Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni on autistinen. Sai diagnoosin vasta 15 - vuotiaana kun kieltäytyi kouluun menemisestä
01.03.2020 |
Ja alettiin tutkia mikä koulussa mättää. Päiväkodissa, eskarissa, alakoulussa, eikä yläkoulussakaan vielä kukaan huomannut mitään kehityksessä. Minulla on kaikki epikriisit kansioissa, eikä missään neuvolassakaan ikinä tullut esille mitään. Vanhempainvarteissa sain kuulla vain hyviä asioita lapsesta, ei ikinä mitään ongelmia kuulemma ollut. Päiväkodissa oli oikein hoitajien mussukka.
Olen hämilläni, nyt diagnoosi on tosiaan asperger/add/ahdistuneisuushäiriö ja se tuli kaikille puskista. Mutta kenen olisi pitänyt huomata jotain jo aiemmin?
Olen itse finanssialalla, enkä tiedä lapsen normaalista kehityksestä mitään.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisten opettajien ammattitaito on kyllä kuraa tällaisissa asioissa. Etenkään jos älyssä ei ole vikaa, vaan sosiaalisuudessa, niin oppilas jätetään oman onnensa nojaan.
Varmaan syyttäisin eskaria ja luokanopettajia. Kyllähän heidän olis kuulunut tuollainen huomata ja ottaa puheeksi.
Ootko kuullut maskingista? Autistit voivat matkia normaaleja niin hyvin että se menee läpi järjestelmässä vuosikausia. Itse vain tietävät todelliset ajatuksensa. Masking on oikea termi tästä ilmiöstä.
Tsemppiä!
Hae sinäkin itsellesi oma aspergerdiagnoosi!
Miksi halusit leimata lapsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä että sai diagnoosin! Mä itse kävin autismi/adhd-tutkimuksissa saman ikäisenä kuin lapsesi ja samasta syystä. Diagnoosia en saanut. Olin kuulemma vaan huomionhakuinen hankala teini, joka kyllä kasvaa aikuiseksi kovalla kurilla.
30-vuotiaana jouduin itsetuhoisuuden vuoksi osastolle. Diagnoosi: asperger, adhd, vaikea masennus ja vaikea paniikkihäiriö. Työelämään minusta ei enää ole enkä olekaan tähän päivään mennessä (nyt 32 v.) ollut töissä vaikka olen maisterikoulutettu. Luultavasti olisi jos olisin saanut dg:n jo nuorena, minut olisi keretty kuntouttaa.
Etkö ollut itse missään vaiheessa huolissasi lapsesi sosiaalisuudesta, kaverisuhteista, stressaantumisesta tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää oireet voivat joskus olla todella lieviä ja siksi on vaikea arvioida mistä käytös johtuu, joskus näitä diagnooseja annetaan myös aikuisille.
No eihän tuossa ole mitään uutta, moni saa autismidiagnoosin tuossa iässä tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan ovat hiljaa, niin on lupa olla tai olla olematta.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kuullut maskingista? Autistit voivat matkia normaaleja niin hyvin että se menee läpi järjestelmässä vuosikausia. Itse vain tietävät todelliset ajatuksensa. Masking on oikea termi tästä ilmiöstä.
Tsemppiä!
En ole kuullut termiä enkä googlannut mutta oma autistini (voi apua mikä sana, siis minun lapseni) on sellainen että hän matkii muita ja nykyään on ihan kuin kuka tahansa. Ainakin melkein. Aina ennen jotain uutta juttua kerron kuinka siellä toimitaan ja miten käyttäydytään /puhutaan/miten katsotaan jne ja hän toimii sen mukaan :) Termi ihmiskamera kuvaa häntä hyvin. Oppii katselemalla muita.
Tarkoititko tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuossa ole mitään uutta, moni saa autismidiagnoosin tuossa iässä tai myöhemmin.
Mitä väliä jos neuvoloilla ja säännöllisillä terveystarkastuksilla sitten edes on?
On tuo mahdollista, jos oireet on lieviä. Mun pojalla vähän päinvastoin, päiväkodissa epäiltiin, kun oli hieman erilaista käytöstä kuin muilla, koulussa opettaja sanoi, että on hieman erilainen ja herkempi kuin muut lapset, mutta hän pärjää kyllä joten jos kotona pärjätään, niin ei tässä mitään erikoista tarvita ainakaan koulun puolelta. Hyvin pärjäsi koulussa, ei nero, keskimääräistä lahjakkaampi kyllä mutta ei ihan täyden kympin oppilas. Ihan normaalia elämää elää nyt, käy töissä, opiskelee yliopistossa. On itse tietoinen ja osaa hakea apua, jos tarvitsee. Hänellä on laaja kaveripiiri, mutta välillä selvästi väsyy ja haluaa yksityisyyttä. Hiljainen ja hyväkäytöksinen kun on, ei oireita huomata samalla tavalla kuin niissä, diagnooseissa, joissa on oppimisvaikeuksia, keskittymiskyvyn puutetta ja levottomuutta. Poika sai papereihin diagnoosin "vähäisiä oireita aspergerin syndroomasta", tilannetta seurataan. Ei sitten sen kummemmin enää tehty mitään, kun pärjäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko kuullut maskingista? Autistit voivat matkia normaaleja niin hyvin että se menee läpi järjestelmässä vuosikausia. Itse vain tietävät todelliset ajatuksensa. Masking on oikea termi tästä ilmiöstä.
