Miten läheiseni ei "muista" sairauttani?

Yrittää auttaa ja olla tukena.

eikä muut voi tietää millaiset oireet ja vaivat just nyt tai huomenna.

Sairastan diabetesta ja yleensä kukaan läheisistäni ei muista että sairastan. Se kuin ei näy ulospäin. Koulussa aikanaan aiheutti kyllä vaaratilanteita kun opettajat eivät muistaneet sitä ja joskus jopa syytettiin minua valehtelijaksi. Näkisin että jotain välinpitämättömyyttä siinä usein on. Toki on eri asia jos sairaus tai vaiva näkyy ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Sairastan diabetesta ja yleensä kukaan läheisistäni ei muista että sairastan. Se kuin ei näy ulospäin. Koulussa aikanaan aiheutti kyllä vaaratilanteita kun opettajat eivät muistaneet sitä ja joskus jopa syytettiin minua valehtelijaksi. Näkisin että jotain välinpitämättömyyttä siinä usein on. Toki on eri asia jos sairaus tai vaiva näkyy ulospäin.

Potilaan kannalta ratkaisuja ei hirveästi ole, koska toisaalta ihmiset ei myöskään pidä siitä, jos sairaudestaan puhuu jatkuvasti. Ap

Sano sille, että kun sinulla on noita muistiongelmia noin paljon, sinun pitää mennä tutkimuksiin. Toista tuo joka kerta, kun kyseinen tyyppi vitsailee samalla asialla. Voit myös kertoa huolestumisesi henkilön muille läheisille ja kysyä, ovatko he huomanneet samaa. Mieluiten vielä ko. henkilön kuullen.

Minulla on invapysäköintitunnus. Vähän väliä kuulen kysymyksen "mikäs sulla on kun sulla on toi"? Parhaille olen kai kolme kertaa vastannut, että reumahan se minua vaivaa. Tosin useimmiten pystyn kävelemään parkkipaikalta kauppaan ja takaisin lähes kivuitta enkä silloin kehtaa viedä ruutua oikeilta invalideilta mutta varsinkin tämä talviaika on ollut tavallista pirullisempi.

Ihmiset yleensä puhuvat lämpimikseen, eivät loukatakseen.

Oletko seurannut, unohtaako tämä ihminen myös muita asioita? Jos näin on, saattaa tosiaan olla kyse muistisairaudesta.

Tuo on yksi mahdollinen syy, että hän vain puhui lämpimikseen, puhui sen kummemmin ajattelematta. 

Ehkä joku saattaa ajatella, että sairaalle tulee hyvä mieli siitä, että toinen odottaa hänen olevan hyvässä kunnossa? Eli että se on tavallaan kohteliaisuus: näytät hyvinvoivalta. Rankan liikuntaharrastuksen ehdottaminen on kyllä aika äärimmäinen tapa kehua ulkonäköä, mutta ihmiset ovat omituisia.

Jos sairaus ei näy ulospäin, ja lisäksi on sellaista sorttia, että huonomman vaiheen jälkeen voisi periaatteessa kuntoutua, niin silloin kyllä on mahdollista, että se toinen aidosti unohtaa huomioida sen.

Tai ehkä hän ei ole ihan täysin ymmärtänyt sairauden luonnetta? Hän vain näkee, että pystyt suorittamaan tietyt liikeradat, mutta ei ymmärrä esim. sairauteen liittyvää uupumusta, koordinaatiovaikeuksia tms.?

Onhan ilkeilykin mahdollinen vaihtoehto. Siitä millä tavalla hän sanoi sen "Sori! En muistanut!" voinee päätellä jonkin verran.

Ota seuraavalla kerralla hänen ehdotuksensa vitsinä. Lisää vähän vettä myllyyn. Jos hän ehdottaa sinulle maratonin juoksemista, ehdota, että lähdette yhdessä, ja otatte varalta pyörätuolin mukaan, jotta jos sinun kuntosi ei kestäkään, hän voisi työntää sinua loppumatkan siinä tuolissa.

Kysy häneltä, onko hänellä alkava dementia, ja sano, että alat olla huolissasi tuosta muistamattomuudesta. Ja sitten nautit, kun kiukuttelu alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset yleensä puhuvat lämpimikseen, eivät loukatakseen.

