveyspotilaan. Esikoinen alkaa olla jo siinä iässä, ettei se asetu samaan lauhkea lammas muottiin johon mut lapsena aseteltiin, ja se on äidilleni selkeesti kova pala.
Mietityttää vain, onko tuollainen yleistä että yritetään väkisin nähdä oma itse lapsissaan ja lapsenlapsissa omat (ehkä jo pilalle menneet) lapset? Ja eikö vanhat ihmiset näe, että vaikka niillä aikuisilla lapsilla on vastuu itsestään, on se pahan alku mahdollisesti siellä vanhemmissa?
Kommentit (5)
Skitsofrenia ei johdu äidistäsi. Sä luultavasti et saanut riittävästi tukea kasvuiässä ja se ilmeni syömishäiriöinä ja masennuksina, mutta et niistäkään voi loputtomiin äitiäsi syyttää. Olet aikuinen ollut jo pitkän aikaa ja on sinun vastuullasi hoitaa itsesi kuntoon. Vanhojen asioiden vatkaamisesta ei ole sinulle mitään apua, suosittelen kognitiivista psykoterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Skitsofrenia ei johdu äidistäsi. Sä luultavasti et saanut riittävästi tukea kasvuiässä ja se ilmeni syömishäiriöinä ja masennuksina, mutta et niistäkään voi loputtomiin äitiäsi syyttää. Olet aikuinen ollut jo pitkän aikaa ja on sinun vastuullasi hoitaa itsesi kuntoon. Vanhojen asioiden vatkaamisesta ei ole sinulle mitään apua, suosittelen kognitiivista psykoterapiaa.
Kyllä voi! Kasvuiässä saadaan eväät koko loppuelämään ja jos ne on huonot tai niitä ei ole ollenkaan, niin tottakai koko aikuisikä voi mennä ihan persiilleen, ja se on vanhempien vika.
Ehkä äitisi pitää sinua ylimielisenä, koska et hyväksy siskoasi. Ehkä hän haluaa muistuttaa, että sinullakin voi joskus olla hänen kohtalonsa eli toinen lapsista elää jokseenkin normaalia elämään ja toinen ei. Tai sitten äidilläsi on dementian varhaisoireita eli outoja kommentteja silloin tällöin. Joka tapauksessa ei kannata hyväksyä. Ensimmäinen vastaaja antoi samoja vinkkejä, joita itsekin olisin kirjoittanut.
”Skitsofrenian stigma leviää helposti omaisiin. Itse tai lähipiirissä ajatellaan, että sairastuminen olisi jollain tavalla kodista tai kasvatuksesta kiinni. Näin ei kuitenkaan ole. Skitsofrenia aiheutuu monien altistavien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Yleisesti katsotaan, että skitsofreniaan liittyy varhainen keskushermoston kehityksen häiriö, joka altistaa sairauden puhkeamiselle”, kertoo psykiatrian sairaanhoidon vastuualueen johtaja, ylilääkäri Eila Sailas Kellokosken sairaalasta.
Toivottavasti ei osu kohdalle. Myös perintötekijöillä on oletettu olevan merkitystä.
Hei, nyt on varmasti hyvä hetki vetää raja äidillesi ja tehdä selväksi, että sinun lapsesi eivät tähän kummalliseen kuvioon tule enää osallistumaan. Vastaa viestiin jotenkin sillä tavalla, että teet selväksi oman mielipiteesi ja vedät selvän rajan. Esim.: "Minusta tuntuu pahalta, että puhut pienestä vauvasta noin ja että ylipäätään vihjaat, että ihminen voi olla syntyessään paha. Ilmeisesti viittaat sillä minuun ja siskooni. Mielestäni siskoni ei ole syntynyt pahaksi. En silti halua häntä elämääni, joten älä enää vertaa lastani siskooni, jonka kanssa en halua olla tekemisissä. Nämä ovat minun ainutlaatuiset lapseni, ja en hyväksy että puhut heistä noin." Kerran se vain kirpaisee!
Muuten useimmat teoriat narsismin synnystä sisältävät ajatuksen, että tämä syntyy vuorovaikutussuhteessa narsistiseen vanhempaan. Ei ole ollenkaan tavatonta, että narsistilla on yksi narsistinen lapsi ja yksi masentunut lapsi. Kannattaa lukea aiheesta enemmän, sillä toisen lapsen syntymä voi laukaista sinussakin paljon kaikenlaista. Varsinkin uhmaikäisen kanssa useimmat vanhemmat joutuvat lapsuustraumojensa eteen tavallaan. Minullekin raskainta aikaa oli vauva+esikoisen paha uhma ja mustasukkaisuus vauvaa kohtaan, ja minun lapsuuteni vuorovaikutussuhteet eivät ole kuitenkaan olleet ihan noin vinoutuneet tavallaan.
Toivon kaikkea hyvää sinulle. Hanki tietoa ja apua. Pidä äitisi etäällä silloin kun olet itse herkimmilläsi.