Lue keskustelun säännöt.
Tykkäättekö siitä et mies on mustasukkainen?
02.03.2020 |
Minä tykkäsin ensimmäiset pari vuotta. Se tuntui kivalta kun hän luuli kaikkien miesten haluavan minua.
Nyt avioliittoa 8 vuotta takana ja edelleen hän on mustis. Hän ei ole mitenkään aggressiivinen onneksi mutta suuttuu jos esim juttelen ja hymyilen jollekkin häntä paremman näköiselle. Viime viikolla lapseni kaverin isä tuli hakemaan lastaan meiltä ja mieheni sattui tulemaan töistä samalla hetkellä. Mieheni ei tervehtinyt tätä miestä vaan paineli ohi kylpyhuoneeseen. Kun tämä isä lapsensa kanssa lähti, mies tivasi että miltä minusta tuntuisi jos tulisin töistä ja hän juttelisi jonku kauniin naisen kanssa meillä. Sanoin että ei yhtään miltään....hän suuttui etten välitä silloin hänestä.
Nyt tämä lapseni isä ei uskalla enää puhuakaan minulle..hävettää!!!
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Sellainen humoristinen pieni kiusoittelu siitä että "katselit kuitenkin tuota komistusta tms." voi olla ihan ok. Mutta mikään todellinen mustasukkaisuus on täydellinen turnoff.
Aijaa, mun mielestä taas tuollainen vitsailukin on turn off. En ymmärrä pariskuntia jotka "vitsailevat" siitä milloin ketäkin toinen kuolaa, ihan ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ns. terve mustasukkaisuus on toivottua. Olisin huolissani jos miestä ei kiinnostaisi pätkän vertaa jos miehet ympärillä osoittaisi kiinnostusta minuun eikä mies tekisi elettäkään että tulisi selväksi meidän olevan pari. Toivon kyllä mieheltä halua osoittaa julkisella paikalla että olen ”hänen”. Eikä nyt mitenkään omistusmielessä tietenkään.
Kontrollointi, huono käytös ja oletus että normaali kanssakäyminen on flirttiä jne. sen sijaan eivät ole enää ok.
Eikös se ole sinun tehtäväsi tehdä noille ympärillä pyöriville miehille selväksi, että olet varattu etkä kiinnostunut heistä? Mitä miehesi pitäisi asialle tehdä? Eri juttu, jos ei puhetta usko ja häirintä jatkuu, niin sitten kyllä puuttuu.
Eli sun mielestäsi naisen pitää holhota miehiä, koska mies on jotenkin vajaampi olento eikä vain voi itselleen mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika luonnollinen tunne. Sopivasti mustasukkaisuutta on normaalia.
Ei ole. Itsestään varmat ihmiset eivät tunne mustasukkaisuutta.
Kaikki tervepäiset tuntee mustasukkaisuutta, se on normaalia. Överit on asia erikseen.
Ei tunne. Voi epäillä jotain, mutta ei anna sen häiritä. Katsopas kun kukaan ei omista toista ihmistä, eikä rakkautta voi pakottaa.
Mustasukkaisuus on narsismiin liittyvän vakavan itsetunto-ongelman liitännäinen. Narsistihan ei ole edes olemassa ilman tukikeppejään eli hoviaan.
Mä en siedä yhtään. Ahdistun heti. En myöskään tykkää tyylistä millä tullaan "näyttämään", että tämä on mun. Jos juttelen jonku kanssa, niin totta kai siihen voi tulla, mutta ei mitään hieromisia siinä kun ei ole muutenkaan tapana seisoa sylikkäin.
En tykkää, enkä oikeastaan edes ymmärrä aktiivisesti mustasukkaisesti käyttäytyviä ihmisiä. Pienen mustasukkaisuuden vihlaisun varmaan jokainen tuntee joskus, mutta että on niin hölmö, että avaa suunsa asiasta, sitä en ymmärrä.
Toista ihmistä ei voi kuitenkaan kontrolloida, miksi pilata ihmissuhde käyttäytymällä kuin ääliö? Mustasukkaisuudessa ei ole koskaan kyse rakkaudesta, vaan epävarmuudesta ja kontrollintarpeesta. Kyllä minä ainakin haluan hallita epävarmuuteni ja käsitellä asian rakentavasti, joko oman pääni sisällä tai tarvittaessa kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten hyvä mies, mutta älytön mustasukkaisuus kaikkia puberteetti-iän ylittäneitä miespuolisia kohtaan, poislukien isäni. Koin loukkauksena sen, että hän todella ajatteli minun lähtevän kenen tahansa äijänrökäleen mukaan, jos sellainen vain sormeaan koukistaisi!
En todellakaan tykkäisi. Sillä vaikka olen onnellisesti naimisissa, on minulla omakin elämä enkä elä täydellisessä symbioosissa mieheni kanssa. Haluan käydä myös yksin ja/tai ystävieni kanssa ulkona, matkoilla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pätkääkään mustasukkainen. Mitä se auttaisi? Jos puolisoni haluaa paneskella muiden kanssa, en pystyisi sitä kuitenkaan estämään.
En todellakaan, ei tulisi kysymykseenkään. Pari orastavaa tapailua on siihen päättynytkin, koska en siedä määräilyä, kontrollointia tai omistuishaluisuutta. Parisuhde perusuu vapaaehtoisuuteen, sitoutumiseen ja kunnioitukseen.
