Tiesitkö heti että hän on oikea, kun tapasit puolisosi.

En ole varma vieläkään, onko hän se oikea, vaikka yhdessä 31 vuotta.

Kyllä, vaikka hän tiesi vieläkin nopeammin.

Nainen tuli sokkotreffeille.

Isot kauniit rinnat, punainen tukka, sirot kädet ja jalat, heleä nauru ja ujo.

Kun oli sängyssä vielä sopiva ja oikealla tavalla alistuva, oli homma selvä.

Nyt oltu yhdessä 12 vuotta ja lapsia 2 kpl.

Ollaan onnellisia.

Ei se ole aina niin hankalaa. Molemmat tehneet kompromissejä eikä loukata toisiamme turhaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole varma vieläkään, onko hän se oikea, vaikka yhdessä 31 vuotta.

Minäkin, perheellinen ihminen, ajattelen samaan tapaan. Toki toivon että jaksamme kasvaa suhteessa samaan suuntaan, toisiamme tukien, aika näyttää ☺️

Tapasin nykyisen kumppanini n. 15 v sitten.  Oli heti hyvä tuttuuden tunne, eritoten sama huumori.

Juttu luisti aina kun tavattiin.  Se ei ollut älytöntä ensi huumaa, mutta hyvä olo hyvällä tavalla.

Tiesin heti, että haluan tämän suhteen kestävän, ja kestänyt se on, aina vain vahvistunut.

Tavattuamme päädyimme samaan paikkaan jatkoille ja aamulla häntä katsoessa tuli "hassu tunne". Joku kolahti. Seuraavalla viikolla töissä en työkaverille muusta jutellutkaan kuin tapaamastani miehestä. Hassuinta tässä oli se, että emme olleet miehen kanssa vaihtaneet numeroita eikä mitään puhetta jatkosta, en tiennyt edes hänen sukunimeä. Olin kuitenkin rauhallisin mielin, tapaisimme kyllä uudelleen jos meidän kuuluu tavata. Eikä siinä sitten kulunutkaan kuin viikko, kun mies oli päättänyt etsiä minut jättisuurilta festareilta ja löysikin! (Tiesi minun olevan siellä.) Tästä on nyt 19 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin. Harmi vaan, että n.1,5 vuotta ja miehen todellinen minä alkoi paljastua. Tuon ajan hän jaksoi puhua ja tehdä hiukan mieliksi, mutta osoittautui sitten joksikin aivan muuksi.

Sama. Heti ensikohtaamisesta lähtien tuli sellainen tunne, että olemme kuin luodut toisillemme. Ei ollut mitään selittämätöntä intohimoa, mutta mies oli kaikin puolin sopiva minulle. Kolmen kuukauden yhdessä asumisen jälkeen alkoi ilmaantua ylimitoitettuja "tunteenpurkauksia", vuoden päästä olin varma, että miehellä on narsistinen persoonallisuushäiriö, mistä myös terapeuttini varoitteli. Kahden vuoden päästä pääsin miehestä eroon.

Joskus se "tämä on se oikea" -tunne tarkoittaa sitä, että mies peilaa kaikki ajatuksesi, ideasi ja tunteesi, mikä on sairasta!

Tuntui kuin olisin tuntenut hänet jo pitkään, vaikka vasta tavattiin. Tuntui turvalliselta, meillä oli hauskaa yhdessä ja en ollut koskaan tuntenut mitään samanlaista. Tavatessamme olin vuoden sisään eronnut parin vuoden laimeasta teini-iän parisuhteestani ja ihmettelin "ai tämmöistäkö sen kuuluukin olla!" Hän on minulle kaikkein rakkain ja yhteisiä vuosia pian 8.

En tiennyt. Mutta näin jälkikäteen olisi varmaan pitänyt tietää. Kenenkään muun kanssa ei ikinä ole ollut niin helppo ja mukava olla. Kaikki tapahtui kuin itsestään ilman pinnistelyjä ja ponnisteluja. Me vain "solahdimme" yhdessö olemiseen.

Mutta silloin en edes ajatellut onko se toinen jotenkin se oikea. Elin vain niitä ihania yhdessäolon hetkiä. 

Tiesin heti ekoilla varsinaisilla treffeillä missä hän kertoi elämästään ja tutustuttiin. Vähän paha tietää pelkän ulkonäön perusteella jos ei tunne toista ihmistä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

No ekan yön jälkeen tiesin. 7 kertaa pantiin ja hän vielä viimeisillä kerroilla halusi että sidon hänet kiinni sänkyyn ja nain väkisin vaikka hän kuinka yrittäisi kieltää ja anoa armoa.

7 XXDDD ehkä 27 olisi riittävä

Kyllä tiesin, nyt oltu yhdessä noin 9 vuotta. 

Tää nykyinen tuntuu niin oikealle. Mistä sen tietää, tietääkö? Noin vuosi takana. Tuntuu hyvälle, jatketaan.