Joo, kannattaa muistaa, että ihminen on melkoisen tyhmä eliölaji, vaikka luulee olevansa kovin viisas.

Mun äiti (ehkä pers.häiriö) pilkkasi ja nauroi ivallisesti kun kotiuduin sairaalasta vakavasti sairastuneena. Varmaan tuo henkilö tahallaan unohtelee että saa pahan mielen sulle. Onko hän muuten millainen ihminen?

Hyvä ystavaäni 30 v ajalta ja jonka kanssa olemme toistemme lasten kummeja, ei muista koskaan, että minulla on keliakian takia gluteeniton ruokavalio. En ymmärrä miten se on mahdollista, joka kerta tarjoaa normaalia vehnäruokaa ja on yhtä yllättynyt siitä, etten voi syödä sitä.

Blaablaa... hirveää vuodatusta.. Huoh. Ei mikään ihme, että alkaa jollakulla menemään toisesta korvasta ulos..

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystavaäni 30 v ajalta ja jonka kanssa olemme toistemme lasten kummeja, ei muista koskaan, että minulla on keliakian takia gluteeniton ruokavalio. En ymmärrä miten se on mahdollista, joka kerta tarjoaa normaalia vehnäruokaa ja on yhtä yllättynyt siitä, etten voi syödä sitä.

Hän ei ehkä oikeasti tiedä mitä on edes gluteeni. Itsellä epäiltiin joskus keliakiaa niin on tullut vähän perehdyttyä, mutta silloin aluksi se koko homma oli ihan hepreaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystavaäni 30 v ajalta ja jonka kanssa olemme toistemme lasten kummeja, ei muista koskaan, että minulla on keliakian takia gluteeniton ruokavalio. En ymmärrä miten se on mahdollista, joka kerta tarjoaa normaalia vehnäruokaa ja on yhtä yllättynyt siitä, etten voi syödä sitä.

Se nyt vaan on tosiasia, että sitä sun tätä sairastavat eivät ole maailman napa.

Ihmisillä on OMA elämä, eikä siihen kuulu naapurin Maijan kolotusten pohtiminen, vaikka Maija olisi kuinka läheistä sukua. Maija on hyvä ja surkuttelee omaa surkeuttaan ihan vaan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on invapysäköintitunnus. Vähän väliä kuulen kysymyksen "mikäs sulla on kun sulla on toi"? Parhaille olen kai kolme kertaa vastannut, että reumahan se minua vaivaa. Tosin useimmiten pystyn kävelemään parkkipaikalta kauppaan ja takaisin lähes kivuitta enkä silloin kehtaa viedä ruutua oikeilta invalideilta mutta varsinkin tämä talviaika on ollut tavallista pirullisempi.

Yleensä ainakin isompien kauppojen parkkipaikoilla on aina tyhjiä invapaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystavaäni 30 v ajalta ja jonka kanssa olemme toistemme lasten kummeja, ei muista koskaan, että minulla on keliakian takia gluteeniton ruokavalio. En ymmärrä miten se on mahdollista, joka kerta tarjoaa normaalia vehnäruokaa ja on yhtä yllättynyt siitä, etten voi syödä sitä.

Tämä. Aloitin gluteenittoman ruokavalion n. 1.5v sitten (ei ole keliakiaa, ärtyvä suoli). Ihmisillä kesti vuosi tottua tähän, ja vieläkään mummini ei sitä muista tai ymmärrä. "Ai, etkö voi pullaakaan syödä?" No hitto vieköön en. Eivätkö ihmiset oikeasti tiedä ruokien sisällöistä ja ravintoaineista, eivätkö yhtään mieti mitä suuhunsa pistävät? Pulla = vehnäjauho = en voi syödä.

Annat mahdollisesti eri aikoina itsestäsi paremmin voivan kuvan

Ihmiset, jotka ovat sairaalloisen kiinnostuneita siitä, mitä muut ihmiset heistä ajattelevat, eivät käsitä sitä, että suurinta osaa ihmisistä muiden ihmisten asiat eivät kiinnosta pätkääkään.