En voi ymmärtää, miten jollekin mustasukkainen käytös voi olla merkkinä välittämäsestä. Minulle se ainakin viestittää päinvastaista: toisen ego ja kunniakäsitys ovat minua tärkeämpiä. Minuun ei luoteta, minua voidaan kohdella miten vain, minun mieleni voidaan pahoittaa mököttämisellä tai huutamisella tai minut jopa nolata julkisesti. Ei kerro siitä, että olisin rakastettu, vaan että käyttäytymistäni halutaan rajoittaa ja kontrolloida.
Tunnen toki itsekin välillä mustasukkaisuuden tunteita, kuten muutakin negatiivista. Hetkellistä kateutta, katkeruutta tai jopa vihaa. Näitä tunteita ei kuitenkaan pidä päästää ohjaamaan omaa käytöstä ihmissuhteissa, vaan ne aikuinen käsittelee itse tai vaikka ystävien tai terapeutin kanssa. Kumppania ei syyllistetä ja vastuuteta omista ikävistä tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuus ei kuulu terveeseen parisuhteeseen. Kerran erehdyin suhteeseen sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa. Toista kertaa en sitä virhettä tehnyt. On ihanaa elää normaalissa ja tasapainoisessa suhteessa, jossa ei tarvitse pelätä toisen reaktioita, kuulla haukkumista ja mielipuolisia luulotteluja. Aika vajaa saa olla, jos tuollaiseen suhteeseen jää.
Tuskin tykkäisin, ei ole oikein kokemusta eikä syytäkään. Mieheni ei ole osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä enkä ole itsekään mustasukkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en siedä yhtään. Ahdistun heti. En myöskään tykkää tyylistä millä tullaan "näyttämään", että tämä on mun. Jos juttelen jonku kanssa, niin totta kai siihen voi tulla, mutta ei mitään hieromisia siinä kun ei ole muutenkaan tapana seisoa sylikkäin.
Mä tykkään "näyttämisestä" sen verran, että ilmaistaan, että me ollaan muuten pariskunta. On ollut sellainenkin kumppani, joka tahtoi mukanaan joka paikkaan, mutta ei esitellyt kellekään ja vuosien yhdessäolon jälkeen paljastui, että monet hänen useasti yhdessä tapaamistamme tuttavistaan eivät edes tienneet meidän olleen pari.
Toisaalta hän tuli heti vetämään minua syrjemmälle tai muuten keskeyttämään tilanteen, jos joku mies koetti jutella minulle. Usein nämä olivat tilanteita, ihan todella nämä miehet koettivat varmasti vain olla minulle ystävällisiä, kun näkivät, ettei oma mieheni juuri pidä minulle seuraa.
Kun tämän nyt kirjoitettuaan lukee, niin ihmettelen kyllä, mitä varten hän edes kanssani tahtoi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ns. terve mustasukkaisuus on toivottua. Olisin huolissani jos miestä ei kiinnostaisi pätkän vertaa jos miehet ympärillä osoittaisi kiinnostusta minuun eikä mies tekisi elettäkään että tulisi selväksi meidän olevan pari. Toivon kyllä mieheltä halua osoittaa julkisella paikalla että olen ”hänen”. Eikä nyt mitenkään omistusmielessä tietenkään.
Kontrollointi, huono käytös ja oletus että normaali kanssakäyminen on flirttiä jne. sen sijaan eivät ole enää ok.
Eikös se ole sinun tehtäväsi tehdä noille ympärillä pyöriville miehille selväksi, että olet varattu etkä kiinnostunut heistä? Mitä miehesi pitäisi asialle tehdä? Eri juttu, jos ei puhetta usko ja häirintä jatkuu, niin sitten kyllä puuttuu.
Eli sun mielestäsi naisen pitää holhota miehiä, koska mies on jotenkin vajaampi olento eikä vain voi itselleen mitään?
Mikä tässä nyt oli "holhoamista"? Jos mies olettaa naisen olevan vapaa ja toimii sen mukaan, ei kai tämän väärinkäsityksen oikaiseminen ole "holhoamista". Ja toisaalta, varatun vahingossa yrittäminen ei ole minusta mitenkään "vajaata" käytöstä.
On minuakin moni nainen lähestynyt ja joskus on ollut helppo sanoa suoraan olevansa varattu, useimmiten epäsuorasti tyyliin, "no sopiiko, että otan tyttöystäväni/avovaimoni mukaan?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tyhmää jos pitää olla mustasukkainen, mutat jos ei ole vähääkään niin antaa tilaisuuden kaikenlaisille häntäheikeille, joista aina joku lopulta vie potin kotiin. Aina löytyy joku parempi.
Seurustelin joitain vuosia sitten ns pahanpojan kanssa joka oli rikollisjärjestössä, ei ollut mustasukkaisen oloinen ja sanoi alussa ihan vakavalla naamalla että hän ei tykkää jos minä petän ja hänelle tulee siitä pahaolo mutta lääkkeen siihen joudun ottamaan minä, kysyin ihmeissäni että minkä lääkkeen? vastasi että buranan, ysimillisen buranan. No lähti sitten itse toisen misukan matkaan