Tiesin heti että pidän tästä ihmisestä ja haluan oppia tuntemaan hänet. Ja mulla tulee tosi nopeasti fiilis pidänkö jostain ihmisestä vai en, jonkinlainen 'tunne' siitä onko kyseessä mukava ihminen ja jos taas tulee sellainen tunne että ei, haluan pois tuon ihmisen läheltä niin se ei muutu ja on yleensä ollut oikea.

Tiesin.

Nyt 25 avioliittovuoden jälkeen olen alkanut epäillä.

Muhun otti yhteyttä joku aivan vieras nainen toiselta puolelta Suomea, joka ilmoitti olevansa selvännäkijä ja että hän on löytänyt minulle tulevan aviovaimoni ja että kyseinen naisihminen asuu siinä aivan mun lähellä.  On kuulemma jotain Kaksoisliekkini tai vastaava....mun piti oikein googlettaa, että mikä ihme se kaksoisliekki on? Selvännäkijä kertoi jo ekassa viestissä, että on ostanut mekon tuleviin häihimme tämän naisen kaa ja suurin huolenaihe oli, että ei ole vielä löytänyt siihen sointuvia kenkiä? Aattelin mielessäni heti, että meitä on moneksi...asemille ja asemien välille....tällä tyypillä ei taida olla kaikki Muumit Laaksossa, mutta sanoin että mikä ettei....voin toki sinkkuna reffatakin tämän "tulevan vaimon". Ehdin jo unohtaa koko homman, kun tämä vaimoehdokas yllättäen kurvasi pihaamme ja jo heti kaukaa katsottuna minulle tuli outo tunne, että tässä todella on tuleva vaimoni, vaikka ei ollut ehtinyt sanoa sanaakaan vielä. Mulla sattui olemaan vielä omat pienet lapset siinä vieressä...että oli siinäkin romanttiset yllätysreffit. Muutama kymmenen naista tuli käytyä läpi siinä sinkkuaikana....ikinä ei tullut mieleen heidän kohdallaan mitään vastaavaa....niin ihmettelin mielessäni, että olenko tullut hulluksi? Sama juttu kävi tälle tulevalle vaimolleni, joka about vastentahtoisesti raahautui niille reffeille... Mutta joka siis oikeasti oli tuleva vaimoni....häitä vietettiin viime vuoden elokuussa. Ja ai niin...selvännäkijälle tuli kiire löytää ne mekkoon sointuvat kengät, että ehti saada ne häihin mennessä. Tämä liitto on oikeasti kirjoitettu tähtiin ja se jatkuu yhtä onnellisena kuin on alkanutkin. Ai niin....ilmestyttyään meille vaimoni ei enää osannut mennä kotiin vaan alkoi about heti asumaan meillä ikään kuin olisi aina asunut....

En tiennyt, mutta järjetön vetovoima vei mukanaan. Veikkaan jotain "biologista" yhteensopivuutta 😀. Henkinen puoli ollutkin sitten haastavampi, vajaat 20 vuotta tässä etsitty toisiamme. Mutta joo, vastaus kysymykseen, mulla oli noin 5 miestä tarjolla, tämä 6. sai mut heti sekaisin, on sellainen " viikinkimies" niinkuin naapurin mummo hänestä sanoi.

Tiesin ensitreffeillä. Ei myöskään mikään hullaantuminen, vaan vain asiallinen huomio että jaahas, tässä se nyt sitten on.

Mukava turvallinen ja rauhallinen olo, mukavaa keskustelua jopa alkujännityksessä. Mieletön kemia, mutta se tuli vasta sen jälkeen, kuin varmistuksena, kun jo ajattelin että tässä se on.

On minulla elämässä hullaantumisia ensi näkemältä ollut myös, mutta niissä on puuttunut turvallisuus vastapuolelta eikä niistä mitään hyvää syntynyt.

En tiennyt. Olin 19v, eronnut ensimmäisestä poikaystävästäni ja halusin pysytellä sinkkuna ja kokeilla yhdenyönjuttua. Noh, tämä mun ensimmäinen "yhdenyönjuttu" on tässä vierellä vielä 7v myöhemminkin. Pitkään ajattelin että tässä vain pidetään hauskaa, kiva kesäromanssi jne, ja uskoin homman kaatuvan viimeistään lähtiessäni syksyllä aupairiksi.

Treffit oltiin sovittu Eltsun kahvilaan. Kirjekaverit, puhelimessa pari kertaa juteltu. Se oli bung ja bäng, jalat alkoi täristä ja naurattaa, että eihän tää nyt ole tottakaan. Juttu alkoi kulkea heti ja oltiin kuin paita ja perse siitä elokuun päivästä lähtien. 22 vuotta tänään, joista 21 naimisissa. 4 lasta tehty. Edelleen nauretaan vedet silmissä toistemme jutuille. Seksi on upeaa.