Tsemppiä!En ole kuullut termiä enkä googlannut mutta oma autistini (voi apua mikä sana, siis minun lapseni) on sellainen että hän matkii muita ja nykyään on ihan kuin kuka tahansa. Ainakin melkein. Aina ennen jotain uutta juttua kerron kuinka siellä toimitaan ja miten käyttäydytään /puhutaan/miten katsotaan jne ja hän toimii sen mukaan :) Termi ihmiskamera kuvaa häntä hyvin. Oppii katselemalla muita.
Tarkoititko tätä?
Kyllä. Tutkimusten mukaan, jopa taaperot harrastavat tuota maskingia. Sen johdosta ovat sitten loppupeleissä erittäin ahdistuneita, eivätkä jaksa enää esittää ja masentuvat, juuri tuossa teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuossa ole mitään uutta, moni saa autismidiagnoosin tuossa iässä tai myöhemmin.
Mitä väliä jos neuvoloilla ja säännöllisillä terveystarkastuksilla sitten edes on?
Ei neuvolath:t tunnista kuin selkeät neurologiset ongelmat. Niissä tutkitaan onko kasvu normaalin rajoissa, annetaan rokotukset ja kuunnellaan sydän.
Onko kyseessä tyttö? Varsinkin monet tytöt ovat erittäin taitavia kopioimaan muita ja matkimaan sosiaalista käytöstä. Koska tytöt ovat vähemmän häiriöksi koululuokassa niin heidän haasteitaan ei huomata yhtä hyvin.
T: itsekin vasta kolmekymppisenä ADHD-diagnoosinsa saanut tuleva opettaja
Vierailija kirjoitti:
Etkö ollut itse missään vaiheessa huolissasi lapsesi sosiaalisuudesta, kaverisuhteista, stressaantumisesta tms?
Meilläkin on tuollainen teini ja hän on käynyt jo vuosia nuorisopsykiatrian polilla terapiassa, mutta esim. autismia ei tutkita. Hän ei ole saanut muuta diagnoosia kuin sen, minkä perusteella alun perin alkoi saada terapiaa. Nyt hän aikoo jättää lukion kesken. Koulussa pärjää hyvin, mutta on äärettömän ahdistunut ja sosiaaliset taidot ovat mitä ovat. Hyvä, että ap:n lapsi on saanut edes nyt diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko kuullut maskingista? Autistit voivat matkia normaaleja niin hyvin että se menee läpi järjestelmässä vuosikausia. Itse vain tietävät todelliset ajatuksensa. Masking on oikea termi tästä ilmiöstä.
Tsemppiä!En ole kuullut termiä enkä googlannut mutta oma autistini (voi apua mikä sana, siis minun lapseni) on sellainen että hän matkii muita ja nykyään on ihan kuin kuka tahansa. Ainakin melkein. Aina ennen jotain uutta juttua kerron kuinka siellä toimitaan ja miten käyttäydytään /puhutaan/miten katsotaan jne ja hän toimii sen mukaan :) Termi ihmiskamera kuvaa häntä hyvin. Oppii katselemalla muita.
Tarkoititko tätä?Kyllä. Tutkimusten mukaan, jopa taaperot harrastavat tuota maskingia. Sen johdosta ovat sitten loppupeleissä erittäin ahdistuneita, eivätkä jaksa enää esittää ja masentuvat, juuri tuossa teini-iässä.
Hyvä tietää! Minun poika lähenee teini-ikää, on nyt 12-vuotias. Toistaiseksi on nyt niin hyvätasoinen että lääkäri sanoi että jossain vaiheessa saattaa diagnoosi muuttua. Itse olen samaa mieltä mutta minua on myös hämännyt tuo että onko kyse vaan siitä että on oppinut esittämään ns normaalia?
Toivottavasti ei tule masennusta tai väsymistä tuohon. Hän on kyllä tällä hetkellä positiivisella mielellä ja sosiaalisuus on nimetty hänen vahvuudeksi mikä kyllä suoranainen ihme jos vertaa muutaman vuoden takaiseen.
Viihtyy kyllä omissa oloissaan paljon ja siten lataa akkujaan. Tietää siis rajansa kuormittumisen suhteen ja kotona hänet hyväksytään juuri sellaisena kuin on.
Teini-ikä on kyllä herkkää aikaa kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuossa ole mitään uutta, moni saa autismidiagnoosin tuossa iässä tai myöhemmin.
Mitä väliä jos neuvoloilla ja säännöllisillä terveystarkastuksilla sitten edes on?
Aika merkittävä, kun on niitä vakavasti sairaita lapsia : reumaa, sydänvikaa, diabetes, autismi voi olla niin paha, että ihminen ei välttämättä opi koskaan puhumaan..
Se apu tulee juurikin tarjota silloin kun sen tarvetta on, jos koulu on sujunut ok, niin ei opettajalle tarvitsekaan tulla huolta lapsesta, diagnoosilla ei ole mitään virkaa, jos lapsi ei tarvitse tämän tuomaa hyötyä esim. pienluokka tai erityiskoulu.
Niitä tapauksia missä vanhemmat epäilevät lapsella olevan jotain häiriötä kehityksessä, mutta ei tutkita on aivan liikaa, vanhempien vastuulla se lapsen kehitys on eikä opettajan, koulu alkaa vasta 6vuotiaana ja noni vanhempi sinnittelee sinne asti vailla apua, että se ammattilaisen huoli saa vasta pyörät pyörimään.
Mutta nytten kannattaa ottaa se diagnoosi tuoma apu vastaan ja käyttää kaikki se tehostettu tuki mitä on tarjolla.
Alue: Aihe vapaa
Tässä näkee sen suomalaisten opettajien ”ammattitaidon”. Ette ole todellakaan ainoita, valitettavasti. Tuo on liian myöhäinen ajankohta aloittaa tutkimuksia ja räätälöidä tukea.