Lapseni on autistinen. Sai diagnoosin vasta 15 - vuotiaana kun kieltäytyi kouluun menemisestä

Ikävää. Mutta kun oot finanssialallla niin mitä mieltä olet noista pörssikurssiasioista nyt ja mitä kannattaisi tehdä sijoitusten suhteen lähinnä nyt tuon koronan takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuossa ole mitään uutta, moni saa autismidiagnoosin tuossa iässä tai myöhemmin.

Mitä väliä jos neuvoloilla ja säännöllisillä terveystarkastuksilla sitten edes on?

Ei neuvolath:t tunnista kuin selkeät neurologiset ongelmat. Niissä tutkitaan onko kasvu normaalin rajoissa, annetaan rokotukset ja kuunnellaan sydän. 

Hah! Neuvolassa ei edes huomattu että tyttö on puolikuuro. Tai toinen korva on kuuro. Eikä toinenkaan hyvin kuule. Asia selvisi muun toimenpiteen ansiosta sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuossa ole mitään uutta, moni saa autismidiagnoosin tuossa iässä tai myöhemmin.

Mitä väliä jos neuvoloilla ja säännöllisillä terveystarkastuksilla sitten edes on?

Aika merkittävä, kun on niitä vakavasti sairaita lapsia : reumaa, sydänvikaa, diabetes, autismi voi olla niin paha, että ihminen ei välttämättä opi koskaan puhumaan..

Se apu tulee juurikin tarjota silloin kun sen tarvetta on, jos koulu on sujunut ok, niin ei opettajalle tarvitsekaan tulla huolta lapsesta, diagnoosilla ei ole mitään virkaa, jos lapsi ei tarvitse tämän tuomaa hyötyä esim. pienluokka tai erityiskoulu.

Niitä tapauksia missä vanhemmat epäilevät lapsella olevan jotain häiriötä kehityksessä, mutta ei tutkita on aivan liikaa, vanhempien vastuulla se lapsen kehitys on eikä opettajan, koulu alkaa vasta 6vuotiaana ja noni vanhempi sinnittelee sinne asti vailla apua, että se ammattilaisen huoli saa vasta pyörät pyörimään.

Mutta nytten kannattaa ottaa se diagnoosi tuoma apu vastaan ja käyttää kaikki se tehostettu tuki mitä on tarjolla.

Tehostettu? Kyllä noilla diagnooseilla ja oirekuvalla ollaan siellä erityisessä tuessa.

Yläkoulu on ympäristönä sellainen, että autismikirjoiset viimeistään silloin alkavat oireilla. Opettajat aineenopettajia, eli eivät varsinaisesti pedagogisesti koulutettuja ja toimivat kukin osaamallaan tavalla herkässä iässä olevien nuorten kanssa. Oppitunnit ovat jokainen eri luokissa ja eri ryhmäkokoonpanoissa ja oppilaat vaeltelevat sen vuoksi ympäri koulua, mitään fyysistä kiintopistettä ei ole. Vuorovaikutussuhteet ikätovereihin alkavat olla haastavampia ja monimutkaisempia ja ne vaatisivat taitoja, joita autismikirjoisella ei välttämättä (vielä) ole. Neurologisesti normaaleistakin monet ovat kovilla tuossa ympäristössä ja siksi yllättäviä kouluongelmia ilmenee juuri tuossa iässä.

Onnea! On hienoa olla autisti. En vaihtaisi osaa nentin kanssa!

Veljenpojalla sama juttu. Alettiin tutkia tosissaan vasta kun ei suostunut menemään ekan viikon jälkeen ammattikouluun. Terveydenhoitajan mielestä olisi ollut hyvä idea hyppyyttää poikaa joka ikisellä luokalla vaikka viikon verran kunnes löytää ”oman alan” niin sitten alkaa tykätä. Siis haloo?! Voisiko olla mitään pahempaa sulkeutuneelle teinille kun olla kerta toisensa jälkeen outolintu ja silmätikku jo ryhmäytyneen luokan keskellä??

Nämä ennen ei ollut erityislapsia -luulot perustuvat vähän harhoihin. Ennen oli pieniä kouluja ja kansalaiskouluja, joissa sai ihan luvalla olla erilainen. Toisaalta taas hiljaiset lukutoukat pärjäsivät oppikouluissa ja entisen tyylisessä opetustavassa, missä kaikki tuli ylhäältä päin, ei ollut ryhmätöitä ja itseohjautuvuutta. Vanhan ajan koulujärjestelmässä erityisetkin pärjäsivät. He sitten vielä kävivät parivuotisen ammattikoulun tai kauppakoulun ja löysivät ammatin, tai menivät suoraan kansalaiskoulusta johonkin töihin. Vasta tasapäistävä peruskoulu alkoi olla erityislapsille ongelma, sekä isot päiväkotiryhmät. Kotihoidossa meni vähän siinä muiden seassa ja fyysistäkin hommaa oli paljon, eikä istuttu koko ajan kotona, vaan juostiin ulkona energiat pois. Heidän määrä ei ole lisääntynyt yhtään entisistä ajoista, vaan yhteiskunnan vaatimukset ovat erilaiset. 

Miksi helvetissä te opettajia syytätte? Olen aineenopettaja ja opintoihini kuului nolla opintoviikkoa autismin kirjon häiriöistä tai ahdistuneisuushäiriöstä. Minulla ei ole mitään pätevyyttä diagnoosien tekemiseen.

Jos oppilaalla koulu sujuu, miksi minä alkaisin puuhata hänelle diagnoosia? Semminkin, kun ei siitä saa kuin vanhempien vihat niskoilleen. Kukaan ei nimittäin halua ottaa tällaista tietoa vastaan.

Opettajia syytetään tälläkin palstalla jatkuvasti siitä, ettemme hyväksy erilaisuutta vaan patologisoimme sitä. Tai että annamme dg-arveluita, vaikka meillä ei ole pätevyyttä.

Opettajan työ on opettaa. Jos oppilas oppii hyvin ja tuntuu käyttäytyvän jota kuinkin normaalisti, ei hänelle koulun puolesta lähdetä diagnoosia etsimään.

Sitä paitsi luulisi, että kotona lapsi tunnettaisiin paremmin. Miten ihmeessä voidaan olettaa, että esimerkiksi aineenopettaja, joka näkee oppilasta ehkä kaksi tuntia viikossa ison ryhmän jäsenenä, voisi nähdä hänen sielunsa syvyyksiin äitiä paremmin?

Opettaja ei ole lääkäri, psykiatri eikä edes psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuossa ole mitään uutta, moni saa autismidiagnoosin tuossa iässä tai myöhemmin.

Mitä väliä jos neuvoloilla ja säännöllisillä terveystarkastuksilla sitten edes on?

Ei neuvolath:t tunnista kuin selkeät neurologiset ongelmat. Niissä tutkitaan onko kasvu normaalin rajoissa, annetaan rokotukset ja kuunnellaan sydän. 

Hah! Neuvolassa ei edes huomattu että tyttö on puolikuuro. Tai toinen korva on kuuro. Eikä toinenkaan hyvin kuule. Asia selvisi muun toimenpiteen ansiosta sairaalassa.

Meillä läpäisi näköseulan. Riitti kun näki ylärivin. +10 ja +10,5 oli näkö kun puolta vuotta myöhemmin varasin itse silmälääkärille ajan.